26.12.2016

Jouluksi kotiin


Jatkosota kesti pidempään kuin kukaan oli odottanut. Koko sodan ajan Olavi kirjoitti morsiamelleen Ingalle kirjeitä, joista näkyy eletty elämä ja arki. Sodan keskelläkin tapahtui iloisia asioita: kesällä 1942 Inga ja Olavi menivät naimisiin ja vuonna 1943 heille syntyi poika. En voi kuvitella millaiset tunnelmat olivat, kun tieto rauhasta tuli. Näin Olavi kertoo asiasta kirjeessään:

"Aselevon päivänä 4.9.44

Sinä kulta vaimoni.

Nyt tämä päivä on siis vihdoin koittanut, päivä joka on tuonut rauhan maallemme. Miten pitkäaikaisen ja millaisen, sitä emme vielä tiedä, mutta askel on kuitenkin nyt otettu, jota Suomen kansa jo kauan on toivonut.

Tulevat ajat voivat olla hyvinkin raskaita kansallemme, mutta olen vakuutettu siitä, että tämä oli sittenkin oikea askel, sillä nyt jo tunnustetaan meilläkin, että sota on jo loppuvaiheessa."


Meni silti vielä pari kuukautta ennen kuin Olavi pääsi siviiliin. Oikeassa elämässä asiat eivät mene niin kuin elokuvissa, eli heti rauhanjulistuksen jälkeen ei vartissa kipaista takaisin perheiden luokse. Mutta talvella 1944 pitkä odotus vihdoin päättyi, ja Olavi pääsi jouluksi kotiin.

"10.11.44.

Rakkaat, äiti ja poju.

Kirjoitan nyt kaikessa kiireessä ennen postin lähtöä muutaman sanan ja ilmoitan että tämä on viimeinen kirjeeni tämän sotaretken aikana, sillä huomenna lähdemme varmasti jo siviiliin ja tunnin kuluttua lähtee viimeisen kerran kenttäposti meiltä.

Sinun rakkaat saapuvat kirjeesi ovat olleet aina suurimpia kohokohtia päivän tapahtumissa koko sotaretken aikana ja lausun Sinulle kulta vaimoni niistä kaikista vielä mitä hellimmät kiitokseni.

Pian jo olen Sinun ja pojan luona ja sitten alkaa meidän uusi elämämme jota niin suunnattomasti olemme jo kaivanneet. Eipä nyt muuta enää kuin iloisiin näkemisiin te minun rakkaimpani.

Olavisi"


20.12.2016

Lempparit kotona, osa 2


Listasin aiemmin neljä ihanaa asiaa kotoa. Mutta niitähän on paljon enemmän kuin neljä, joten tässä muutama lisää.


5. Portaikko
Eteisportaikko oli kuulemma aiemmin myrkynvihreä. Vaikka se olisi varmasti ollut omalla tavallaan vinkeän näköistä, olen iloinen siitä että edelliset asukkaat maalasivat portaikon valkoiseksi. Ikkunasta tulvii iltapäivisin valtavasti valoa ja eteinen on ilmavan oloinen. Vanhojen talojen portaikot ovat yleensä hiukan ahtaita ja pimeitä, mutta tässä on avointa tilaa riittävästi.


6. Putkiradio
Kesällä rikkinäisenä ostamani putkiradio yllätti iloisesti: hiukan öljyttynä ja sitkeästi väänneltynä kanavanvalitsin alkoi luistaa ja radio toimii nyt moitteetta. Ääni on hyvä ja satunnaiset särinät kuuluvat asiaan. Eihän tämän hienoutta tarvitse erikseen edes selittää; kenellä muulla on yli 50-vuotiasta elektroniikkaa jokapäiväisessä käytössä?


7. Vessan lattia
Edelliset asukkaat remontoivat vessan, ja valitsivat sinne lattiaan ihanan auringonkukankeltaisen kaakelin. Koska vessa on muuten raikkaan ja modernin valkoinen, tuo keltainen lattia hiukan luonnetta tilaan. Ei ehkä tavallisin valinta enää 70-luvun jälkeen, mutta tänne se sopii. Ja mikä parasta: vessassa on lattialämmitys.


8. Olohuoneen kynnys
Keittiön ja olohuoneen välissä on elämää nähnyt kynnyspuu. Se on aikoinaan ehkä lakattu ja sittemmin tuhrittu maalilla sekä edellisten asukkaiden että meidän toimesta. Isot harmaat läiskät ovat meidän jäljiltä. Olohuoneen lattiassa maali ei meinannut pysyä, mutta kynnykseen se tarttui niin tiukasti että olkoon siinä.

Puu on kulunut askelten alla niin, että pehmeä puuaines on kadonnut ja puun syyt ovat jääneet koholle. Nykyään on joidenkin mielestä hienoa kuluttaa uusi kaluste vanhan näköiseksi hiomalla osa maalista pois. Kynnyksemme kuluminen on kuitenkin aitoa, sitä ei voi hiomalla feikata, ja juuri siksi se on hieno sellaisena kuin on.

19.12.2016

Herkkupurkki


Lasipurkkiin voi laittaa joulukalenterin sijaan esimerkiksi pieniä piparkakkuja. Kiva nauha purkin ympärille ja kortti kylkiäisiksi, niin saadaan kasaan jouluvieminen:


Pieni sydänmuotti on juuri sopiva tällaiseen puuhaan. Puolen kilon taikinasta tulee monta piparia, niitä mahtuu monta pieneenkin purkkiin ja sydämen muoto paistuu tasaisesti. Itse tekeminen on osa hauskuutta, mutta käytin silti valmista taikinaa. Tekeekö joku itse taikinankin? Käsi ylös, jotta voin nostaa hattua viitseliäisyydellenne!

17.12.2016

Kukkia lumen keskellä


Ompelin ystävältä saadusta puuvillakankaasta puseron. Kuvasin sen tänään joulukuun vähäisessä valossa, pihan puut auttoivat hiukan. Pusero on käsin ommeltu ja kaavan tein Euran muinaispuvun aluspukua mukaillen.


Pääntietä reunustamaan kiersin punaisesta puuvillalangasta nyörin. Ja ensi kerralla - vannon sen! - mietin tuon pääntien uusiksi. Muinaispuvun kaava on yksinkertainen ja aiemmilta vuosilta tuttu, mutta unohdan aina sen että siihen olisi hyvä tehdä hiukan muotoilua. Ei muka jaksa, on muka liian työlästä. Höpöhöpö.


Pari päivää on ollut todella kaunis sää, kaikki on kuurassa. Kuvausavustajani on koristautunut sekä jäkälällä että lumikiteillä.


15.12.2016

Ei pidä nuolaista... mutta teen sen silti


Työn hakeminen on rankkaa. Erityisesti silloin, jos motivaatio työhön ja sen hakemiseen on kateissa. Voidaan varmasti puhua melkoisen pahasta motivaatiovajeesta, kun edes omasta irtisanoutumisesta johtuva kolmen kuukauden karenssi ei potki eteenpäin. On oikeastaan aika pelottavaa, miten suuresti edellisen työpaikan ongelmat vaikuttavat siihen millä fiiliksillä hakee uutta työtä.

Olen aina ollut työhaastatteluissa (ja muutenkin) rehellinen, joskus jopa liiankin rehellinen. En silti olisi koskaan uskonut että sanoisin joskus työhaastattelussa niin kuin sanoin pari viikkoa sitten: "Uskon että löydätte tähän työhön jonkun minua motivoituneemman henkilön." Pakko se oli suoraan sanoa, koska muun väittäminen olisi ollut typerää. Aloin ajatella etten ehkä ikinä innostu yhdestäkään työpaikasta.

Onneksi olin väärässä. Hain rekryfirman kautta yhtä mukavan kuuloista paikkaa, mutta haastattelussa minulle kerrottiinkin paikasta joka ei ollut missään avoimessa haussa. En ymmärtänyt yhtään mistä rekryihminen selitti, sillä työ oli itselleni ihan vierasta. Taloushallintoa kyllä, mutta täysin erilaista kuin se mitä olen tehnyt. Kiinnostuin ja pääsin jatkohaastatteluun. Se ei mennyt ehkä ihan putkeen, mutta ei sillä väliä sillä lopputulos on kuitenkin hyvä.

Ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa ja nimet on paperissa, mutta koska paikka on minulle jo suullisesti luvattu, uskaltanen sanoa saaneeni töitä. Kysyttäessä en kylläkään osaa oikein vastata tarkasti että mitä työtä, sillä kokonaisuus (yksityiskohdista puhumattakaan) ei ole oikein hahmottunut vielä. Jotain numeroiden pyörittelyä se on kuitenkin. Ja kuulosti mielenkiintoiselta, joten on mukava päästä ottamaan siitä tarkempaa selkoa!

Työsuhde on määräaikainen ja alkaa tammikuun puolenvälin tietämillä, joten nyt minulla alkaa parin viikon oikea loma. Flunssa iski ja pää on räkää täynnä, mutta vetäisen silti tähän pienet voitontanssit. Tuntuu ihanalta innostua!

13.12.2016

Lempparit kotona



1. Takka
Mikään kuva ei pysty välittämään elävän tulen ihanuutta. Kaakeliuuni on sekä lämmönlähde että ilmanvaihdon kannalta oleellinen kapistus. Kun avaa pellit ja sytyttää tulen, käy lattianrajassa sellainen huju että sukat pyörivät jaloissa. Uunin kyljistä huokuva lämpö on pehmeää ja kutsuvaa. Olohuoneessa riittää viihteeksi tulen kohina.


2. Olohuoneen lattia
Talvi tekee temppujaan lautalattiassa. Uusia rakoja ja koloja ilmaantuu pakkasten kiristyessä ja sisäilman kuivuessa. Lattia narisee nyt hiukan eri tavalla kuin kesällä. Takan edessä oleviin isoimpiin rakoihin on hyvä lakaista puukopasta karissut jauhomainen roska. Maalipinta on liukas villasukan alla ja niin kiiltävä, että se heijastaa ikkunasta tulevaa talvipäivän vähäistä valoa.


3. Sauna
Sekä kesällä että talvella vietämme monta tuntia viikossa lauteilla. Ilmanvaihtokanavan kautta kuuluu kesäisin linnunlaulua, talvella saunassa on hiljaisempaa. Oma sauna on arjen luksusta ja nämä neliöt ovat meillä tehokäytössä. Lauteet kaipaisivat pesua, mutta siirrän sen myöhemmäksi flunssaan vedoten.


4. Pellavapyyhkeet
Kaappimme on täynnä erilaisia froteepyyhkeitä, mutta meillä on jumiuduttu käyttämään näitä kahta. Yhtenä pellavan etuna on nopea kuivuminen: pesukoneesta nostettu pyyhe on muutamassa tunnissa taas käyttövalmis. Ruskea pyyhe on minun, olen kutonut kankaan itse. Kuviointi on tehty maalaamalla kangaspuihin viritetty loimi. Valkea pyyhe on miehen. Sen olen ommellut kasaan kahdesta vuosikymmeniä vanhasta lakananpalasta. Pellava kiittää ahkerasta käytöstä tulemalla pesu pesulta pehmeämmäksi.

7.12.2016

Pehmeä paketti


Mies saa tänä jouluna lahjaksi villasukat. Voin paljastaa lahjan jo nyt, sillä tämä ei ollut mikään salainen projekti. Kuusi vuotta sitten tehdyt villasukat on kävelty melkein puhki, joten uudet tarvitaan.


Kantapään varjo saa sen näyttämään kummallisen kulmikkaalta. On se oikeasti hiukan pyöreämpi.

6.12.2016

6. joulukuuta 1942


Vintiltämme löytyneet sotakirjeet olivat pitkään mysteeri, mutta tavoitimme viimein ihmisen jolle ne kuuluvat: Ingan ja Olavin lapsenlapsi on asunut tässä asunnossa kymmenkunta vuotta sitten, ja kirjeet olivat muutossa unohtuneet taloyhtiön papereiden joukkoon. Nainen oli hyvin iloinen siitä, että hänen isoisänsä kirjoittamat kirjeet ovat tallella. Hän on ollut jo pariin otteeseen tulossa noutamaan omaisuuttaan, mutta aina hänelle on tullut jokin este joten kirjeet ovat edelleen täällä.

Käytänkin tilaisuutta törkeästi hyväkseni ja kirjoitan vielä ainakin yhdet Olavin terveiset. Hän vietti vuoden 1942 itsenäisyyspäivää etulinjassa ja kirjoittaa:

"Meitä tuli tänne taas 14 miestä ja majoituimme kahteen korsuun. Minä olen edelleen tässä samassa kuin ennenkin ja meillä on täällä hyvä valo kun tällä naapurillani on Petromaksi mukana.

Korsutyö on jo edistynyt niin pitkälle että taka ja sivuseinät ovat jo valmiit. Tänään emme me menneet vielä työmaalle kun tulimme vasta ja on kaiken lisäksi vielä sunnuntai ja itsenäisyyspäivä. - - Radio pauhaa tuossa vierelläni itsenäisyyspäivän ohjelmaa, joten minun on vähän rauhatonta kirjoittaa kun väkisinkin tahtoo aina kuulla otteita siitä."


Sen suurempaa mainintaa ei itsenäisyyspäivä kirjeessä saa, sillä miehellä on mielessä jouluksi saatu loma. Ja perunat, joita hän aikoo ilta-ateriaksi keittää.

Hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi ja suomalaiset!

4.12.2016

Tänään ärsyttää tämä


Televisiossa pyörii erään suomalaisen rahoitusyhtiön mainos, jossa kalastellaan asiakkaita lauseella "varaudu joulun menoihin" ja tarkoitetaan tällä tietysti sitä että kyseisestä rahoitusyhtiöstä pitäisi ottaa lainaa joululahjoihin. Mainoksessa kauniit ja hyväntuuliset ihmiset ojentavat toisilleen lahjoja ja hymyilevät olevinaan yllättyneinä.

Ottaa päähän. Tuo on väärin niin monella tapaa.

Tutut ja tuntemattomat, ystävät rakkaat: älkää velkaantuko joulun vuoksi. Säästäkää se pikavipin tai luoton ottaminen siihen hetkeen, kun on oikeasti paha päivä ja hankala paikka, kun tapahtuu se odottamaton katastrofi tai sattuu se yllättävä onnettomuus.

Joulu tulee joka vuosi. Siihen ei pidä "varautua" ottamalla lainaa 200 prosentin todellisella vuosikorolla.