6.1.2017

Loppiaisvieraita


Meillä kävi tänään erityisiä vieraita: Ingan ja Olavin pojantytär miehensä ja lastensa kanssa.

Vaati jonkin verran salapoliisityötä että saimme selville kenen omaisuutta vintille jääneet sotakirjeet olivat. Kun asia selvisi, meni vielä pitkään että saimme tapaamisen aikaiseksi. Mutta nyt vihdoin kirjeet on saatu toimitettua omistajalleen ja aiemmin pelkästään teksteistä koostunut tarina on saanut konkreettisempia muotoja.

Ingan ja Olavin pojantytär asui tässä asunnossa miehensä kanssa kymmenen vuotta sitten. Oli hauskaa kuulla heidän kertomuksiaan siitä millainen asunto heidän aikanaan oli ja mitä remonttia he olivat tehneet. Kävi ilmi, että heillä oli pihalla perunamaa juuri siinä kohtaa mihin me aiomme perustaa ensi keväänä perunamaan. Hauskaa! Tuntui hyvältä, että heillä on paljon hyviä muistoja tästä asunnosta.

Saimme nähdä valokuvat sekä Ingasta että Olavista. Kuulimme että he elivät yhdessä loppuun asti ja lepäävät nyt samassa haudassa Kalevankankaan hautausmaalla. Täytyy käydä se hauta joskus etsimässä.

Pelotti, että vieraamme pahastuisi siitä että olemme lukeneet kirjeitä, mutta hän sanoi olevansa kiinnostunut kuulemaan mitä olemme saaneet tietoomme ja oli oikeasti hyvillään siitä että saatoimme kertoa jotain kirjeiden sisällöstä. Olisin mieluusti kuullut enemmän ja kertonut enemmän, mutta ehkä vähän arastelimme puolin ja toisin. Tuntui kuitenkin välillä oudolta puhua vieraan ihmisen kanssa ihmisistä, jotka tuntee vain kirjeistä.

Täysin ainutlaatuinen tapaaminen. Kyllä elämä voi välillä olla erikoisen mahtavaa.

2 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Hyvin erikoinen tilanne, ja upea myös! *sniif*

Hehkuvainen kirjoitti...

Oli jotenkin liikuttavaa. ^_^