31.8.2016

Pomon suusta


Pomoni mietteitä henkilöstön hyvinvoinnista:

"Ei mun tehtäväni ole luoda työpaikalla hyvää ilmapiiriä."

"Ei mua oikeastaan kiinnosta mitä teille kuuluu, mä vaan ostan teidän työpanoksen."

"Ei täällä ole mikään pakko olla. Jos ei tunnu hyvältä niin aina voi lähteä."


Kuulostaako hyvältä? Kiinnostaisiko työskennellä tällaisen pomon alaisuudessa? No ei muuta kuin hakemusta väsäämään! Meillä on nimittäin paikkoja auki, sillä tänä vuonna on irtisanoutunut jo kolme työntekijää...

29.8.2016

Tykki, tykimpi, tykein


Kävin sunnuntaina Hämeenlinnassa museovisiitillä. Museo Militaria esittelee tykistö-, pioneeri- ja viestiaselajien historiaa. Ja jonkin verran myös tonttuja, alla hiippalakki on laitettu mörssärin viereen:


Lauantain myrsky sotki paitsi junaliikennettä, myös sähköjärjestelmiä. Niinpä osa museon vitriineistä oli poikkeuksellisesti pimeänä ja sähkömiestä odottamassa, mikä oli harmillista. Mutta onneksi suuri osa näyttelystä oli hyvin valaistu (katselua, ei niinkään valokuvausta ajatellen) ja nähtävää riitti. Kaksi ja puoli tuntia käytin, mutta enemmän olisi mennyt jos olisi jaksanut.


Perusnäyttely on rakennettu vanhan kasarmirakennuksen kolmeen kerrokseen ja ulkonäyttelyalueella on esillä tykkejä ja pioneerien raskasta kalustoa.


Ei värillä väliä, kunhan se on vihreä...?


Opastukset ovat vain ryhmille, joten kiertelin paikkaa itsekseni. Ja todella melkein itsekseni, sillä museossa oli lisäkseni neljä muuta ihmistä. Välillä sain kokonaisen kerroksen itselleni, ja tunnelma oli hiukan autio. Ehkä museo ei ole kovin suosittu tai sitten sattui vain sellainen päivä ettei kävijöitä ollut.

Näyttely ei ehkä jaksa innostaa lapsia ja nuoria, sillä se on hiukan vanhanaikainen. Ja kyllä, museo voi olla myös moderni ja interaktiivinen (käykää katsomassa Postimuseossa!). Mutta jos sotahistoria kiinnostaa, on Militaria oikein hyvä paikka piipahtaa.

20.8.2016

Heavy Metal


Hämeen linnassa voi lokakuun loppupuolelle asti tutustua 1500-1700-lukujen haarniskoihin. Tein mieheni kanssa pienen kesäretken linnaan ja metallia katsomaan.


Yllä on turnajaishaarniska. Tuon kypärän takaa ei kyllä mitään näe, mutta ei ollut kuulemma tarkoituskaan. Umpinainen kypärä suojasi taistelijaa rikkoutuvasta peitsestä sinkoutuvilta säleiltä. Kasvojen ja silmien suojaaminen oli tärkeämpää kuin vastustajan näkeminen, kyllä sitä sokkonakin saattoi sohia kun taistelutilanteet olivat turnajaisissa niin kovin ennaltamäärättyjä.


Alla on toinen turnajaishaarniska, jonka kypärässä näkyy pieni kurkistusluukku. Siitä sai hiukan happea, mitä varmasti kaipasi kun oli hetken viettänyt tällaisen tölkin sisällä. Eivät tainneet haarniskan käyttäjät kärsiä klaustrofobiasta...?


Yhdessä näyttelyhuoneessa oli vastassa tällainen hurja kasvottomien tikku-ukkojen joukko eli keihäsmiehet piikkimuodostelmassa:


Ja oliko tämä sitten "heviä" elikkäs raskasta metallia? Aika laillahan nuo näyttelyn haarniskat painavat:

Hevosen haarniska 52 kg
Maximilian-tyylin haarniska 25 kg
Itävaltalaisen aatelismiehen haarniska 20 kg
Kaarle II:n kenttähaarniska 20 kg
Garnituura-osat: kaksi rintapanssaria ja useita kypäriä yht. 50 kg
Haarniska peitsiottelua varten 32,6 kg
Kiillottamattomat puolihaarniskat n. 12 kg
Piikkimuodostelman puolihaarniskat 10 kg ja 12 kg
Heavy rider -varustus 35 kg
Kahdenkäden miekat n. 3,5 kg
Musketit 5-6 kg
Keihäät n. 2 kg

Mutta vertailun vuoksi on hyvä mainita, että modernin sotilaan varusteet painavat yleensä enemmän. Liikkuvuuskin oli taisteluun tarkoitetuissa haarniskoissa hyvä (turnajaishaarniskat olivat asia erikseen), mistä on todisteena Youtubessa mainioita videoita, kuten esimerkiksi tämä. Tyyppi taipuu haarniskoituna paremmin kuin minä jumppavaatteissa. Haarniskaneuroosi-blogista löytyy hyvä kirjoitus haarniskan käsittämättömästä keveydestä. Kantajalleen sopiva ja oikeasti käyttöön tehty haarniska ei siis ollut liikkeitä liialti rajoittava, joskin sen pukemiseen saattoi tarvita apua.

Näyttely ei ole mitenkään hirveän suuri, mutta opastettu kierros tuo esineisiin syvyyttä. Ja ovathan puitteet mitä hienoimmat! (Hämeen linna on ihana! Mitenkähän saisin järjestettyä itseni sinne linnatontuksi...? Huomaisikohan kukaan, jos en palaisikaan lomalta töihin vaan asettuisin linnan muurien suojaan asumaan?)

19.8.2016

Homopornoa


Kävin Poliisimuseossa. Tampereella sijaitseva museo esittelee Suomen poliisin historiaa ja toimintaa. Opastuksia on vain ryhmille, joten tutustuin näyttelyyn kaikessa rauhassa omin avuin.


Vasemmalla näkyy poliisin juopporeki, jolla vielä 50-luvulla kuskattiin juopuneita parempaan talteen. Oikealla näkyy hiukan nykyaikaisempia kulkupelejä, mutta sen verran vanhoja nuokin että joutavat museoon.

Nauratti alla oleva kuva hiukan vastahakoisesta asiakkaasta, joka ei suostu tunnistuskuvaan. Kuinkahan ovat saaneet tuolta silmät auki, nekin kun pitäisi kuvassa näkyä...


Alla näkyy lupalappu, jonka mukaan herra Weissman "on ilmoittanut aikovansa tässä kaupungissa ajaa polkupyörällä. Tämän johdosta määrätään hänen polkupyöränsä varustettavaksi numerolla 21106 Tampereella, keskuspoliisiosastolla huhtikuun 12 p:nä 1952."

Onpa hyvä ettei nykyään tarvitse pyöräänsä rekisteröidä tai ajosta ilmoitella, ei nimittäin poliisi muuta ehtisi tehdä kuin näitä lappuja kirjoitella. Ja minäkin olisin koko ikäni ajellut rikoksen teillä, luvatta!


Homoseksuaalisuus oli Suomessa rikos vuoteen 1971 ja nk. yllytys homosuhteisiin säilyi rikoksena vuoteen 1999. Esillä olleet homopornolehdet näyttävät kyllä kansien perusteella aika kesyiltä:


Hyvin vierähti museossa pari tuntia ja olisi mennyt enemmänkin aikaa jos olisi kaikkeen jaksanut kunnolla perehtyä. Museolle on hyvät kulkuyhteydet ja sisäänpääsy on ilmainen. Suosittelen, jos aihe yhtään kiinnostaa.

17.8.2016

Kiviäkin kiinnostaa


Ostin keväällä porraskaiteen laatikkoon kesäkukiksi kolme murattia ja kaksi neilikkaa. Neilikat kukkivat komeasti koko kesän, mutta rapistuivat sitten. Muratit voivat ulkona hyvin, mutta eivät täytä koko laatikkoa. Nuukana en viitsinyt ostaa uusia kukkia tuohon kuolemaan, vaan pistin laatikkoon kiviä.


Maalasin kivet akryylimaaleilla ja pistin varmuuden vuoksi lakkaakin päälle vaikka laatikko onkin katoksen alla. Tarvitsisi ehkä maalata pari kiveä lisää, että laatikko näyttäisi vähän täydemmältä, mutta menee se nyt hetken aikaa noinkin. Ja kestää varmasti kylmää, ei tarvitse olla heti sisään siirtämässä.

16.8.2016

Paikkaus


Mies käveli villasukistaan kantapäät puhki. Huomasin, etten osaa parsia villasukkia. Kehitin sitten toisen ratkaisun: virkkasin aurinkoiset ympyrät ja ompelin ne kantapäihin.


Uusi virkkaus on paksua vanhaan litistyneeseen kantaan verrattuna, joten miehellä oli omituinen olo: "tuntuu kuin olisi korkokengät". Eiköhän tuo virkkauskin ennen pitkää jalan alla litisty niin ettei tunnu hassulta.

15.8.2016

Kuvanveistoa


Kävimme Sara Hildénin taidemuseossa katsomassa australialaisen Ron Mueckin veistoksia. Esillä ei ollut kovinkaan montaa teosta, mutta ne olivat varsin vaikuttavia.


Jotkut veistokset olivat suorastaan häiritsevän realistisia. Ihmiset eivät olleet aidon kokoisia, mutta hyvin aidon näköisiä. Kaikki näkyi: vanhan ihon velttous, ihon läpi kuultavat verisuonet, ihokarvat, kuivuneet kynsinauhat, ryppyiset silmäkulmat ja kantapäiden kovettumat.


Museossa oli runsaasti muitakin kävijöitä, mutta muut eivät jääneet teosten eteen parveilemaan joten meillä oli tilaa töllistellä rauhassa. Itse viivyin jokaisen teoksen kohdalla yksityiskohtia tutkien, joten tuntui siltä että toiset suorastaan juoksivat näyttelyn läpi. Jos menet katsomaan näitä veistoksia, suosittelen että pysähdyt hetkeksi.

2.8.2016

Putkiradio


Tein lauantaina pitkästä aikaa kirppisreissun. Etsiskelin räsymattoa kellarin portaille, mutta löysinkin kauan etsimäni putkiradion. Onhan noita ollut tarjolla aiemminkin, mutta niissä on ollut aina jotain vialla. Joko ne ovat olleet liian kookkaita (erityisesti syvyys on ollut ongelma sillä halusin sijoittaa radion nimenomaan kirjahyllyyn), liian hintavia tai liian rumia. Mutta nyt löytyi juuri sopiva:


Se on saksalainen Schaub-Lorenz, mallia Goldy 250. Kanavanvalitsin on rikki, joten radiosta kuuluu tällä hetkellä pelkkää kohinaa. Mutta aiomme jossain vaiheessa katsoa saisimmeko sen korjattua toimivaksi. Oi, olisi hienoa! (Ja ihan odottamaton bonus, sillä alunperin halusin vain radion kuoren eikä sisällöllä ollut niin väliä.) Tarkoitus on säätää vielä vähän radion paikkaa hyllyssä, jotta se paremmin peittäisi nuo kaameat johtoviritykset...