4.11.2017

Velikultien kilpajuoksu Kannaksella


Hyvän (tai ainakin vaikuttavan) elokuvan tunnistaa muun muassa siitä, että se jää päähän pyörimään pitkäksi aikaa ja siitä tekee mieli kertoa kaikille. Samalla kuitenkin turhauttaa jo heti kirjoittamisen alkumetreillä se, ettei koskaan voi pukea sanoiksi kaikkia ajatuksiaan ja tunteitaan. Kökköä tulee, mutta tulkoon. Pakko kirjoittaa, jotta saisin tämän Aku Louhimiehen Tuntemattoman sotilaan pois päästäni.

Minulla on se onni, etten ole oikeastaan ollenkaan seurannut kotimaista elokuva- tai sarjamaailmaa. En tunnista kotimaamme kuumimpia tähtiä tai suurimpia julkimoita. Jotkin elokuvan naamat näyttivät kyllä tutuilta, mutta kukaan ei ollut minulle liian häiritsevästi "se-ja-se siitä-ja-siitä". Näyttelijöiden aikaisemmat roolityöt eivät siis haitanneet, vaan minun oli hyvin helppoa uskoa heidän olevan juuri niitä henkilöitä joita nyt esittivät.

Rokka ja Koskela ovat aina olleet suosikkejani, ja nyt rakastuin heihin entistä enemmän. Jos joidenkin kanssa pitäisi sotaan lähteä, niin heidän mukaansa menisin. Eero Aho tekee loistotyötä Rokkana, joka ei herroja kumartele eikä pokkuroi. Hankala välttää ylisanoja roolisuoritusta kuvatessa, tyydynkin vain sanomaan että nyt nähdään Karismaa isolla Koolla.

Mutta siis kuka on tämä Koskelaa esittävä Jussi Vatanen ja miksi hän ei ole naimisissa kanssani? Noh, ei siitä liitosta mitään tulisi: jossain vaiheessa miestä alkaisi tympiä se kun pyytäisin häntä koko ajan pukeutumaan sotilaspukuun ja ehkä ryömimään hiukan mudassa. Vakavasti: olipahan kova suoritus myös häneltä. Vatanen astui isoihin saappaisiin - ja marssi niillä sitten komeasti ja mitään pelkäämättä loppuun asti.

Minusta oli hienoa että elokuvaan oli tuotu naisia ja tapahtumia kotirintamalta. Uskon sen antavan naiskatsojille aiempaa paremman mahdollisuuden samaistua ja sitä myöten kokea elokuvan maailma läheisemmäksi. Naisten osuus elokuvassa on pieni, mutta kyllä siitä hyvin välittyi se huoli ja ikävä mitä kotona on varmasti tunnettu. Kaipuulla ei kuitenkaan liiaksi mässäillä tai draamailla.

Kylmäksi kotirintamakohtaukset eivät jätä, mutta niistä kuvastuu surun lisäksi myös elintärkeä käytännöllisyys. Se on jotenkin samaan aikaan lohduttavaa ja todella riipaisevaa, kun mies tulee kotiin taistelujen uuvuttamana ja eukko suunnilleen ensimmäisenä sanoo että "hyvä kun tulit, hevonen pitää kengittää ja puukuorma ajaa". Jos olet hengissä, elämän pitää jatkua.

Elokuva on kolme tuntia pitkä. Olen hiukan sitä mieltä, ettei sellaista tarinaa ole jota taitava kertoja ei voisi kahdessa tunnissa esittää. Mitenkään venytetyltä tai tylsältä elokuva ei siltikään tuntunut, kyllähän ne kolme tuntia lopulta äkisti ohi hujahtivat. Ja vaikka kritisoinkin elokuvan pituutta, jäi silti sellainen olo että ainakin pari Edvin Laineen versiosta tuttua kohtausta olisi pitänyt ehdottomasti mahduttaa mukaan tähänkin.

Vuonna 1955 ilmestynyt Tuntematon sotilas on kuulunut itsenäisyyspäivän ohjelmaani vuosia, ja onkin vaikeaa olla vertaamatta uutta elokuvaa vanhaan. On oikeastaan hassua miten samanlaiset ja kuitenkin täysin erilaiset elokuvat ovat. Edvin Laineen versio vaikuttaa nyt melkeinpä sellaiselta kepeältä veijaritarinalta, kun taas Louhimiehen versio on synkempi ja raadollisempi. Tuttuja kohtauksia ja repliikkejä löytyy paljon, mutta sitten on myös paljon uutta.

Elokuva näyttää ja kuulostaa todella hyvältä. Tässä versiossa on myös onnistuttu tuomaan melko hyvin esille se, kuinka puuduttavaa asemasota oli ja kuinka kaoottinen oli perääntymisvaihe. Nyt tuodaan myös selkeästi esille Suomen ja Saksan liittolaisuus. Muuten sodan kokonaiskuva, taistelujen kulku ja taktiset liikkeet jäävät kyllä hämäriksi. Mitään ei nimittäin nyypiöille selitetä.

Sotahistoriaa (varsinkin Suomen osalta) tuntevalla on tietysti tiedossa ketä vastaan taisteltiin ja miten-missä-milloin, mutta asiaan perehtymättömälle elokuva on varmastikin vain epämääräistä metsissä samoilua ja juoksuhaudoissa rypemistä. Vihollista nähdään harvoin ja joukkojen liikkeitä on vaikea hahmottaa kokonaisuutena.

Yleensä pidän sotaelokuvissa siitä, että tilanteet selitetään tyhmälle (tiedättehän ne alleviivaavat kohtaukset, jossa isot pamput ovat kerääntyneet kartan äärelle ja liikuttelevat joukkoja esittäviä nappuloita, ja ainakin yksi toteaa että "mutta herra kenraali, tuo on mahdoton tehtävä" ja joku toinen vastaa että "mutta se on ainoa mahdollisuutemme, onnistumme tai olemme tuhon omia"). Nyt en jäänyt sellaista selitystä kaipaamaan, koska tunnen taustat, mutta ymmärrän että jollekin vähemmän historiaan perehtyneelle asia voi olla ongelma.

Tämä voi olla ongelma myös kansainvälitystä levitystä ajatellen. Vaikka elokuva muuten täyttää mielestäni kaikki ulkomailla menestymisen kriteerit, niin voi olla että se jää tarinana vähän turhan hämäräksi niille, jotka eivät ole imeneet jo äidinmaidossa pikkuisen talvisotahenkeä. Hankala siis sanoa kuinka hyvin tämä elokuva tavoittaa niin sanotusti uuden sukupolven tai ulkomaalaiset. Minuun kuitenkin osui ja upposi kuin konekivääri suolampeen.

Samassa näytöksessä kanssamme istui aivan salin etuosassa mies pyörätuolissa. Herralla näytti olevan ikää sen verran, että hänellä oli luultavasti omakohtaista kokemusta sodasta. Mietin miltä hänestä mahtoi tuntua katsella elokuvaa. Miltä sitä itsestä tuntuisi, jos valkokankaalle heijastettaisiin elämäsi raskaimmat vuodet ja kokemukset? Voiko se olla jossain määrin terapeuttista, vai palaavatko painajaiset vain entistä elävämpinä?

29.10.2017

Puuhakas viikko


Huh, onpa ollut vauhdikas viikko!

Maanantaina ei sentään ollut töiden jälkeen mitään erityistä ohjelmaa, mutta työpäivässä oli ihan riittävästi tekemistä. Työparini on saanut talon sisältä uuden pestin, ja on nyt jäämässä liukuvasti pois nykyisistä työtehtävistä. Se aiheuttaa hiukan muutoksia työkentässäni, ja tämä siirtymävaihe tulee olemaan parhaassakin tapauksessa sekava.

Tiistaina taistelimme porukalla Suurta muinaista vastaan. Pelipöydälle iskettiin siis Arkham Horror ja koko ilta vierähtikin sitten sujuvasti kauhuja torjuessa. Yhteistyöpeli on hauska pelimuoto, koska mukana voi roikkua kaltaiseni noviisikin. Onneksi muilla oli pelimekaniikka ja säännöt hallussa, koska muuten olisi mennyt pitkälle yöhön sääntökirjaa tavatessa.


Hahmoni Rita Young oli kova luu lopputaistelussa isoa monsteria vastaan. Koska minulla oli käytössäni parikin maagista teräasetta, tein ihmiskuntaa uhanneesta hirviöstä sushia melko helposti. Nukkukaa siis rauhassa, kansalaiset, sillä joukkiomme esti maailmanlopun!


Keskiviikkona meiltä käytiin kaatamassa pihasta puita. Olimme molemmat päivällä töissä, emmekä nähneet operaatiota, mutta sovitut puut näyttivät lähteneen pihasta siististi. Yksi kanto on vielä jyrsimättä, kun tuli pienoinen lumiyllätys, mutta eiköhän maa kohta taas paljastu siihen malliin että jyrsin pääsee paikalle. Koitan laittaa kuvia sitten kun ehdin kuvata pihalla valoisan aikaan.

Keskiviikkona kipitin töiden jälkeen luennolle, jossa professori Jukka Korpelan aiheena oli suomalaisväestöt Itä-Euroopan orjakaupassa keskiajalla ja varhaisella uudella ajalla. Hirvittävän mielenkiintoinen esitys!

Torstaina menin töistä suoraan työkavereiden kanssa Idmanin piilopirttiin. Kyseessä on siis pakohuonepeli: meidät lukittiin pelihuoneeseen jossa oli tunti aikaa edetä tarinassa erilaisia pulmia ja tehtäviä ratkoen ja päästä ulos huoneesta aikarajan puitteissa. Loistotiimimme pääsi ulos huoneesta ajassa 54:06 eli vielä jäi vähän aikaa jäljellekin!

Pakohuoneesta matkasin suoraan harrastusseurani hallituksen kokoukseen. Kun pääsin sieltä kotiin, sainkin loikata suoraan lämpimän saunan lauteille ja nukkumaan.

Perjantaina oli töiden jälkeen ohjelmassa viikkosiivous. Mälsä, mutta melko pakollinen ohjelmanumero. Lauantaina oli ohjelmassa parturissa käynti ja viikon kunnollinen kauppareissu.

Sunnuntai on sujahtanut ohi nopeasti. Ehdin viimeistellä jo viime viikolla aloittamani mietelausejoulukalenterin. Taittelin pikkuruisia kirjekuoria ja laitoin niihin sisälle mietelauseita. Olen tehnyt vastaavan aiemminkin, tämän aion viedä töihin availtavaksi.


Loppupäivä menikin uutta Tuntematonta sotilasta katsoessa ja pizzaa tehdessä. Nyt on jäljellä enää sauna ja iltapuuhat. Sitten on viikko paketissa!

28.10.2017

Naapurikateus


Kyllä välillä kannattaa istua hetki paikallaan ja kuunnella viisaampia. Tässä taannoin vaikutuin uskontotieteilijä Risto Pulkkisen esittelemistä erilaisista aikakäsityksistä, mutta yhtä lailla luennolta jäi mieleeni kertomus naapurikateudesta. Se ei nimittäin ole mikään nykyajan kotkotus, vaan muinaista alkuperää.

Keräily- ja pyyntikulttuurissa ihmiset liikkuivat paikasta toiseen, eikä vaeltavilla perheillä ja heimoilla ollut pysyviä asuinsijoja. Vasta kun maanviljelys ja karjankasvatus yleistyivät, jäivät ihmiset asumaan pitkiksi ajoiksi samoille paikoille. Syntyi kyläkuntia, ja sitä myöten ensimmäistä kertaa naapurien käsite. Nyt kun ihmisellä oli oma kotipiiri, ja vuodesta toiseen vieressä piti majaansa samat naamat, syntyi oivallinen tilaisuus tarkkailla naapurin tekemisiä ja pärjäämistä.

Tuskin sattumalta samaan aikaan tuli vallitsevaksi onnen vakioisuuden periaate: ihmiset ajattelivat että maailmassa oli hyvää ja onnea tarjolla vain rajallinen määrä. Kaikille annettiin yhteisestä potista, ja jos toisella oli onnea viljalti, tarkoitti se että itsellä oli vähemmän. Ja käänteisesti: jos naapurilla on (syystä tai toisesta) vähemmän, me saamme enemmän.

Tämä ajattelutapa johti siihen, että oman onnen turvaamiseksi oli tehtävä vahinkoa naapureille. Erilaisilla loitsuilla ja taioilla saatiin naapurin sato pienemmäksi ja pyydykset tyhjiksi. Tiedossa oli, että naapuri teki yhtä lailla taikoja, joten se aika joka vahingonteolta jäi, piti käyttää naapurin loitsuilta suojautumiseen. Tehtiin siis taikoja ja vastataikoja.

Naapurin sadon sai pilattua esimerkiksi seuraavasti: piti ottaa hauki, ja laittaa sen suuhun viljaa naapurin pellosta. Sitten hauki piti haudata naapurin peltoon mahapuoli alaspäin. Hauki, kalojen johtaja ja myyttinen eläin, vei näin naapurin viljan mukanaan aliseen maailmaan. Tätä loitsua ei tietenkään tarvinnut pelätä, jos tiesi että sen voi kumota vastaloitsulla: otetaan hauki, kuljetaan sen kanssa pellon ympäri kerran vastapäivään ja kaksi kertaa myötäpäivään ja haudataan se hauki peltoon mahapuoli ylöspäin.**

Mitä tästä opimme? Ei kannata verrata itseään muihin, siitä tulee vain paha mieli ja mahdollisesti tulee aloittaneeksi kateuskampanjan ja vahingontekokulttuurin. Lopeta naapurin kyttääminen ja keskity omaan peliisi. Toisen onni ei ole sinulta pois.

**En ole nyt enää ihan varma pitikö vastaloitsussakin hauen suussa olla viljaa, ja voi olla että mahapuoletkin meni nurinpäin kun muistin päältä kirjoitan. Toimitus ei vastaa ohjeen oikeellisuudesta eikä sen kokeilemisen mahdollisesti aiheuttamista taloudellisista tappioista.

21.10.2017

Viiva vai ympyrä?


Kävin kuuntelemassa uskontotieteilijä Risto Pulkkisen esitelmän otsikolla "Suomalainen kansanusko - Idän ja Lännen välissä" ja nyt olen tohkeillut siitä jo pari päivää. Pulkkinen on perehtynyt suomalaiseen ja saamelaiseen kansanuskoon sekä pohjoisten kansojen mytologiaan. Hän oli selkeäsanainen ja johdonmukainen esiintyjä, jota olisin mieluusti kuunnellut pidempäänkin. Reilu puolitoistatuntinen kun tarjosi vain kevyen pintaraapaisun siihen, mitä hän tietää ja voisi kertoa.

Kirjoitin käsi kramppia uhmaten sivutolkulla muistiinpanoja ja innostuin luennolla ihan kaikesta, mutta erityisesti mieleeni painui kaksi asiaa, jotka haluan kirjata tännekin ylös. Näistä ensimmäinen on muinainen aikakäsitys.

Suomalainen muinaisusko tarkoittaa täällä ennen kristinuskon saapumista vallalla olleita uskomuksia, tapoja ja maailmankuvaa. Käsitys maailmasta oli silloin erilainen kuin nyt, samoin käsitys ajasta. Nykyään länsimaissa vallitsee lineaarinen aikakäsitys: aika on jana, jossa erottuu mennyt aika, nykyisyys ja tulevaisuus. Pulkkisen (ja epäilemättä joidenkin muidenkin) mukaan muinaisella ihmisellä oli syklinen aikakäsitys, joka noudatteli vuoden kiertokulkua.

Muinaista ihmistä ei kiinnostanut mikä vuosi on menossa, vaan mikä aika vuodesta on. Elämä kulki vuodesta toiseen samaa rataa. Koska kirjoitettua historiaa ei ollut, ei vuosia muisteltu montaa sukupolvea taaksepäin, eikä aikaa ajateltu vuosikymmeniä eteenpäin. Syklisen ajan lisäksi oli olemassa myyttinen aika eli maailman syntytapahtumat. Alkuperän, synnyn, tuntemisen avulla asioita saatettiin tuntea ja hallita. Myyttiseen aikaan voitiin ikään kuin palata jos syklisessä ajassa oli ongelmia. Pulkkinen kertoi havainnollistavan esimerkin, jonka yritän tässä toistaa parhaani mukaan.

Oluen paneminen oli tärkeä tehtävä, ja saattoi tapahtua niin että kriittisessä vaiheessa vierre ei lähtenytkään käymään. Silloin emäntä saattoi ikään kuin katkaista syklisen ajan ja palata myyttiseen aikaan muistelemalla oluen syntyä. Kun emäntä lausui oluen syntysanat, saatiin vikaantunut syklinen aika "resetoitua" takaisin oikealle raiteelle. Kun emäntä tunsi oluen synnyn, lähti vierrekin käymään.

Minusta syklinen aikakäsitys on mukava. Ehkä se jossain määrin elää meillä esimerkiksi sanonnassa "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää" tai siinä ajatuksessa että historia toistaa itseään. Syklisen ajan voisi käsittää masentavasti "päiväni murmelina" -tyyppisenä looppina, jossa ihminen junnaa paikallaan eikä ikinä pääse irti menneisyydestään tai elämässä eteenpäin. Itse koen sen positiivisemmin mahdollisuutena aloittaa joka vuosi alusta: jos edellinen kierros ei mennyt kovin hyvin, voi nyt yrittää uudestaan. Voi ikään kuin syntyä aina uudestaan vailla liiallista menneisyyden taakkaa. Luonnon kiertokulku keväisestä elämän heräämisestä talven pimeään hiipumiseen ja kuolemaan on minusta kaunis ja jotenkin itsestään selvä pohja aikakäsitykselle ja maailmankatsomukselle.

Minusta se on jotenkin erityisen hauska ajatus, että kuluvan ajan voi tarvittaessa katkaista, "pausettaa". Jos jokin tässä ajassa on vialla, voidaan myyttisen ajan avulla niin sanotusti palauttaa tehdasasetukset. Vaikka aikakäsityksesi olisikin modernin lineaarinen, eikö välillä tuntuisikin hyvältä pysäyttää kuluva aika ja pohtia hetki "syntyjä syviä"?

17.10.2017

Kintaat neulalla


Pienen pussin tehtyäni rohkaistuin kokeilemaan myös kintaiden tekoa. Ja onnistui ainakin jotenkuten! Tässä siis elämäni ensimmäiset neulakintaat:


En tehnyt näitä itse tekemälläni pienellä luuneulalla, vaan isommalla puisella. Muuten hyvä, mutta ehkä neula oli liian iso langan paksuuteen nähden, tai sitten käsialani oli muuten vain "löysää". Tulos oli joka tapauksessa liian pitsimäinen, joten huovutin kintaita hiukan. Huovutuksen jälkeen harjasin vielä kintaat pörröisemmiksi, ja nyt ne ovatkin aika lailla sopivat ja mukavat.

16.10.2017

Postia veteraaneille


Siskoni vinkkasi minulle Postin kampanjasta, jossa sotiemme veteraaneille lähetetään itsenäisyyspäiväksi kiitoskortteja. Vielä ehdit mukaan sinäkin!


Minun korteistani tuli hyvin yksinkertaisia, mutta toivottavasti ne kuitenkin lämmittävät vastaanottajien mieliä.

15.10.2017

Maton liikuttamisen taito


Minua mietityttävät useat asiat elämässä.

Kuten esimerkiksi se, että minkä ikäisenä ihmiset keskimäärin oppivat liikuttamaan "hyppää ja liu'uta" -tekniikalla mattoa jonka päällä seisovat. Onko tätä kukaan tutkinut?

14.10.2017

Iloinen ovi


Ulko-ovemme oli kulahtanut, ja talon julkisivun maalauksen jälkeen ovi näytti entistä surkeammalta. Mies päätti ottaa "pieneksi sivuprojektiksi" ulko-oven maalauksen, ja katso, useita viikkoja myöhemmin meillä oli kauniin keltainen ulko-ovi! Osallistuin maalaukseen minäkin, sen verran että voin ovea katsellessa tuntea ylpeyttä saavutuksesta.


Maalin sävytys on kuulemma tarkkaa tiedettä, joten suhtauduin asiaan sen vaatimalla vakavuudella: otin varastosta keltaisen kaakelin, joita edellisiltä asukkailta oli jäänyt yli vessaremontista (keltainen lattia on yksi lemppareistani), menin maalikauppaan ja sanoin haluavani saman väristä ovimaalia. Onnistui. Punaisen, valkoisen ja lämpimän keltaisen yhdistelmä on mielestämme kaunis ja kutsuva.

Ovi on kyllä kaunis, mutta kauhean kiero ja aukkoonsa jotenkin todella epäsopiva. Kostealla kelillä ovi ja/tai karmit turpoavat niin että aina vähän jännittää kuinka ovesta pääsee kulkemaan. Maalaus oli siis vain kosmetiikkaa, ja jossain vaiheessa ovi menee kyllä karmeineen vaihtoon.

6.10.2017

Postimerkkeilijä iskee jälleen


Pääsin eilen töissä taas paperipostin kimppuun. Viimeksi keräsin kukkamerkkejä ja tein niistä kannet vihkolärpykkään, nyt nappasin mukaani erilaisia hahmoja. Teippasin postimerkit pienille kartongin palasille ja kirjoitin hahmoille puhekupliin erilaisia mietteitä.


Tänään jaoin nämä pikaiset väkerrykset työtovereilleni perjantain piristykseksi. Arvelen heidän hiljalleen pitävän minua pikkuisen pimeänä.


3.10.2017

Seikkailuja


Viime yönä...

...osallistuin television kykykilpailuun, jossa tarkoituksenani oli ampua Chris O'Donnellia mahdollisimman monella erilaisella aseella. Minua hermostutti, sillä ohjelma oli uusinta enkä ollut varma pystyisinkö toistamaan aiemman suoritukseni. Chris sen sijaan vaikutti aivan rauhalliselta, kun kertasimme ohjelman kulkua ennen lähetystä.

...hätistelin yksityiseltä rannalta nuorisojoukkoa, kun ystäväni Menninkäinen juoksi jostain suoraan laiturin päähän ja kiskaisi paljain käsin vedestä tiikerinpennun, joka olikin robotti.

...ajoin partaveitsellä kaapuun pukeutuneen munkin kasvoja. Kysyin että jätetäänkö pulisongit, ja hän vastasi että hänellä seisoo. Tohkeissaan hän pyysi että katsoisin, mutta elin lerpahti ennen kuin ehdin nähdä mitään. Lohdutukseksi munkki oli tehnyt minulle punasavesta dildon, joka muistutti enemmän ankeriaan päätä kuin penistä.

...rakensin mieheni kanssa huussin vuorenrinteeseen.

...jahtasin hyppivää hämähäkkiä. Se vilisti nurkan taakse, josta kuului inhottava pieni nitistyksen ääni. Arvelin hämähäkin kuolleen, mutta nurkan takana se olikin elossa - vierellään pikkulintu jota se oli juuri purrut niskaan. Vangitsin hämähäkin teesihtiin ja tarkastelin lintua. Se oli vielä elossa, mutta lamaantunut hämähäkin myrkystä. Tajusin että mitään ei ollut enää tehtävissä linnun pelastamiseksi, joten ajattelin odottaa sen kuolevan että saisin kauniit siniset siipisulat itselleni.

Revi siitä, Sigmund Freud!

20.9.2017

Ku tekee ite nii saa semmosen ku tulee


Tein alkukesästä luisen neulan, ja nyt tein sillä pussin neulakinnastekniikalla. Työvälineinä siis neula ja villalanka:


Pussi on hiukan hassusti värittynyt, sillä käytin siihen langanpätkät lautanauhaharjoituksestani: kun lautanauha osoittautui väreiltään vähemmän kuin napakympiksi, pistin loimen poikki ja pätkät parempaan käyttöön. Tässä vielä lähikuva pistosta:


Se on suomeksi 1+1, tai sitä ainakin yritin. Nyt yritän tehdä lapasia samalla tyylillä, mutta vähän jännittää että tuleeko niistä mitään. No, aina voi kokeilla!

8.9.2017

Postimerkkimosaiikki


Olin töissä tänään postivuorossa. Käsittelin saapunutta kirjepostia ja otin kuorista talteen kaikki kukkapostimerkit. Koska nykyään todella harvassa kirjeessä on leima, sain kasaan paljon käyttämättömän näköisiä merkkejä. Otin ne mukaan kotiin ja pyörittelin niitä hetken pöydällä. En aluksi tiennyt mitä postimerkeistä valmistuisi, mutta niitä tuijotellessa sopiva idea ja malli alkoi hahmottua.


Kun olin saanut merkit mieleiseeni järjestykseen, liimasin ne taustapaperille. Sopivan ohut ja hauskan värinen taustapaperi löytyi Minä Olen -lehdestä, siitä samasta josta olen myös saanut ideoita alanvaihtoon. Kun olin saanut merkit liimattua, vedin vielä päälle kontaktimuovin. Taitoin näin syntyneen lärpäkkeen kahtia ja siitä tuli kansilehdet.


Sisäsivut leikkasin vanhasta ruutuvihosta. Olisihan ne voinut kai taitella jostain muustakin paperista, mutta se olisi ollut huomattavasti työläämpää. Leikkasin vihosta sivut juuri sellaiselta kohdalta että niitä pitää keskenään kasassa yksi niitti, ja toisiinsa niitatut sisäsivut pysyvät kansissa kiinni ohuen silkkinauhan avulla.


Tulipa siitä hauska! Akuutti askarteluhimo tuli tyydytettyä.

28.8.2017

Pihalla marjassa


Viime vuonna pihan marjasato oli yhteensä noin kolme desiä. Tänä vuonna tuli sentään pari litraa. Suunta on siis hyvä! Tein mustista viinimarjoista jälleen marjanahkaa ja kokeilin mehun keittoa. Ei todellakaan mitään suuren mittakaavan puuhastelua, mutta prosessi tuli selväksi.


Persiljasato on oikein onnistunut. Pieni määrä on jo pakastettu, nyt on yksi satsi kuivumassa. Itäminen oli hidasta ja vaivalloista, joten luulin jo ettei persiljaa saadakaan, mutta olinpa onneksi väärässä.

27.8.2017

Tuntematon sotilas


Löysin kadulta makaamasta talvi- ja jatkosodan sotilaan. Hän oli tajuissaan, mutta liikkumaton ja jotenkin kutistuneen oloinen. Vahamaisen kelmeät kädet eivät olleet omiani isommat. Otin hänen hauraan ruumiinsa syleilyyni ja heijasin lohduttavasti: "Kyllä me sinut multiin saadaan. Jos ei nyt sankarihautaan, niin hautaan kumminkin."

Ongelmana oli se, ettei hän kyennyt kertomaan kuka on. Nimi tarvittaisiin, mutta minulla oli johtolankana vain C-kasetti, jonka oli nauhoittanut joku historianopiskelija 70-luvulla.

22.8.2017

Alan vaihto


Diana Cooper on kansainvälisesti tunnettu New Age -kirjailija ja enkelilähettiläs. Minä Olen -lehden numerossa 5/2016 hän halusi jakaa lukijoille ennen julkaisemattoman tekstin. Osa tekstistä kuuluu näin:

"Vuonna 2015 ristinmuotoinen Lyran Tähtiportti avautui ja joitakin ihmeellisiä ja vaikuttavia yhdeksännen ulottuvuuden yksisarvisia astui portaalin läpi maan pinnalle. Ne myös pyytävät olemaan kanssaan yhteydessä ja tarjoamaan itseämme palvelutyöhön!"

...

No huh huh. Ei muuten, mutta tuli vain mieleen että olen kyllä selkeästi väärällä alalla. Tarkoitan että voisinhan minäkin kokeilla tuollaista kirjailijan uraa!

"Sain unessa viestin Kultaiselta Kenkälaatikolta. Tunsin syvän rauhan laskeutuvan sisimpääni, ja minulle näytettiin Pyhän Karvakolmion Temppelin rakennuspiirustukset. Planeettamme hämähäkit ovat jo vuosisatojen ajan kutoneet korkeamman tietoisuuden seittiä odottaen, että ihmiskunta olisi valmis vastaanottamaan universumin viestit. Vuonna 2018 kollektiivinen värähtelymme on nousemassa purppuralle tasolle ja saamme kolmannen kasteemme."

Ostaisitteko? Kansainvälinen menestys, here I come!

13.8.2017

Ihon alle


Kävin pienellä retkellä Tikkurilassa ja tiedekeskus Heurekassa. Siellä oli eläinten anatomiaa esittelevä näyttely Body Worlds - Animal Inside Out. Esillä oli paljon eläimiä (myös yksi ihminen) eri tavoin riisuttuina.


Eläimet ja elimet olivat aitoja, mutta plastinoituja. Kudokset on korvattu muovilla, niin että kaikki on tismalleen aidon näköistä, mutta kestävää ja hajutonta. Merkillistä, kerrassaan merkillistä. Ihmiset haluavat kuulemma luovuttaa ruumiinsa plastinoitavaksi jopa sellaisella innolla, ettei halukkaita voida ottaa enää edes jonoon.

Hiukan yllätyin siitä että alkuun teki jopa vähän pahaa katsella näyttelyesineitä. Erityisen ikävältä tuntui katsoa ruumista irti olevaa ihmisjalkaa ja -kättä. Häiritsi, kun tiesin että se on muovivalos oikeasta ihmisestä. Yhtä lailla yllätti sitten se, ettei kokonaisen nyljetyltä näyttävän ihmisen katsominen sitten tehnytkään pahaa. Gorilla oli jo oikeasti mielenkiintoinen ja sitä piti palata katsomaan uudestaan:


Toisaalta karmivaa, toisaalta kiehtovaa. Arvostan tekniikkaa ja taitoa, mutta jotenkin kuitenkin ällöttää katsella leikkeitä toisten sisuksista. Tiedostin katselevani maalattua muovia, mutta silti välillä pelkäsin että seuraavalla hengenvedolla nenääni leijuisi kalman haju. Jännä.

10.8.2017

Koe-erä


Tässä he nyt ovat: ensimmäiset oman maan perunat!


En malttanut enää kauempaa odottaa, vaan pakko oli kurkistaa että tuleeko pihalta mitään. Näköjään tulee, mutta kyllä nyt pitää malttaa vielä ainakin kuukauden päivät ennen kuin loppuja nostelee. Ehtisivät sitten oikeasti kasvaa kun ei kiskota ylös ennen aikojaan.

Ja se maku? Ei vielä tiedetä. On ollut niin kamalan sateista ja maa on niin savista, että pelkään perunoiden maistuvan liejulta. Ehkäpä keitämme tämän koe-erän ja kokeilemme.

31.7.2017

Iisakin kirkko


Kasvihuoneemme on ruuvia vaille valmis. Meiltä näyttäisi puuttuvan yksi pitkä ruuvi, mutta sen ehtii hankkia myöhemmin. Pieni keskeneräisyys korostaa kauniisti itse tehden aikaansaatua rouheaa ilmettä. Kasvihuone saapui meille litteänä perunan kylvöaikaan, ja nyt arviolta miljoona tuntia myöhemmin se on saavuttanut kolmiulotteisen uljautensa. Ensin kasattiin runko:


Sitä ei voi äkkiseltään edes käsittää miten monella tapaa voi tällaisenkin kasata väärin. Hyvä juttu että osat kiinnitetään toisiinsa ruuveilla, sillä joidenkin osien paikkaa on pitänyt pari kertaa vaihtaa. IKEA on aloittelijoille, tässä oli jo todellista haastetta. Kuvittelen että minulla on vähintään keskiverto ohjeenluku- ja hahmotuskyky, mutta kyllä meinasi välillä usko loppua. Tuntui siltä ettei tästä kasvihuonetta tulekaan, vaan meille on lähetetty jonkun himmelin tai tekokuun osaset.

Syytämme vaikeuksistamme sitä, että ohjeet olivat monitulkintaiset ja kuvat epäselviä. Lisäksi ainakin yhdessä kohtaa suomenkielisessä ohjeessa oli yksi osa numeroitu eri tavalla kuin venäjänkielisessä ohjeessa. Yrityksen ja erehdyksen kautta saimme kasaan rungon, joka näytti riittävän oikealta. Sitten rungon jalat upotettiin maahan ja pistettiin hökötys oikein vatupassilla vaateriin. Maa on kalteva, joten kasvihuone näyttää vinolta. Mutta siinä se nyt seisoo vaikka mikä myrsky tulisi:


Kennolevyjen asentaminen oli hiukan nopeampaa kuin rungon kasaaminen, ja siinä tuli pikkuisen vähemmällä tuskalla valmiimman näköistä. Vaan eihän tuokaan ihan ongelmatonta ollut, joten päädyimme viimeistään tässä vaiheessa siihen että unohdamme komean ja tähtäämme toimivaan. Eilen saimme vihdoin koottua ja asennettua ovet ja ikkunat, jotka jännästi eivät oikein istu koloihinsa. Mutta ne toimivat, koska ovat saranoilla eivätkä liukuversioita (valinta josta suuresti kiittelemme itseämme).


Halleluja! Ei ole turhan fiini tai uudenkarhean oloinen, vaan näyttää jo nyt siltä kuin olisi seissyt pihassa pari vuotta roudan ja rakeiden raiskattavana. Sopii siis muutenkin joka suuntaan vinoon ympäristöönsä eikä pistä silmään liian särmänä. Rakentajilla on sormet ja järki suunnilleen tallella, ketään ei murhattu prosessissa eikä avioeroa otettu, joten hyvä näin.

Juhlan kunniaksi kutsuimme naapurit kasvihuoneen avajaisiin suklaahippukakulle. Chilit asuvat kasvihuoneessa nyt, ensi kesänä siellä on toivottavasti ainakin tomaattia ja avomaankurkkua. Aiomme askarrella kasvatusalustoiksi joitakin puulaareja. Se on sitten ihan oma ja myöhäisempi projektinsa.

29.7.2017

Villiä menoa hääyönä


Eilen oli hääpäivämme, joten viime yö oli kai sitten vähän niin kuin hääyö.

Minä näin unta että löysin kaksi kissaa. Toisesta tuli peura ja toisesta poliisi.

Mieheni näki unta terrakottasammakoista, jotka käynnistyvät kun niiden päähän kaataa helmiä.

21.7.2017

Vaakuna II


Rekisteröin taannoin itselleni vaakunan ja intoilin siitä blogissakin. Pohdin tuolloin, että käyttäisin samaa vaakunaa keskiaikaharrastuksessani. Se ei käynytkään päinsä, sillä kattojärjestöllä on tästä selvät säännöt:

"No armory will be registered to a submitter if it is identical to an insignia used by the submitter for purposes of identification outside of a Society context. This includes armory, trademarks, and other items registered with mundane authorities that serve to identify an individual or group. This restriction is intended to help preserve a distinction between a submitter's identity within the Society and the submitter's identity outside of the Society."

Todellista ja leikki-identiteettiä ei tule sekoittaa keskenään, eikä arkiminälle rekisteröityä vaakunaa siksi saa rekisteröidä omaksi tunnukseksi keskiaikaleikeissä. Seuran virkailijat eivät tosin olisi tarkistuksissaan huomanneet mitään (pystyvät tarkistamaan vain ettei yritä rekisteröidä itselleen jotain tunnettua tai kuuluisaa vaakunaa, tuskin käyvät läpi Suomen Heraldisen Seuran vaakunarekisteriä kuva kuvalta), eli mundisvaakunani olisi varmasti mennyt läpi jos olisin sen hakemukseen laittanut. Mutta säännöt on säännöt, enkä niitä tieten tahtoen halua rikkoa. Omatunto on hyvä pitää puhtaana!

Ensin hiukan harmitti, koska olin jo toteuttanut itselleni täydellisen vaakunan, ja arvelin etten mitenkään saisi tehtyä toista yhtä osuvaa ja omalta tuntuvaa. Mutta sitten innostuin asiasta ja haasteesta.

Koska mundisvaakunaani olin jo sisällyttänyt viitteet omaan synnyinkaupunkiini sekä isäni suvun alkujuuriin, en halunnut toistaa samaa tässä "leikkivaakunassani". Halusin kuitenkin vaakunan kuvaavan juuri minua, sitä mitä olen. Pyörittelin mielessäni pitkään kaikenlaisia aiheita ja kuvioita, ja alkuun tuntui siltä että suunnittelutyö tökkii todella pahasti. Mutta sitten tajusin että ratkaisu on ilmeinen: olen suomalainen.

En välttämättä haluaisi luokitella itseäni patriootiksi, sillä siinä sanassa on ikävä kaiku, mutta suomalaisuus on minulle tärkeä asia ja iso osa identiteettiäni. Vaakuna kertoo kuka minä olen, ja tahdon esitellä itseni suomalaisena. Tämän oivallettuani piti vielä miettiä kuinka ihmeessä tiivistäisin suomalaisuuteni kuvaksi, joka täyttää heraldiikan säännöt ja vielä näyttäisikin kivalta.

Avun sain Jukka Kuoppamäeltä ja hänen laulustaan Sininen ja valkoinen. Paitsi että laulu on yksi suosikeistani, se on myös hyvin suomalainen. Ja loppujen lopuksi yllättävän helppo siirtää vaakunaan! Kiitos siis Jukalle.

Koska seurani on osa kansainvälistä yhdistystä, ja koska seuran vaakunarekisteri on kansainvälinen, ei minulla ole lainkaan suomenkielistä vaakunaselitystä (blasonointia) kuvalleni. Rekisteriin kirjattu blazon kuuluu seuraavasti:

Per fess wavy azure and argent, three quatrefoils pierced counterchanged.

Ja kuvana se näyttää tältä:


Ja näin se on laulettuna:

Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen.
Siniset on järvet, sinisyyttä heijastaen.
Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien.
Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen.

Valkoinen ei ole heraldinen väri, vaan oikeasti tuo alaosa eli "hanki" on hopea (argent). Vaakunapiirroksissa hopean sijasta voidaan käyttää valkoista, samoin lipuissa ja viireissä. Myös painoteknisistä syistä hopea voidaan korvata valkoisella. Käytännössä vaakunani siis näyttää useimmissa tapauksissa sinivalkoiselta, vaikka onkin oikeasti sinihopeinen.

Ei huono! Itse asiassa olen älyttömän tyytyväinen. Nyt minulla on kaksi hienoa vaakunaa, toinen arkiminälle ja toinen keskiaikaminälle. Ja tämä suunnittelu on niin kivaa puuhaa, että suosittelen edelleen lämpimästi muillekin.

13.7.2017

Julkisivumaalaus


Ulkona on tapahtunut paljon, kun perunamaamylläyksen lisäksi talomme maalattiin. Viime kesänä aloitin maalaustarjousten kyselyn, kevään yhtiökokouksessa tehtiin urakoitsijan valinta ja kesäkuussa saatiin uusi maalipinta. Talo näyttää nyt todella hienolta, kämäiset kuvat eivät todellakaan kerro koko totuutta. Koitin kuvata niin että näkisitte oleelliset asiat, mutta näistä otoksista taitaa näkyä lähinnä huonot kuvaustaidot ja/tai kehno kuvauskalusto.

Erityisesti meidän päätymme talosta oli jo aika rapistunut. Räystäslautojen maali oli kärsinyt eniten, ja meidän kuistimme kohdalta löytyi ihan lahoja lautoja. Tämä ei varsinaisesti yllättänyt. Pääsääntöisesti talo oli entisessäkin ulkoasussaan vielä ihan ok, alla olevassa kuvassa on oikeastaan juuri se pahin kohta.


Talomme on kuulemma aivan alkujaan ollut kellertävä, mutta käsittääkseni se on kuitenkin aika pitkään ollut jo punainen. Punaisena halusimme sen pysyvänkin, ja onneksi maalin sävytys onnistui aivan nappiin. Alla olevassa kuvassa yläosan laudat on maalatut, alaosassa on pestyt ja harjatut ja osin vaihdetutkin. Muutamiin kohtiin timpuri kävi lautoja vaihtamassa, mutta onneksi suuria lahoja tai yllätyksiä ei löytynyt.


Räystäät näyttävät nyt kautta linjan hirmuisen paljon aiempaa paremmilta. Uusi maalipinta on kerännyt kiitosta myös naapureilta. Se kiiltää juuri sopivasti: näyttää uudelta mutta ei liian uudelta. Ikkunanpuitteet hohtavat valkoisina. Punainen väri on luonnossa hiukan kirkkaampi kuin kuvan perusteella voisi arvella, sellainen lämmin joulunpunainen.


Kuvaaja oli suorassa, talo vain on vinossa... Vanha talo on vanha talo, eikä se maalaamalla uudeksi muutu. Eikä ollut tarkoituskaan. Aika näyttää että kestääkö maali seinässä kaksi vai kaksikymmentä vuotta. Toivomme sille pitkää ikää.


Urakoitsija hoiti työnsä ripeästi ja sovitussa aikataulussa. Maalausjälkeen olemme tyytyväisiä, muuten oikeastaan emme. Kaikesta piti vääntää ja laskutuksesta on aiheutunut ikävää jälkipyykkiä. Talo näyttää hyvältä, mutta tässä maistellaan varmaan vielä pitkään tympeän urakoitsijan kitkerää jälkimakua ja ihmetellään että kaikenlaista yrittäjää sitä sitten onkin liikenteessä... No, oltiin ekaa kertaa tämmöistä työtä tilaamassa, ja on kyllä opittu paljon.

17.6.2017

Punainen tupa ja perunamaa


Punainen tupa meillä jo oli, mutta halusimme myös perunamaan. Ja koska halusimme päästä kylvöhommiin jo tänä kesänä, tilasimme perustustyöt ammattilaisilta. Alla on lähtötilanne eli sammaloitunut ja juurakkoinen ruohopläntti grillin vieressä. Mittailimme että siihen mahtuu mainiosti 16 neliön perunamaa.


Vanha kompostimme oli onneton: yksi laita nojasi pyykkitelineeseen ja takalaitaa ei ollut laisinkaan. Lisäksi komposti on tainnut olla edellisille asukkaille ennemminkin jätekasa, sen verran maatumatonta jätettä (metallia, lasia, ruukunsirpaleita) sieltä löytyi. Halusimme että vanhan kompostin sisältö viedään pois ja kompostikehikot rakennetaan uusiksi.


Ensin puutarhuri kaatoi tontin rajalta pihlajan ja jyrsi sen kannon. Näppärästi hävisi kanto, ei ollut sellaista eeppistä taistelua niin kuin meillä vuosi sitten. Sen verran kovaa hommaa oli tuo kirsikkapuun kannon ylös kaivaminen, että maksan nyt ilolla siitä että ammattilainen kävi hoitamassa pihlajan kannon nopeasti pois päiväjärjestyksestä.


Sitten alkoi perunamaan kääntäminen, siihen hommaan oli toisenlainen jyrsin. Siinä meni nurmi ja sammal ja savi ja multa mukavasti mukkelis makkelis.


Samaisella jyrsimellä puutarhuri sekoitteli maahan kuution verran uutta multaa ja kuution verran hiekkaa. Tonttimme on tiukkaa, märkää ja kylmää savimaata, joten sellaisenaan se ei kovinkaan hyvin sovellu perunalle. Mutta kun saveen sotkettiin muuta maa-ainesta, saatiin hyvä pohja kasvattelulle.


Mullan ja hiekan lisäksi tontille tuotiin puoli kuutiota kivituhkaa reunakiveyksen asentamiseen. Valitsimme perunapellon reunukseksi jykevän graniitin, koska se on kaunis, käytännössä ikuinen, helppohoitoinen ja riittävän massiivinen pitämään mullat multapuolella ja nurmikon nurmipuolella. Ilman kunnollista reunusta perunamaamme olisi vain möykkyinen kasa maata keskellä pihaa, eikä se rajaamattomana olisi näyttänyt pienellä tontilla kovinkaan kauniilta.


Alla olevassa kuvassa on jo melkein valmista. Kaikki on paikallaan, mutta kiveyksen ympäriltä puuttuu vielä uutta multaa. Hauskasti on paljon vihreämpää kuin ensimmäisessä kuvassa, luonto on kummasti villiintynyt parissa viikossa.


Komposti näyttää nyt todella hyvältä. Siinä on takalaidatkin! Eikä se enää nojaa pyykkitelineeseen vaan seisoo ihan omilla jaloillaan. Saimme kompostiin kolme lokeroa ja nostettavat laidat, jotta täyttäminen ja tyhjääminen on helpompaa. Olemme oikein tyytyväisiä.


Ja nyt on sitten perunatkin istutettu! (Sen teimme itse, emme sentään teettäneet kylvöä puutarhureilla. Anopille iso kiitos siemenperunoista.) Kiveyksen ympärille tuotiin lisää multaa ja siihen kylvettiin nurmikkoa. Tässä sitä on naapureilla ihmettelemistä! Jännä nähdä saadaanko elokuun lopulla nostaa ensimmäisiä omia perunoita.


Kuvassa taka-alalla on lapio pystyssä merkkinä seuraavasta projektistamme eli kasvihuoneen pystytyksestä. Siitä lisää myöhemmin...

16.6.2017

Kikyperseily, osa 2


Esittelin jo aiemmin pitkän pätkän sähköpostiviestittelyä, jota olen töissä harrastanut. Sitkeän pommituksen jälkeen aloin vihdoin saada vastauksiakin, joten keskustelu on ollut vähemmän yksipuolista. Kiky on edelleen hanurista ja meillä sen toteutus on huono, mutta nyt olen sentään saanut hiukan selvyyttä asiaan. Mikään ei kohdallani muutu, mutta olo on parempi kun olen saanut kertoa mielipiteeni.

Tässä (toistaiseksi) viimeiset viestit aiheeseen liittyen, jos kiinnostaa. Jos ei niin kovasti kiinnosta, voitte hypätä suoraan loppuun ja viimeiseen viestiini, jossa tuon julki tulkintani ja mielipiteeni asiasta. En odota saavani tähän purkaukseeni enää vastausta...

***

(Tämä siis suoraan jatkona edellisiin viesteihin.)

Lähettäjä: Hehku Vainen
Lähetetty: 17. toukokuuta 2017 13:23
Vastaanottaja: HR-yksikön johto
Kopio: Pääluottamusmies
Aihe: VL: Kysymys kiky-karenssista

Hei M.M.!

Olethan saanut yllä olevan viestini työajan pidennyksen toteutuksesta? Minkälaisiin toimenpiteisiin on ryhdytty selvästi toimimattoman asian korjaamiseksi?

Minun on vaikea käsittää, että ylimmällä tasolla on mennyt läpi toimintamalli, joka sotii mielestäni sekä työsopimuslain että yhdenvertaisuuslain henkeä vastaan.

Työsopimuslaissa todetaan, että "työnantajan on kohdeltava työntekijöitä tasapuolisesti, jollei siitä poikkeaminen ole työntekijöiden tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua. Määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa ei saa pelkästään työsopimuksen kestoajan tai työajan pituuden vuoksi soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin muissa työsuhteissa, ellei se ole perusteltua asiallisista syistä." (Työsopimuslaki 2 §)

Yhdenvertaisuuslaissa todetaan, että työntekijöiden erilainen kohtelu työsuhteessa on oikeutettua vain, jos "kohtelu perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin ja kohtelu on oikeasuhtaista oikeutettuun tavoitteeseen pääsemiseksi." (Yhdenvertaisuuslaki 12 §)

Koen, että vuosivapaajärjestelmässä kuuden kuukauden karenssia noudattamalla toteutettu työajan pidennys asettaa työntekijät keskenään eriarvoiseen asemaan, jota ei voida perustella työtehtävien laadulla, niiden suorittamisen vaatimuksilla tai työntekijän asemalla työyhteisössä. Nähdäkseni ei ole mitään perusteltua tai asiallista syytä sille, että joidenkin työntekijöiden kohdalla työajan pidennys on jopa 13,5 tuntia pidempi kuin kilpailukykysopimuksen määrittelemä 24 tuntia.

Jos et ole oikea henkilö vastaamaan kysymyksiini, ohjaathan minut eteenpäin jotta saan asiaan selvyyden.

Ystävällisin terveisin,
Hehku

***

Lähettäjä: Hehku Vainen
Lähetetty: 31. toukokuuta 2017 15:21
Vastaanottaja: Iso Kalifi
Kopio: Pääluottamusmies; HR-yksikön johto
Aihe: Odotan edelleen vastausta / kiky-karenssi

Hei Kalifi!

Lähestyn nyt sinua, sillä en ole maaliskuun alun jälkeen saanut viesteihini vastausta pääluottamusmieheltä tai M.M:ltä. Ymmärrän, että asemansa puolesta he eivät välttämättä voi ottaa kantaa voimassa olevien käytäntöjen puolesta tai niitä vastaan, mutta mielestäni kysymykseni ansaitsee vastauksen. Toivottavasti [Firman] yleinen linjaus tässä asiassa ei ole vaikeneminen.

En tohdi toistaa tässä itseäni alusta alkaen, mutta löydät kyllä ongelmani perusteluineen viestiketjusta yltä. Ketjussa on myös ainoa saamani vastaus pääluottamusmieheltä 7.3.2017, jossa hän kertoo asian olevan selvittelyssä [Firman] HR-yksikössä. Tahtoisin kuulla, että [Firmassa] suhtaudutaan tähän epäkohtaan vakavasti.

Vastauksesta jo etukäteen kiittäen,
Hehku Vainen

***

Lähettäjä: HR-yksikön johto
Lähetetty: 31. toukokuuta 2017 15:59
Vastaanottaja: Hehku Vainen; Työsuhdejohtaja
Kopio: Pääluottamusmies; Iso Kalifi
Aihe: VS: Odotan edelleen vastausta / kiky-karenssi

Hei Hehku,
ohjaan kysymyksesi työsuhdejohtajalle.
t. M.M.

***

Lähettäjä: Työsuhdejohtaja
Lähetetty: 31. toukokuuta 2017 18:53
Vastaanottaja: HR-yksikön johto; Hehku Vainen
Kopio: Pääluottamusmies; Iso Kalifi
Aihe: VS: Odotan edelleen vastausta / kiky-karenssi

Hei

Asia on Hehku kannaltasi valitettavasti juuri noin, kuin ensimmäisessä viestissä kuvataan.

Uskoisin, että olen myös tuon alkuperäisen vastauksen antaja. Sittemmin en ole asiasta kuullut, enkä tietoinen, että siitä on pyydetty lisäpohdintaa. Vaikenemisesta ei ole kyse.

Tämä vuosivapaajärjestelmä on liittojen välinen työehtosopimustasoinen ratkaisu. Siinä on yksiselitteisesti sovittu 6 kk vapaan kertymisen karenssista. Se ei ole [Firman] suunnittelema malli.

Totta on, että vv-järjestelmässä on asetettu karenssi uusiin työsuhteisiin liittyen vapaan kertymään. Samalla tessistä poistettiin arkipyhien työaikaa lyhentävä vaikutus. Työnantajalla on siis oikeus saada täyden viikon työpanos myös mainitsemiesi pyhien aikaisilta viikoilta.

Tosiasiallisesti Hehku olet saanut tähän mennessä pidettyä vapaapäiviä enemmän kuin sinulle kertyisi työsuhteestasi. Jos saamiasi arkipyhävapaita ei vähennettäisi saldostasi, jäisi kokonaistyöaikasi lyhyemmäksi, ei pidemmäksi. Kokonaistyöaikasi työsuhteen keston ajalla on lisääntynyt verrattuna aiempaan järjestelmään, se on selvä.

Malli ei liittojen välillä, kuten ei koko KIKYkään syntynyt helposti. Paikallisina vaihtoehtoina oli pidentää kaikkien työpäiviä tai työviikkoja (37,5 --> 38 H) kuten joillain työpaikoilla tehtiin tai sitten olla muuttamatta mitään. Välttämättä yllättävää ei ole se, ettei asiasta päästy paikallisesti sopuun.

Uskon harmituksesi, mutta se, että asiassa on tehty työehtosopimusratkaisu tekee tästä asian, joka ei loukkaa yhdenvertaisuutta – perusteltu syy.

Terveisin
Työsuhdejohtaja

***

Lähettäjä: Hehku Vainen
Lähetetty: 1. kesäkuuta 2017 8:39
Vastaanottaja: HR-yksikön johto; Työsuhdejohtaja
Kopio: Pääluottamusmies; Iso Kalifi
Aihe: VS: Odotan edelleen vastausta / kiky-karenssi

Hei, kiitokset nopeasta vastauksesta!

Kilpailukykysopimusneuvottelut ovat varmasti olleet vaikeat, ja uskon että päättävät tahot ovat tässä valinneet pienimmän harmin tien. Toisin sanoen on ehkä sitten päädytty kompromissiin, johon valtaosa väestä on jollain tapaa jos ei nyt tyytyväinen niin ainakin suostuvainen ja vain marginaalinen osa joutuu epäreilusti jyrätyksi.

Niin kuin [Firman], myös minun on noudatettava yhteisesti sovittuja sääntöjä vaikken ollut niistä sopimassa, mutta minun ei tarvitse pitää niistä. Koska kuulun siihen tyytymättömään marginaaliin, lähestynen seuraavaksi viesteilläni liittotason ihmisiä.

Ystävällisin terveisin,
Hehku

***

Lähettäjä: Työsuhdejohtaja
Lähetetty: 1. kesäkuuta 2017 9:44
Vastaanottaja: Hehku Vainen; HR-yksikön johto
Kopio: Pääluottamusmies; Iso Kalifi
Aihe: VS: Odotan edelleen vastausta / kiky-karenssi

Hei

Päättelyketjusi on looginen ja jatkoajatuksesi viestinnästä liitoille voi kannaltasi olla oikea tapa.

Hyvää kesää kaikesta huolimatta!
Työsuhdejohtaja

***

Lähettäjä: Hehku Vainen
Lähetetty: 2. kesäkuuta 2017 8:23
Vastaanottaja: Työsuhdejohtaja
Aihe: VS: Odotan edelleen vastausta / kiky-karenssi

Hei!

Sen haluaisin vielä kysyä, että voisiko [Firma] työnantajana noudattaa työsopimuksissaan esimerkiksi lyhyempää karenssiaikaa, jotta määräaikaisenkin työntekijän työajan pidennys olisi maksimissaan 2 tuntia kuukaudessa? Työehtosopimusta on tietysti noudatettava, mutta sehän antaa vain vähimmäisehdot eikä mikään kai estä työnantajaa soveltamasta työsuhteissa työehtosopimusta parempia ehtoja.

Ja jos [Firmassa] voitaisiin ottaa käyttöön lyhyempi karenssiaika tai muu vastaava keino, miksi niin ei tehdä?

Ystävällisin terveisin,
Hehku

***

Lähettäjä: Työsuhdejohtaja
Lähetetty: 2. kesäkuuta 2017 11:59
Vastaanottaja: Hehku Vainen
Aihe: VS: Odotan edelleen vastausta / kiky-karenssi

Moi
Kyllä, aina työnantaja voisi tarjota työehtosopimusta paremman tasoisia ehtoja ja niinhän se usein onkin. Toiseen suuntaan ei joustojen saaminen ole helppoa tai välttämättä edes tessin mukaan mahdollista.

Tässä on kyseessä liittojen välinen kompromissiratkaisu, jossa todellakin laitettiin uudet työsuhteet kantamaan suhteellisesti suurempi osa tämän muutoksen säästövaikutuksesta.

Henkilöstön edustajat toki ehdottivat paikallisesti, että koko työajan pidennyksestä luovutaan sekä sen karenssista. Me taas ehdotimme, että olisi siirrytty tasaisesti kaikkien osalta 38 h viikossa käyttöön. Emme päässeet sopimukseen.

Tehty järjestelmämuutos on ollut isotöinen ja vie aikansa, ennen kuin se edes maksaa lisääntyneenä työaikana takaisin kustannuksensa. Siksi siinä saadut lisätyötunnit on päätetty hyödyntää myös [Firmassa]. Suhteessa niihin kilpailijoihin, jotka saivat työajanpidennyksen tasaisena korotuksena kaikille, hyötyy [Firma] kilpailukykysopimuksesta vähemmän.

Valitettavasti meillä ei siis ole suunnitelmissa liudentaa sopimusta osaltamme tätä enempää, ainakaan tällä hetkellä.

Terveisin
Työsuhdejohtaja

***

Lähettäjä: Hehku Vainen
Lähetetty: 15. kesäkuuta 2017 8:33
Vastaanottaja: Työsuhdejohtaja
Aihe: VS: Odotan edelleen vastausta / kiky-karenssi

Hei!

Suuret kiitokset vastauksistasi, uskon että olen nyt päässyt asian ytimeen ja oivaltanut olennaisen.

Työnantaja siis ehdotti kaikille tasapuolista työajan pidennystä, koska olisi hyötynyt siitä enemmän kuin nykyisestä ratkaisusta. Se ei olisi ollut kivaa, mutta se olisi ollut reilua. Minua asiassa eniten harmittavasta epätasa-arvoisuudesta saankin siis syyttää henkilöstön edustajia, jotka katsoivat että uudet työntekijät voivat ottaa osumaa kollektiivisen edun vuoksi.

Olisi hauskaa tietää ketkä asiasta olivat neuvottelemassa, jotta voisin lähettää heille kukkatervehdyksen kiitokseksi heidän tekemästään edunvalvontatyöstä. Tai oikeastaan asia on toisin päin: odotan heiltä kiitosta siitä, että kikyilen nyt heidänkin puolestaan. Pidän erityisesti neilikoista ja kehäkukista, niitä saa tuoda ainakin parin työtunnin edestä.

Onpa hyvä, että oma oikeudentuntoni ei koskaan joudu todelliseen testiin eli en ole sellaisessa asemassa jossa joutuisin pohtimaan asettaisinko päätöksiä tehdessä oman etuni tai yleisen edun yksilöiden välisen tasa-arvon edelle.

Aurinkoista kesää toivottaen,
Hehku

***

Sivusta seuranneet kollegani (joille viestini ovat luonnollisesti lähteneet piilokopioina) ovat kommentoineet viestittelyäni rohkeaksi ja oppositiohenkiseksi. Vastaanottajien mielestä se on varmasti ollut lähinnä ärsyttävää. Työsuhdejohtajalle pisteet siitä, että vastasi minulle nopeasti. Muut saavat isosti miinuspisteitä siitä, että eivät vastanneet ollenkaan tai reagoivat vasta kun kantelin vielä isommalle esimiehelle. Toisilta onnistuu tuo sisäinen asiakaspalvelu hiukan paremmin kuin toisilta.

Olen tietenkin tehnyt näiden viestien hiomisen työajalla, ja kyllähän tähän on kaikkineen pari tuntia mennyt. Ne ovat varmaankin olleet niitä kiky-tunteja sitten. Suomi nousuun!

8.6.2017

Avara luonto


Kesäloma vaihtui sairauslomaan, kun kuume nousi ja yskä valvotti öisin. Sairaana en ole voinut pihaa myllätä, mutta katsella sentään saa kipeänäkin. Makuuhuoneen ikkunasta olen seurannut taistelua pihapuun pöntöstä. Lainasin mieheni kameraa ja sain kuin sainkin kuvaan kirjosiepon, joka herättää meidät laulullaan aamuisin heti neljän jälkeen.



Kumpi painin voitti, kirjosieppo vai sinitiainen, en tiedä. Pitää jatkaa tarkkailua.

29.5.2017

Tulipa kesä ja tarda


Luun lisäksi syreenin juurelta löytyi toinenkin yllätys, jonka tunnistin parvitulppaaniksi (Tulipa tarda). Kovin kummoinen parvi ei ole kyseessä, sillä kukkia on vain nämä kaksi, mutta josko se tuosta vaikka parveutuu kun annan olla.


Tämä on muuten blogini 1000:s kirjoitus. Ohhoh! Tahti on hyytynyt melko lailla viime vuosina, mutta se johtuu vain siitä että on ollut muuta (tärkeämpää) tekemistä. Vaan putoileehan tänne satunnaisesti jotain, ehkä ensi kerralla kirjoitan jo kesälomasta, julkisivumaalauksesta, puutarharemontista, kasvihuoneen pystytyksestä, perunan istutuksesta, lisää kiky-kuulumisia sekä silmäraivoa ja valittuja paloja sekalaisista käsitöistä. Stay tuned!

22.5.2017

Luuneula


Haravoidessa löysin syreenipensaan juurelta luunpalan. Mistä lie sinne joutunut ja kenestä lie peräisin, en tiedä. Mutta vastaan se tuli joten päätin kokeilla sen työstämistä.

Sahasin luun pari kertaa halki, jotta sain käsiini mielestäni sopivan palan. Sitten nyrsin sitä puukolla muotoonsa. Tein käsiporalla leveään päähän varovasti pienen reiän, jota suurensin vielä puukon kärjellä. Veistelyn jäljiltäkin luu oli aika hyvä, mutta sipaisin sitä vielä kevyesti hyvin hienolla hiomapaperilla. Ja niin syntyi kinnasneula:


Neulasta tuli kinnasneulaksi aika pieni, ei juuri tulitikkua pidempi. Se on vähän käyrä, koska luu kaartui enkä saanut mistään kohtaa pidempää suoraa palaa. Olen vuosia sitten kokeillut neulakinnastekniikkaa, mutta se jäi silloin täysin kokeilun asteelle. Nyt haluaisin opetella tekemään jotain oikeasti ja valmiiksi asti, kun on niin hieno neulakin käytettävissä.

12.5.2017

Never the good cop


Minulla on ihana mies, jossa ei tunnu olevan ainuttakaan ilkeää tai pahantahtoista solua. Siinä on yksi huono puoli:

häneen verrattuna olen hyvänäkin päivänä riivattu natsi, riidanhaluinen demoni tai vähintäänkin keskikokoista kansanmurhaa hautova hullu.

9.5.2017

Kikyperseily


Kilpailukykysopimus eli tuttavallisemmin kiky on kevään uusi kirosana. Kuinka teidän työpaikoillanne kikyillään? Onko työpäivään ilmestynyt 6 minuuttia lisää, vai tuliko kuukauteen kaksi tuntia lisää? Harrastatteko työpaikkaliikuntaa puoli tuntia viikossa vai ulkoilutatteko pomon koiraa kunnes hallituksen päättämä 24 tuntia vuodessa tulee täyteen?

Meillä kikyillään näin:

1) jos työsuhteesi oli voimassa 31.12.2016, työaikasi pitenee tänä vuonna 3,75 tuntia

2) jos työsuhteesi alkaa 1.1.2017 jälkeen, työaikasi pitenee 0-37,5 tuntia työn aloittamisen ajankohdasta ja työsuhteen pituudesta riippuen.

Kyllä, luitte oikein. Ei järjen häivää. Meillä siis voi olla talossa ihmisiä, joiden oletetaan tekevän esimerkiksi puolen vuoden määräaikaisessa työsuhteessa viikon edestä ilmaista työtä siinä missä toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevalle kollegalle tuli vain 3,75 kiky-tuntia.

Minähän en tätä sulata, joten olen ollut asiasta ensin yhteydessä omaan esimieheeni. Kun hän ei voinut asiassa auttaa, käännyin pääluottamusmiehen puoleen. Ja koska hän ei näköjään enää vastaa viesteihini, laitoin postia HR-yksikön johtoon. Jos joku jaksaa lukea, alla on lähettämäni ja saamani viestit (henkilötiedot ja firman nimi poistettuna tietysti).

***

Lähettäjä: Hehku Vainen
Lähetetty: 28. helmikuuta 2017 17:02:54
Vastaanottaja: Pääluottamusmies
Aihe: VS: Kysymys kiky-karenssista

Hei!

Hienoa että sain yhteystietosi, josko minulle valkenisi tämä asia aivan perinpohjin.

Olen tietoinen siitä, että hallitus teki päätöksen kilpailukykysopimuksesta. Olen myös ainakin yrittänyt ymmärtää Kaupan liitto ry:n ja Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n yhteisiä vuosivapaajärjestelmän soveltamisohjeita, joissa todetaan työajan pidentämisestä seuraavasti:

”Keskusjärjestöjen maaliskuussa 2016 neuvottelemaan kilpailukykysopimukseen sisältyi työajan pidentämistä 24 tunnilla koskeva määräys. Keväällä 2016 Kaupan liitto ry:n ja Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n välisissä kilpailukykysopimuksen soveltamisneuvotteluissa työajan pidennys on toteutettu siirtymällä arkipyhäjärjestelmästä vuosivapaajärjestelmään.”

Koska työsuhteeni alkoi 9.1.2017, kuulun niihin joihin sovelletaan 6 kuukauden karenssia vuosivapaan ansaitsemisessa. Koska työsuhteeni on määräaikainen ja päättyy 31.8.2017, ehdin ansaita yhden vuosivapaan. Työsuhteeni ajalle osuu neljä arkipyhää eli pitkäperjantai, pääsiäismaanantai, helatorstai ja vapunpäivä. Näistä siis yhden ehdin ansaita ja kolmen päivän osalta tehdään saldovähennys (3 x 7,5 h = 22,5 h).

Tähän asti kuvittelen olevani ihan kärryillä, ole kiltti ja korjaa jos olen ymmärtänyt jotain väärin.

Varsinainen ongelmani on tämä: ymmärtääkseni kilpailukykysopimuksen mukainen työajan pidennys on 24 h vuodessa eli 2 tuntia kuukaudessa, eikä tarkoitus ole ollut se että pidennys (toteutettiin se miten hyvänsä) olisi 24 h työsuhteen pituudesta riippumatta. Mielestäni oikeudenmukaisempaa olisi määräaikaisissa työsuhteissa noudattaa sellaista tapaa, että työajan pidennys suhteutetaan työsuhteen kestoon. Toisin sanoen minun 8 kuukauden työsuhteessani työajan pidennys tulisi mielestäni olla 16 tuntia eikä 22,5 h.

Esimieheni N.N. teki aiemmin puolestani tiedustelua asiasta ja sai seuraavan vastauksen (ikäväkseni en tiedä kertoa keneltä vastaus tuli):

”Kaupan alalla työajan pidennys on työnantaja- ja työntekijäliittojen kesken sovittu toteutettavaksi niin, että työajan pidennys painottuu uusiin henkilöihin – ts. he eivät ole vuosivapaajärjestelmän piirissä työsuhteen kuuden ensimmäisen kuukauden aikana. [Firmassa] liukuvan työajan järjestelmässä tätä on [Firman] ylimpien luottamusmiesten kanssa sovittu sovellettavan niin, että karenssin piirissä olevilla arkipyhät (jolloin ei normaalisti olla töissä) huomioidaan työaikasaldossa, jolloin ääritapauksessa saldon korjaus saattaa olla 37,5 tuntia.”

Tästä minulla heräsi epäilys, että kyse ei ole tulkintavirheestä tai vahingosta, vaan on tehty tietoinen päätös asettaa työntekijät epätasa-arvoiseen asemaan työajan suhteen. Se on erittäin huolestuttavaa.

Onko siis totta, että määräaikaisiin työsuhteisiin todella sovelletaan tätä samaa ohjeistusta, vai olenko ymmärtänyt ihan väärin?

Ystävällisin terveisin
Hehku Vainen

***


Lähettäjä: Pääluottamusmies
Lähetetty: 7. maaliskuuta 2017 16:57
Vastaanottaja: Hehku Vainen
Aihe: VS: Kysymys kiky-karenssista

Moi asia on selvityksessä hr yksikössä
pääluottamusmies

***


Lähettäjä: Hehku Vainen
Lähetetty: 17. maaliskuuta 2017 15:41
Vastaanottaja: Pääluottamusmies
Aihe: VS: Kysymys kiky-karenssista

Hei!
Oletko kuullut asian etenemisestä? Voin tietysti tiedustella selvityksen etenemistä itsekin jos osaat antaa asiaa hoitavan tahon yhteystiedot.

Ystävällisin terveisin
Hehku

***


Lähettäjä: Hehku Vainen
Lähetetty: 29. maaliskuuta 2017 16:08
Vastaanottaja: Pääluottamusmies
Aihe: VL: Kysymys kiky-karenssista

Hei!

Onko sinulla tietoa asiani etenemisestä?

Ystävällisin terveisin
Hehku

***


Lähettäjä: Hehku Vainen
Lähetetty: 19. huhtikuuta 2017 8:34
Vastaanottaja: Pääluottamusmies
Aihe: VS: Kysymys kiky-karenssista

Hei!

Osaatko kertoa kuinka asiani käsittely etenee? Olisin iloinen vastauksesta, sillä asia on minulle tärkeä.

Uskon että pääluottamusmiehenä asia on tärkeä sinullekin ja luulen että olet kanssani samaa mieltä siitä, että tämä uusi toimintamalli ei ole oikeudenmukainen. Jos mallia ei muuteta, asia tulee varmasti herättämään kysymyksiä ja vastustusta myös tulevaisuudessa. Tavoite työn tuottavuuden lisäämisestä tulee tuskin toteutumaan näin, sillä työntekijöiden epätasa-arvoinen kohtelu laskee työmotivaatiota. Pelkään että työajan pidennyksen ”painotus” on tarkoituksella asetettu uusiin työntekijöihin luottaen siihen, että he eivät osaa tai uskalla älähtää asiasta. Vanhoille työntekijöille vastaavaa temppua tuskin tehtäisiin, sillä tällaisen epäreiluuden kohdatessaan he nousisivat joukolla kapinaan.

Jos [Firmassa] ei voida tehdä kilpailukykysopimukseen liittyen parempaa paikallista ratkaisua, haluaisin saada ääneni kuuluviin sinne tasolle jossa päätöksiä tehdään, jotta edes jatkossa ja tulevina vuosina meininki olisi reilumpaa. Olen jo etukäteen kiitollinen kaikesta avusta jota voit asiassa antaa!

Ystävällisin terveisin
Hehku

***


Lähettäjä: Hehku Vainen
Lähetetty: 9. toukokuuta 2017 8:44
Vastaanottaja: HR-yksikön johto
Kopio: Pääluottamusmies
Aihe: Kysymys kiky-karenssista

Hei M.M.!

Lähestyn sinua asialla, josta olen ollut kevään aikana yhteydessä pääluottamusmieheen. Hän ei ole vastannut viesteihini maaliskuun alun jälkeen, jolloin kertoi asiani olevan selvityksessä HR-yksikössä. Toivon että sinä osaisit kertoa kuinka asia etenee tai ohjata minut tarvittaessa eteenpäin.

Yltä löydät aikaisemmat viestini, joissa kuvaan ongelman tarkemmin. Lyhykäisyydessään viestini koskee siis sitä, että mielestäni kilpailukykysopimuksen mukaista työajan pidennystä ei voida oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti toteuttaa siirtymällä arkipyhäjärjestelmästä vuosivapaajärjestelmään ja noudattamalla siinä kuuden kuukauden karenssia vuosivapaiden kertymisessä. Olen sitä mieltä että tässä on tehty huono ja tervettä järkeä vastaan sotiva päätös, johon toivon mahdollisimman pikaista korjausta.

Kiitos jo etukäteen vastauksesta!

Ystävällisin terveisin,
Hehku Vainen

***


To be continued....

6.5.2017

Mestarin opissa


Olipa mahtava päivä: pääsin idolini Mervi Pasasen pitämälle lautanauhakurssille. Joitakin yksinkertaisia lautanauhoja olen tehnyt, mutta nyt uskaltauduin kokeilemaan nauhaa jossa lautoja käännellään ryhmittäin. Kyseinen malli on Kaukolan Kekomäen rautakautinen hautalöytö. Alkuperäinen nauha on ollut vain 10 mm leveä, omani on paljon leveämpi sillä käytin melko paksua lankaa:


Keltaisen ja harmahtavan langan olen värjännyt itse kasveilla. Tuo punainenkin on kasvivärjättyä, mutta ostotavaraa. Kivoja värejä, mutta nauhaa ajatellen hiukan liian samanlaiset; olisi parempi käyttää reilusti eri värisiä lankoja jotta nauhan kuvio erottuisi selkeämmin. Lisäksi tuo lanka on hiukan nahkeaa, eikä oikein tahdo luistaa laudoissa mukavasti.

Kurssi tuntui kovin lyhyeltä, mutta sain silti huippuhyvää oppia erityisesti loimen luomiseen. Lisäksi aloin vihdoin ymmärtää kuinka lautanauhojen kudontaohjeita luetaan, joten joskus voisin uskaltautua kokeilemaan haastavampiakin malleja.

29.4.2017

Naapuruston muuttopuuhat


Olenko nyt saavuttanut henkisen keski-iän, kun lauantain (omavalintaisessa) ohjelmassa on pihapuussa tapahtuvan muuton seuraaminen, ruokakaupassa käynti, siivous ja iltasauna? Olenko nyt jossain turvallisen tavallisuuden ytimessä?

Uskon että pihapuun pönttöön muutti kottaraispariskunta. Aamupäivällä ne touhusivat kovasti ja pistivät pöntön sisustusta uusiksi. Ei tästä ole kovinkaan kauaa, kun pöntössä oli asuntonäyttö ja kävi sitä silloin pari tiaistakin katsomassa. Taisi kuitenkin olla tiaisille hiukan kookas asunto, joten kottaraiset pistävät nyt taloksi.

Muuttoliikennettä on tänä viikonloppuna naapurustossa muutenkin: tien toiselle puolelle näytti muuttavan uudet asukkaat. Kai siitä muutama kuukausi on kun ikkunasta katsottiin että nyt on asuntonäytön näköistä liikennettä lähistöllä. Vähän aikaa sitten oli talossa tyhjennys, ja tänään huomasin että muuttoporukkaa liikkuu kantamusten kanssa.

Koska sain jonkun käsittämättömän sosiaalisuuskohtauksen (näitä tulee aina välillä ja joka kerta yllätyn itsekin), ponkaisin ulos uusia naapureita moikkaamaan. Olemme saaneet näillä kulmilla lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneeltä ystävältämme hauskan pienen historiikin kotikatumme taloista. Joku toimittaja (jonka nimestä ei ole tietoa) on kerännyt tällä tiellä aikoinaan asuneen papparaisen muisteloita naapuruston taloista ja ihmisistä, tekstiä on muutaman sivun verran.

Niinpä otin äkkiä tekstistä kopion, ja kiikutin sen uusille naapureille. "Moro! Työkö muutatte? Hehku tuosta tien toiselta puolelta punaisesta talosta vaan päivää! Tervetuloa kulmille, toin teille tämmöisen pienen historiapläjäyksen luettavaksi, tässä on teidänkin talosta jotain juttua jos kiinnostaa. Jotta tervetuloa tosiaan vaan meidänkin pihalle pyörähtämään ja hauskaa vappua!"

Olenkohan sittenkin lipsahtanut jo keski-iästä vanhuuden puolelle ja aloittanut urani pientaloalueen naapurikyttääjänä? Kai nuokin uudet tulokkaat säikähtivät ikihyviksi että mihinkä sitä tulikaan muutettua kun täällä tuppaa jo muuttopäivänä naapuria sisään ovesta. Itsekin kyllä vähän pelästyin, että mitenkä nyt noin livahdin pihalle tekemään itseäni tykö, mieskään ei ehtinyt estää kun olin niin liukas liikkeissäni.

Tällaista täällä.

22.4.2017

Supermessut


Tampereella on käynnissä Supermessuiksi mainostettu tapahtuma. Paljon onkin tarjolla eli kaikille kaikkea: kevään teemoina ovat Puutarha, Kotimaan Matkailu, OutdoorErä, Keräily sekä uutuutena Design- ja käsityötori. Ajattelimme, että (super)puutarhamessut olisivat oikea paikka etsiä kasvihuonetta, joko valmista tai tilaustyönä saatavaa, joten lähdimme heti aamusta Pirkkahallille (kieltäydyn kutsumasta sitä Tampereen Messu- ja urheilukeskukseksi).

Usko haihtui ja Toivo lannistui, kun valtavasta hallista ei löytynyt kuin kaksi (2) kasvihuone-esittelijää, joista kumpikaan ei ollut meille sopiva (emme hae isoa lasihuvilaa tai ammattilaistasoista kasvatushallia). En voinut uskoa silmiäni. Kasvihuoneita ei ollut tarjolla, sen sijaan esillä oli kyllä luontokuvalla varustettuja T-paitoja, koruja, metrilakua, grillejä, muovipusseja, kynttilälyhtyjä ja pellavamekkoja. Ja nämä siis sillä PUUTARHApuolella. Mit vit?! No okei, oli siellä sitten siemeniä, kukkasipuleita, taimia ja muutakin asiallista, mutta ne kasvihuoneet loistivat poissaolollaan. Ja minä kun ihan oikeasti kuvittelin, että tuolla niitä olisi ollut.

Iso pettymys. Onneksi ihana ystävämme oli diilannut meille ilmaisliput, joten emme maksaneet sisäänpääsystä.

Tyhjin käsin ei silti tarvinnut kotiin palata, sillä mies, tuo onnenpossu, voitti eräässä työnäytösarvonnassa ko. näytöksessä tehdyn kasviterraarion. Eli siis ison lasikipon jossa on kivasti kasveja. Tämä on hauska lisä kodin kasvistoon, meillä ei ainuttakaan kaktusta vielä ollutkaan!


Kasvihuone jäi nyt siis hankkimatta. Mutta ehkä tuolla ei ole mikään kauhea kiire, tänäänkin satoi rakeita maan valkeaksi...

17.4.2017

Klikinsäästäjä


Klikinsäästäjä on Facebook-yhteisö, joka ilmiantaa klikkauksia kalastelevan otsikon ja paljastaa mistä jutussa on oikeasti kyse. Ilmiön innoittamana ajattelin kirjoittaa muutamia omia otsikoita ja paljastaa myös saman tien mistä "uutisessa" on oikeasti kyse. Nämä eivät ehkä ole hyviä esimerkkejä klikkiotsikoista, mutta ylittävät kuitenkin uutiskynnyksen (ainakin blogissani).

Lapsi jätettiin yksin ulos pakkaseen useaksi tunniksi

  • naapurin muksu nukkuu päiväunet kuistilla, hyvin topattuna ja turvassa. Olemme todistaneet tätä heitteillejättöä useasti.  

Asuntoon tunkeuduttiin, nainen puolustautui tappamalla

  • muurahaiset tunkeutuvat aina välillä kellariin, mutta näyttävät katoavan kun laitan tarjolle pari muurahaisbaaria. Luulen että kyseessä on ikuinen asemasota.

Jäljet lumessa paljastivat yöllisen hiiviskelijän 

  • jonkun kissa käy öisin portaillamme. Toivon sen pitävän hiiret ja myyrät kurissa.

Kutsumattomat vieraat tunkeutuvat toistuvasti pihalle, omistajat voimattomia: "Virkavalta ei auta meitä"

  • sorsat taapertavat pihamme läpi, niille on muodostunut jo oma polkukin tuonne.

Liekit roihusivat olohuoneessa - palokunta ei saapunut paikalle

  • palokuntaa ei kutsuta paikalle katsomaan lämmityspuuhiamme.

Nainen avasi oven tuntemattomille, naamioituneet nuoret veivät elintarvikkeita

  • meillä kävi palmusunnuntaina virpojia. Kahta kissapukuista tyttöä en tuntenut entuudestaan, mutta hekin saivat karkkia virpomispalkaksi.

Kaamea pamaus asunnossa: "Luulin kuolevani"

  • mies pieraisi. Luulin kuolevani nauruun.

14.4.2017

Pimp my carpet


On vain yksi tapa selvittää voiko mattoa maalata: maalaa matto. Kuistilla ollut sisalmaton pätkä alkoi näyttää jo hiukan kulahtaneelta ja kaipasi selvästi jotain. Koska vesipesua sille ei voi suositella, mietin jonkinlaista kuviointia joka hämäisi katsojaa riittävästi ettei maton kuluneisuus näkyisi niin selvästi. Varastosta löytyi vihreää kangasväriä, joten sitä sitten vaan sutimaan.


Sisalmaton punos johdatti ajatukset siksakkiin ja vinoruutuihin. Kuvio muotoutui sitä tehdessä eli taktiikkana oli se tavallinen "lähetään tästä tekemään ja katotaan mitä tulee". Maton maalaaminen oli hidasta, mutta helppoa ja mukavaa.


Valmiina matto näyttää aika hauskalta, vaikka itse sanonkin. No on se ainakin eri näköinen kuin ennen. Nyt sen on kuivuttava pari päivää, että maali kiinnittyisi. Kuinka tämä sitten kestää kulutusta, siitä ei ole mitään tietoa. Testaamme.


9.4.2017

Valoa kohti kaartuvat


Tomaatintaimet ovat valppaina. Ne eivät mahtuneet muualle, joten ovat nyt muovisella leivonta-alustalla keskellä olohuoneen lattiaa. Toivottavasti saamme nyt hankittua pihaan kasvihuoneen, sillä nämä tarvitsevat paljon lämpöä ja suojaa.


2.4.2017

Unta unettomuudesta


Heräsin jokseenkin hätääntyneenä aamuviideltä, ja päässäni kaikui unessa kuulemani julistus:

"Ainoa johtopäätös tästä on se, että Nuuskamuikkunen ON KUOLLUT!"

Tämän jälkeen minun oli vaikea nukahtaa uudestaan. Sekä siksi, että huolestuin Nuuskamuikkusesta, mutta myös siksi, että pieni flunssa tukkii nenääni. Kun sitten sain uudestaan unen päästä kiinni, näin unta siitä että nuhani valvottaa minua. Great! Heräsin siinä vaiheessa kun uneksin yökkiväni räkääni kadulle.

25.3.2017

Ostin auton


Tai siis avaimenperän. Mutta onhan se autokin. Selitän.

Minulla on suuri kunnia olla työpaikallani tiimimme taukojumppavastaava. Vedän joka päivä muutaman minuutin taukojumpan niille jotka haluavat ja ehtivät osallistua. Yritän myös muistuttaa ihmisiä mikrotauoista, eli muutamien sekuntien tauoista joita on syytä pitää useampia päivän aikana. Pelkkä muistuttelu ei aina riitä, joten lähetin liikenteeseen mikrotaukoauton. Kyseessä on siis pikkuruinen auto, jonka avainlenkkiin kiinnitin lapun:


Lapussa lukee:
Moro! Olen kassanhallintatiimin mikrotaukoauto. Haluan kiertää pöydältä toiselle, mutta löpö on loppu joten tarvitsen apuasi. Olen mielelläni parkissa pöydälläsi hetken tai vaikka pidempäänkin, mutta matkan on tarkoitus jatkua. Pidäthän siis jossain välissä parin sekunnin tauon ja vie minut seuraavalle pöydälle reittini varrella. Reittini on tämä...

...ja sitten kirjoitin lappuun tiimiläistemme nimet sellaisessa järjestyksessä, että kukaan ei voi heittää autoa naapurille vaan joutuu nousemaan työpisteeltään ja kävelemään hetken matkaa toimiston toiseen osaan. Ilokseni ihmiset ottivat hymyillen auton vastaan ja ovat tunnustaneet leikkineensä sillä. Ja kaipa se kaikilla kiersikin ennen kuin palautui minulle. Moni toivoi että auto jäisi pysyvästi kiertämään tiimiin, joten ehkäpä lasken sen pian uudelleen liikenteeseen.

5.3.2017

Kiitä ja hävitä


Marie Kondo: KonMari - Siivouksen elämänmullistava taika
Bazar 2016
Suomentanut Päivi Rekiaro

Japanilainen siivous- ja järjestelykonsultti Marie Kondo on valloittanut maailman kehittämällään KonMari-menetelmällä. Jonkinlainen hulluus on vallannut myös suomalaiset, sillä KonMari tulee vastaan ihan joka paikassa. Pakkohan minun oli selvittää mistä kaikki puhuvat, joten ei muuta kuin kirja kouraan ja lukemaan!

"Jos ajattelet, että kotia pitää järjestää päivittäin ja työ jatkuu läpi elämän, on aika korjata käsitystä. Kodin tai työtilan pystyy panemaan ojennukseen nopeasti, perusteellisesti ja yhtäjaksoisesti. On vain kaksi asiaa, joita pitää sen jälkeen jatkaa lopun elämää: valita säilytettävät ja poistettavat tavarat ja huolehtia säilytettävistä tavaroista. Voit järjestää kotisi nyt heti niin, että se myös pysyy järjestyksessä."

Aluksi kaikki vaikuttaa houkuttelevalta, helpolta ja yksinkertaiselta. Kirja on kuin esseemuotoinen mainoslausekokoelma: tämä pelastaa sinut ja elämäsi, eikä siinä vielä kaikki, huomaa vaikutus, se on helppoa ja nopeaa, kokeile itse! Kondo puhuttelee lukijaa tuttavallisesti ja vain asteen verran vähemmän päällekäyvästi kuin markkinoiden helppoheikki.

Silti menetelmän yksinkertaisuus viehättää, ja ketäpä ei houkuttaisi ajatus siitä että kertarysäyksellä tehty kunnon järjestely todella selättäisi kodin kaaoksen - lopullisesti. Perusajatus on todella simppeli ja kirjassa se tiivistetään näin:

"Jotta pääset mahdollisimman hyviin tuloksiin, neuvon sinua noudattamaan uskollisesti tätä sääntöä: järjestä oikeassa järjestyksessä. Kuten edellä nähtiin, tehtäviä on vain kaksi: karsiminen ja säilytyspaikkojen valinta. Vain kaksi tehtävää, mutta karsiminen on suoritettava ensin. Vie se loppuun ennen kuin aloitat kakkosvaiheen."

Ensin siis karsitaan ja sitten järjestellään. Marie Kondo ei suosittele aiemmin kuultuja karsimisvinkkejä (kuten heitä pois kaikki mitä et ole käyttänyt vuoteen tai tarvitset vain kolme jakkua), vaan koko homma perustuu siihen tuottavatko tavarat iloa vai eivät.

"Valitsin tämän kriteerin tietystä syystä. Mietitäänpä, mikä on järjestämisen perimmäinen tarkoitus. Jos tavoitteena ei ole, että kotimme ja sen tavarat tuottavat meille mielihyvää, koko touhu on mielestäni turhaa. Siksi paras hylkäämis- tai hyväksymiskriteeri on se, saako tavara sinut hyvälle mielelle. Tuottaako se sinulle iloa?"

Tämä on menetelmän vahvuus mutta myös heikkous. Hienoa on se, ettei tässä pyritä väkisin mihinkään minimalismiin, vaan jokainen saa säilyttää ihan niin paljon tavaraa kuin kokee hyväksi. Tavoitteena ei siis ole valkoinen, kliininen tai askeettinen koti, vaan koti jossa on vain rakkaita esineitä eikä mitään (itselle) turhaa. Joku pitää kirjoista yli kaiken ja haluaa säilyttää niitä satamäärin, toiselle taas vaikkapa kengät ovat se juttu. Menetelmän tarkoitus on nimenomaan ymmärtää se, mikä itselle tuottaa iloa ja luopua sitten kaikesta muusta.

"Samalla kun luot järjestystä ja karsit tavaroita, pääset selville siitä, mitkä ovat sinun todelliset arvosi, mitä pidät elämässäsi oikeasti tärkeänä. Mutta älä keskity yksinomaan tavaroista luopumiseen tai niiden tehokkaaseen sijoitteluun vaan valitse esineitä, jotka tuottavat iloa, ja nauti elämästä oman mittapuusi mukaan."

Mutta tämä on myös ongelmallista, sillä ainakin minulla on kotonani paljon esineitä, joita tarvitsen mutta joista en mitenkään erityisen hirveästi pidä. Esimerkiksi vessaharja ei aiheuta minussa mitään erityisiä ilon tuntemuksia, mutta kyllä sen silti haluan kotonani pitää. Jotkut asiat ja esineet ovat järkeviä ja tarpeellisia, ja siksi niiden kuuluu jäädä vaikka eivät herätä tunteita. Välillä Kondo tuntuu heittävän tavaraa pois liiaksikin. Hän esimerkiksi kehottaa hävittämään kaikki palkkakuitit:

"Palkkakuitteja lainehtii joka paikassa. Et katso niitä enää uudestaan, ja vaikka katsoisitkin, katsominen ei kartuta pankkisaldoa, joten heitä ne menemään."

Hyvin vanhoista tiedoista olen samaa mieltä, mutta sen verran kannattaa palkkakuittejansa säästää että voi tarkistaa verotuksen menneen oikein. (Ei se ole mitenkään ennenkuulumatonta että työnantajalta on mennyt verottajalle väärä tieto ennakonpidätyksistä, virheitä sattuu.)

Kriittisiä arvioita kirjasta antaneet ihmiset ovat kiinnittäneet huomiota samaan kuin minä: KonMari ei ota kantaa kierrätykseen. Se tuntuu pöljältä. Pitäisikö ihmisten oikeasti vain suurella vimmalla heittää tavaraa kaatopaikalle mahdollisimman nopeasti? Kondo kertoo lähes ylpeästi kuinka hänen asiakkaansa ovat onnistuneet heittämään tavaraa pois säkkikaupalla, mutta itse yritän aina muistaa kierrätyksen tavaran poistamisessakin.

Menetelmä tuntuu myös ontuvan hiukan heti kun poistutaan sinkkutaloudesta. Kyllä kai sitä omat tavaransa äkkiä karsii ja sillä tavalla kotinsa järjestää, mutta mitäs sitten kun meillä on kuitenkin esimerkiksi nuo keittiötavarat yhteisiä? Oppaassa jotenkin aika kevyesti sivuutetaan se, että taloudessa voi olla paljon yhteisomistuksessa olevaa esineistöä, jota ei voi omassa siivouspuuskassaan niin vain karsiakaan.

Tavaroiden karsiminen tulee suorittaa tietyssä järjestyksessä. Ensin vaatteet, joista on helpointa aloittaa. Sitten kirjat, joissa on jo enemmän haastetta. Seuraavaksi läpi käydään paperit ja sekalaiset (komono) ja aivan viimeisenä tunne-esineet, joiden karsimista useimmat meistä haluavat välttää. Kun tavarat on saatu karsittua, ne järjestetään.

"Tehokkaan säilytyksen ydin on tämä: osoita paikka joka ainoalle tavaralle. - - Kun valitset tavaroillesi paikan, koti pysyy järjestyksessä. Päätä siis, mihin tavarat kuuluvat, ja pane ne omalle paikalleen käytettyäsi niitä. Se on säilytyksen tärkein ehto."

Siinähän se yksinkertaisuudessaan on: karsi ja järjestä. Tee se kerran ja kunnolla, niin ei tarvitse tehdä koskaan enää. Tuloksien pysyvyyden ja menetelmän toimivuuden Kondo perustelee sillä, että tässä prosessissa ihminen muuttuu kokonaan. Kirjan otsikko kertoo kirjan idean: siivouksella tosiaan mullistat elämäsi.

"Siitä hetkestä alkaen kun ryhdyt järjestämään paikkoja, joudut väistämättä nollaamaan elämäsi. Tästä seuraa, että elämäsi alkaa muuttua, ja järjestämisen pitää tapahtua ripeästi, jotta pääset syventymään tärkeisiin asioihin. Siistiminen on pelkkä väline, ei lopullinen päämäärä. Varsinaisena tavoitteena tulisi olla sellainen elämäntyyli, joka vetoaa sinuun, kunhan olet saanut elämäsi järjestykseen."

"Kun puntaroit, millaisia tunteita sinulla on omistamiasi tavaroita kohtaan, kun poimit joukosta ne, jotka ovat jo tehneet tehtävänsä ja lausut niille kiitokset ja jäähyväiset, tarkastelet loppujen lopuksi omaa sisimpääsi. Kyseessä on siirtymäriitti, jolla aloitat uuden elämän."

Kondo kertoo että siivouksen myötä hänen asiakkaansa ovat muuttaneet elämänsä kokonaan: he ovat onnistuneet laihduttamisessa, irtisanoutuneet epätyydyttävästä työstä, aloittaneet uuden harrastuksen, saaneet uusia työmahdollisuuksia ja vaikka mitä muuta. En syytä Kondoa valehtelusta tai liioittelusta, sillä voihan tämä olla tottakin. Jos ihminen pysähtyy kunnolla miettimään elämäänsä ja pohtimaan päätöstensä vaikutuksia, ja suorittaa siinä samalla vielä jonkinlaista vanhasta luopumista, voi tuloksena todella olla muutos elämän suunnassa.

KonMari tuo tämän vaikutuksen siivouksen kautta, toiset hakevat samaa paastosta tai meditaatiosta. Joillekin pysähdys tulee yllättäen ja pyytämättä esimerkiksi vakavan sairastumisen muodossa. Perusteellisella ruokaremontillakin voi olla elämään samanlainen vaikutus kuin siivoamisella: olo tuntuu kevyeltä ja jotenkin uudistuneelta.

KonMari ei siis ole mikään Marttojen siivousvinkkien kokoelma, vaan opas pysyvään elämäntapamuutokseen. Jos lukija ei ole lainkaan tutustunut japanilaiseen animismiin, hänellä nousee takuuvarmasti karvat pystyyn. Varomattomalla lukijalla voi aamukahvi mennä väärään kurkkuun ja hörhötutka kilahtaa, kun Kondo kertoo tavaroiden energioista:

"Kaikki omistettavat tavarat haluavat olla sinulle hyödyksi. Vaikka heittäisit tavaran pois tai polttaisit sen, siitä jää jäljelle palvelualttiuden energia. Kun esine vapautetaan fyysisestä olomuodostaan, se liikkuu maailmassasi energiana, joka kertoo muille tavaroille, että olet ainutlaatuinen ihminen, ja tulee takaisin luoksesi esineenä, josta on eniten hyötyä sinulle juuri tällä hetkellä, esineenä joka tuottaa sinulle eniten iloa."

Moni lukija on naureskellut ajatukselle, että esineet masentuisivat kun niitä säilytetään väärin tai että niitä pitäisi kiittää palveluksesta. Ymmärrän hyvin että moderni suomalainen pyörittelee silmiään tällaisille puheille. Vaan kyllä se on kuulunut historiassa suomalaiseenkin perinteeseen, että kiitellään metsää jahdin jälkeen ja lasketaan verkot loitsun kera vesille. Japanissa ajatus kaikkialla olevista hengistä elää vahvempana kuin meillä.

Mielestäni KonMari tuo japanilaisen teetaiteen idean siivoukseen. Ideana on arvostaa omistamiaan esineitä ja pitää niistä huolta. Tarkoituksena on huomata hetken kauneus ja hiljentyä asioiden äärelle eikä kouhottaa läpi elämän pysähtymättä kertaakaan miettimään mikä on tärkeää. Täydellisyyden tavoittelu tuntuu kuuluvan selvästi japanilaiseen kulttuuriperinteeseen, oli kyse sitten teen valmistamisesta tai siivoamisesta.

Kirjan ohjeiden kirjaimellinen noudattaminen on turhaa ja täysin mahdotontakin. Jokaisen elämä ja koti on erilainen, eikä yhdet ohjeet koskaan sovellu kaikille. Ja jos olet tyytyväinen kotiisi, tavaroihisi ja elämääsi ylipäätään, et tietenkään tarvitse tätä kirjaa lainkaan. Älä silti naura niille, jotka kokevat saavansa apua ja iloa KonMari-menetelmästä. Kukin tyylillään!

Suosittelen kirjaa kaikille avomielisille, jotka kamppailevat tavaranpaljouden kanssa tai ovat jollain tapaa tyytymättömiä kotinsa tunnelmaan. Kirja on myös hauskaa luettavaa kaltaisilleni hörhöille, jotka ovat kiinnostuneita japanilaisesta kulttuurista ja jotka nimeävät omistamiaan esineitä. (Läppärini Holmes puhisee uupuneen oloisesti, on siis aika päättää tämä postaus tähän.)