28.9.2016

Paperista


Kaari Utrio: Paperiprinssi
Amanita 2015

Takakansiteksti paljastaa tarinasta kaiken oleellisen:

"Tutkimusretkellä loukkaantunut merenkulkija Sebastian Ross palaa raajarikkona perimälleen Suurkosken paperiruukille. Elämä ei maistu, eikä varsinkaan Suurkoskella, josta Sebastian karkasi jo poikasena.

Perillä odottaa itsetietoinen neiti Wilhelmine Falkensten, joka on tottunut pitämään ruukkia kotinaan. Wilhelmine, pitkä neiti, kohtaa miehen, ison ja rohjon kuin karhu. Sen jälkeen mikään ei ole kuin ennen."


Minulla on sellainen olo että olen lukenut Kaariolta tämän tarinan ennenkin. Se johtuu siitä, että juoni noudattaa jo tutuksi tullutta kaavaa. Liian itsenäiseksi ja erilaiseksi moitittu ja jo vanhaksipiiaksi tuomittu neiti kohtaa miehen, joka on omalla tavallaan joukosta poikkeava ja kieroon katsottu. Ensin hahmot vastustelevat, mutta antavat sitten periksi sopimattomalle ja elämää suuremmalle rakkaudelle.

Paperiprinssi oli siis todella ennalta-arvattava. Jopa niin ennalta-arvattava, että teki mieli hyppiä sivuhahmojen ja myös kaavaan kuuluvien pakollisten juonenkäänteiden (väärinkäsitysten, vehkeilyjen ja viivyttelyn) yli suoraan asiaan. Mikään ei oikeastaan yllättänyt.

Paitsi ehkä se, millaista pehmopornoa tämä oli. Jännä miten sukkelasti tarinassa päädyttiin jäisen uintiretken jälkeen saunaan (huh huh), kuinka aivan sattumoisin törmättiin huoneeseen kun ihailtu oli vailla rihman kiertämää (hups sentään) ja miten paettiin lumimyrskyä jälleen saunaan (kuinkas sattuikaan). Melkein nauratti.

Olihan kirjassa paljon hyvääkin. Paperinvalmistuksen menetelmistä ja historiasta on hauska lukea, samoin kuin 1830-luvun arjesta ylipäätään. Henkilöitä oli tarinassa paljon ja monimutkaiset sukulaisuussuhteet jäivät hiukan epäselviksi. Mutta ei se haittaa, mukava lukukokemus silti. Suosittelen, jos Utrion kirjat uppoavat.

27.9.2016

It ain't over till it's over


Kävin vasemman silmän korjausleikkauksen puolivuotiskontrollissa. Ei muutosta edelliseen käyntiin. Eihän se niin mukavasti mennyt, että korjausleikkauksella olisi jotain korjaantunut, vaan vasemmassa silmässä on edelleen häiriönä ikävä kaksoiskuva.

Rutiinikuvauksissa ja -tarkastuksissa ei ole näkynyt mitään selittävää tekijää, niinpä tutkimuksia jatketaan. Kahden viikon päästä on aika kirurgille, joka tarkistelee sitten vähän syvemmin silmän rakennetta ja koittaa keksiä missä vika.

Työkaverit jaksavat aina sanoa että minun pitää pysyä tiukkana ja vaatia tilanteen korjaamista. Puhuvat niin kuin olisin jotenkin luovuttanut tai antamassa periksi. Mitä vielä! Kyllä tuo silmä minua muistuttaa joka päivä siitä, että tämä asia ei todellakaan ole loppuunkäsitelty.

26.9.2016

Ruokaa (paljon ruokaa)


Annoin ystävien vallata pihamme ja keittiömme. Kokkasimme keskiaikaisessa hengessä sekä modernien noitavoimien (eli sähkön) avulla että perinteisillä menetelmillä.



~Menu~

Sahramileipää
Spelttikarpalolisuke
Toscanalaiset sienet
Kanaa inkiväärikastikkeessa
Omenainen munakas


Oli kuulkaa hyvää. Sekä ruoka että seura.

20.9.2016

Pomon suusta osa 2


Nostin kissan pomon pöydälle ja ilmaisin huoleni siitä, että hommat leviävät käsiin. Sanoin pelkääväni, että työpaikalla vallitsevassa kaoottisessa tilanteessa asiakkaat jäävät heitteille eikä asiakaspalvelun tasoa pystytä pitämään niin korkealla kuin sekä mainostamme että toivon sen olevan. Kerroin toivovani, että tilanne pian korjaantuu.

Pomo sanoi toivovansa työntekijöiltä asennemuutosta. Pitäisi kuulemma lakata valittamasta tai siirtyä toiseen toimistoon töihin.

Tänään kuulin että yksi pitkäaikaisimmista asiakkaistamme on suunnitellut lähtevänsä sen takia, että pomomme käytös on niin ala-arvoista.

Sanattomaksi vetää.

15.9.2016

Perintähommia


Olin Benedict Cumberbatchin näköisen työterveyshierojamme luona perimässä 13 euron hyvitystä, jonka hän oli luvannut antaa hoidoista. Annoin hänelle sähköshokin nivusiin. Hän väitti ettei pitänyt siitä, mutta tiesin hänen valehtelevan.

8.9.2016

Herkkua


Omenapörssin kautta löytyi lähimaastosta ilmaisia omenoita. Työkaverilta sain kuivurin lainaan. Niinpä meillä tuoksuu nyt kuivuva omena ja kaappiin jemmautuu makoisaa syksyn satoa.




Tontillamme on pari omenapuuta, mutta ne ovat naapureiden. Seinänaapurit poimivat omppunsa, talon toisessa päädyssä asuva setä antaa omiensa pudota ja mädäntyä. Näyttävät olevan kyllä niin rupisiakin, että kävimme suosiolla hakemassa omenoita muualta. Niistä kun ei tänä(kään) vuonna ole pulaa vaan ylitarjontaa monella pihalla.

3.9.2016

Sato


Söimme tänään koko porkkanasatomme:


Kasvu onnistui hienosti, koeviljelyni vain oli pienimuotoista. Varasin porkkanalle niin pienen siivun multalaatikosta, ettei tämän useampaa mahtunut kasvamaan. Ensi vuonna sitten enemmän!