30.6.2016

Rauhanneuvottelut


Viime yönä tapasin valloittajat ulkoavaruudesta. Keskustelin heidän lähes ihmismuotoisen edustajansa kanssa englanniksi (luonnollisesti, onhan se universaali kieli ainakin elokuvissa) siitä, kuinka he aikovat ensi töikseen tuhota koko ihmisrodun.

Kysyin syytä tähän hirmutekoon, ja sain vastaukseksi että ihmiset ovat turhia koska he kestävät niin vähän aikaa. Tämä avaruusrotu oli hyvin pitkäikäistä, yksilön normaali elinaika mitattiin tuhansissa vuosissa. Heidän mielestään alle sata vuotta elävä organismi on mitätön ja turha, pelkkä helposti poistettava pikkuharmi.

Koska en halunnut tuhoutua, yritin vedota juuri tähän ominaisuuteemme. Sanoin eläväni enää arviolta 40 vuotta, ja ehdotin että vierailijat voisivat aivan hyvin lykätä maailmanvalloitusta tämän ajan. Mitä jokunen vuosikymmen merkitsisi tuhansien vuosien rinnalla? He voisivat aivan hyvin odottaa että kuolema korjaa minut luonnostaan ja tulla vasta sitten asuttamaan pallomme.

Heräsin ennen kuin sain vastauksen.

29.6.2016

Antaa kaikkien kukkien kukkia... tai sitten ei.


Jännä: uusi uunimme alkoi kasvaa hometta. Ihan uusi uuni ja nyt jo homeessa, pöh!

Noh, siis. Aloin katsella uunimme kylkiä ihan muurin vierestä, siitä kohtaa missä ei enää ole kaakelia vaan pieni siivu savilaastia kaakelin ja palomuurin välissä. Katsoin että jotain nukkaista siinä kukkii.

Ei muuta kuin soittoa muurarille, joka sitten sanoikin että tällainen on harvinaista, mutta ei tavatonta. Savilaastissa on luultavasti ollut sopivasti kasvustolle otollisia aineksia. Lisäksi kuivuminen on ollut hidasta sillä ilma on ollut kovin kostea. Homehtuminen on kuulemma yleisempää keittiöön tehtyjen palomuurien kanssa, kun keittiössä usein leijuu rasvaa ja muuta herkkua.

Pieni jäkälöityminen ja sammaloituminen ei ole ongelma, sen voi poistaa esimerkiksi hiomapaperilla. Kun laasti kuivuu kokonaan, kaikki elämän edellytykset siitä poistuvat. Palaamme muurarin kanssa parin viikon päästä asiaan ja katsomme pitääkö tehdä suurempaa putsausta ja vetää uutta laastia päälle.

Kuten sanoin, jännä.

25.6.2016

Juhannus 1941


Juhannus on sujunut - ainakin täällä - erittäin rauhallisesti. Toista oli 75 vuotta sitten, kun jatkosota alkoi Neuvostoliiton ilmahyökkäyksellä.

28.6.1942 Olavi kirjoitti morsiamelleen Ingalle ja muisteli vuoden takaisia tapahtumia:

"Minulla oli kotona hyvät piikkaritkin, mutta niidenkin palamisesta tuli toissapäivänä kuluneeksi vuosi. Tuo Turkua kohdannut pommitus jossa minunkin kotini tuhoutui oli 26 päivä kesäkuuta. Olin itse silloin vielä Riihimäellä. Siellä sain myös kuulla tuosta tapauksesta. Tai oikeammin nähdä, sillä lehdessä ei ollut mitään kadunnimiä, vaan tunsin paikan eräästä lehtikuvasta."

Joissakin aiemmissa kirjeissä Olavi on viitannut tulipaloon ja kertonut kirjojen sekä vaatteiden menetyksestä. Onneksi rakastavaisilla on sodasta huolimatta myös mukavaa ajateltavaa: he ovat sopineet menevänsä naimisiin Olavin seuraavalla lomalla elokuussa 1942.


19.6.2016

Ihan pihalla


Ensin oli kanto ja sitten oli kuoppa. Luonto on hoitanut maisemointia aika mukavasti eli rehevästi kasvaa kaikenlaiset rikkaruohot ja muut siinä missä ennen oli mutavelliä:


Kannon jättämä kolo täytettiin ensin sillä mitä kuopasta kaivettiin ylös ja sitten sillä mitä löysin kompostista. Onhan tuossa kaljua vielä, eikä tänä kesänä muuksi muutu, mutta parempaan suuntaan mennään silti.

Etummaisessa laatikossa kasvaa salaatteja, yrttejä, valkosipulia, chiliä, tomaattia sekä kokeeksi pari porkkanaa. Pienemmässä laatikossa ei ole vielä mitään. Ehkä ensi vuonna sitten.

Jos tulisi pieni poutainen pätkä, voisi ajella nurmikon.

10.6.2016

Tulet takassa


Kolme viikkoa meni todella nopeasti. Uunin muuraus eteni vauhdilla ja ehdin työpäiväni jälkeen ottaa vain muutamia hämäriä työvaihekuvia.



Sitten oltiinkin jo siinä vaiheessa, että tuliputki kääntyi poskikanaviin ja yläosa umpeutui. Nurkassa on tietysti avoinna piippuun johtava savukanava. Alla olevassa kuvassa näkyy takana pellin kehys kanavaa reunustamassa. Tässä on mallattu paikalleen alempi kehys, hiukan ylemmäs tuli sitten toinen pelti.


Tulipesä kasvaa karvaa, eli laastin mineraalit ovat kiteytyneet hauskasti koristamaan saumoja. Kunhan takkaan saadaan kunnon roihu, nuo karvat käryävät pois.


Nyt takassa onkin jo tulet! Ne tosin ovat vain tuikkuja, mutta kyllä siellä saisi polttaa jo puitakin. Ei tosin paljoa; pitää aloitella hitaasti ettei laastissa ja tiilissä oleva vesi ala kiehua. Pieni tuli pitää ilman liikkeessä ja kuivattaa uunia.

Jos uunin antaisi kuivua itsekseen, täysiä pesällisiä saisi polttaa kahden kuukauden päästä (toivottavasti se ei kuitenkaan ole elokuussa tarpeen). Maltillinen lämmittäminen nopeuttaa kuivumista, joten jos jaksaa sellaista tehdä niin uuni on täysin toimintavalmis kuukaudessa.


Katosta tuli levytyksellä ja listoituksella kaunis. Nyt se on myös paloturvallisuusmääräysten mukainen. Rapattu seinä on vielä dramaattisen tumma, mutta vaalenee pian kuivuessaan.

Vanha eduspelti laitetaan vielä paikoilleen. Muurari tiesi kertoa että täällä pelti saa olla irrallinen, mutta pääkaupunkiseudulla säädökset määräävät että pelti on kiinnitettävä lattiaan. Erikoista, sillä kyllä se pelti siinä pysyy kiinnittämättäkin.


Nyt on jotenkin tyhjää. Outoa, kun kellariin ei enää tarvitse kulkea ulkokautta vaan olohuoneen läpi voi kävellä - ja vieläpä sukkasillaan. Vitriini ja kirjahylly ovat taas käytössä eivätkä muovitettuina. Naapuri voi taas pysäköidä autonsa omalle paikalleen ikkunamme alle.

Saan luultavasti jotain vieroitusoireita, kun en voi enää päivittäin höpötellä muurarin kanssa (hän kesti urheasti lomaviikkoni löpinät, aamuhetkien hiukan hitaat höpinät ja iltapäivien puhetulvan). Aamurutiinit muotoutuvat taas sen mukaisiksi, että kukaan ei tule seitsemältä aamulla töihin asuntoomme.

On se vaan hieno uuni.

1.6.2016

Rivi kerrallaan


Tässä hiukan lisää työvaihekuvia kaakeliuunin muurauksesta. Se näyttää edistyvän mukavasti, eikä muurarimme ole vielä saanut lämpöhalvausta, vaikka olohuoneessa on näillä keleillä aika kuuma tehdä hommia. Kuvat ovat vähän tummia (en jaksanut säätää valaistuksen kanssa), mutta ehkä niistä saa selvää.


Yllä olevasta kuvasta näkyy kuppikaakeleiden rakenne ja asettelu. Kupit täytetään laastilla ja tiilenkappaleilla. Kaakeleiden yläreunassa on reiät, joihin asetetaan naulat. Naulojen ympärille kierretään metallilankaa, joka toivottavasti jotenkin näkyy alla olevassa kuvassa:


Uuni on noussut jo mukavasti. Palomuurikin on saanut uutta rappausta pintaan. Rappaus kuulemma vaalenee kuivuessaan melko paljon, eikä välttämättä edes kaipaa valkeaa maalia, mutta katsotaan ja mietitään sitä sitten hiukan myöhemmin.


Tulipesä on valmis ja savukanavat hahmottuvat. Tulipesän muuraus on ilmeisen vaativaa puuhaa, jos sen haluaa tehdä hyvin. Kuvasta ei oikein näy kuinka muurari on tehnyt muotoiluja ja viisteitä, jotta lämmin ilma kulkisi uunissa optimaalisesti. Poskikanavat kapenevat aivan aavistuksen verran sisäänpäin, jotta uunin kuumimpaan kohtaan tulisi hiukan paksumpi ja siten sekä kestävämpi että paremmin lämpöä varaava ja luovuttava muuraus.