15.10.2016

Sommoro!


Irtisanouduin keskiviikkona. En kertonut pomolle syitä, vaikka se niitä kärtti. Lupasin palata asiaan, kun olen saanut rauhassa punnita sanojani. (Ja kun kädessä on lopputili ja asiallinen työtodistus.) Kuukauden irtisanomisajan työskentelen normaalisti ja nyt etsin uutta työpaikkaa.

Olo on omituinen: toisaalta helpottunut, toisaalta pelokas. Ei kukaan järkevä ihminen tee tällaista. Mutta kukaan järkevä ihminen ei myöskään jää tuleen makaamaan.

4.10.2016

Puntarissa


Silmävammaani vedoten tiedustelin pomolta mahdollisuutta siirtyä tekemään nelipäiväistä työviikkoa. Pomo ei mitenkään ilahtunut ehdotuksesta, mutta sanoi sen onnistuvan kyllä. Suoraan sanottuna hänellä ei ollut varaa kieltäytyä.

Emme kuitenkaan lyöneet vielä mitään lukkoon, sillä haluan ensin kuulla lääkärin mielipiteen silmästäni ja sen tulevaisuudesta. Sitten voin ehkä paremmin tehdä päätöksiä omasta tulevaisuudestani silmäni kanssa.

Nelipäiväisessä työviikossa olisi paljon hyviä puolia. Se olisi monella tapaa järkevä ja hyvä juttu tässä kaikella tapaa epämieluisassa tilanteessa. Harkitsen vakavasti jatkoneuvotteluja ja tähän tilaisuuteen tarttumista.

Toisaalta pomo olisi edelleen sama, ja uskoakseni edelleen ärsyttävä. Työajan vähentäminen ei poistaisi sitä tosiseikkaa, että työilmapiiri on todella masentava. Kohtaisin pöyristyttävää idiotismia ja räikeitä epäkohtia hiukan nykyistä harvemmin, mutta kohtaisin kuitenkin.

Toisena vaihtoehtona on irtisanoutuminen. Tyhjän päälle heittäytyminen ei koskaan innosta kaltaistani turvallisuushakuista ja muutosvastarintaista ihmistä, ei vaikka alan työllistymisnäkymät ovat kohtuullisen hyvät. Irtisanoutuminen hirvittää, enkä haluaisi tehdä sitä. Toisaalta tunnen sisimmässäni, että vähempi ei riitä. Pelkään että osa-aikaisuuteen siirtyminen olisi vain tekohengitystä, pelkurin teko jota katuisin kuitenkin hyvin nopeasti.

Nykyisellään tilanne on kestämätön, joten joku ratkaisu on tehtävä. Käynnissä on epämiellyttävä tasapainoilu järjen ja tunteen tempoessa suuntaan ja toiseen (välillä eri suuntiin, välillä samaan).

En halua tehdä hätiköityjä tai liian radikaaleja ratkaisuja, mutten myöskään halua olla uskaltamatta. En voi suositella nykyistä työpaikkaani kenellekään, miksi siis jäisin sinne itsekään?

Olisipa mahtavaa, jos jostain tipahtaisi helppoja ratkaisuja ja oikeita vastauksia.