30.3.2016

Ahma


Piti taas kokeilla ainakin viisi kertaa ennen kuin uskoin, etten saa tehtyä villatakkia ohjeen mukaan. Niinpä tein ilman ohjetta.

Lanka on anopin varastoista ja täyttä villaa. Nimi on Fauna ja sävynä ahma. Kirjava ruskea ei tallentunut kuviin ihan oikealla tavalla. Vyötteen mukainen puikkosuositus on 3-4 mm, minusta oli parempi tehdä 5 millin puikoilla.


Kun olin riittävästi takonut päätäni seinään erilaisten ohjeiden kanssa, annoin periksi ja tein niin kuin olisi heti aluksi pitänyt tehdä: neuloin koetilkun, mittasin itseni ja laskin tarvittavat silmukkamäärät koetilkun avulla.

Aloitin takin helmasta ja neuloin pyöröpuikoilla kainaloihin asti. Sitten neuloin sukkapuikoilla hihat ja liitin ne miehustaan. Kainaloista ylöspäin takki on siis tehty yhtenä kappaleena. Koska ohjetta ei ollut ja halusin pääntien edestä avarammaksi kuin takaa, hihojen raglankavennukset menivät vähän jännästi. Riittävän hyvin meni kuitenkin.


Takki painaa nappeineen 317 grammaa. Nappeja tuli varmasti riittävästi. Ne olen ottanut talteen jostain vanhasta vaatteesta, en edes muista mistä. Olin niin vauhdikas, että takakuvasta tuli vähän hämärä. Mutta sileää neuletta on siis takaosakin.


Vaikka kevätaurinko on jo paistellut kovinkin lämpimästi, tulee tälle takille varmasti vielä käyttöä ennen kesäkelejä.

27.3.2016

Uutta puskee


Ensimmäiset kevätkylvöt ovat jo itäneet. Tomaatin taimet ovat aivan pikkuisia, vieressä vihertää vielä pienempiä taimia:


Vanha tuttu pikkubasilika on saanut kaverikseen uuden tuttavuuden, appelsiinitimjamin. Pian näitä saa jo kouliakin. Eikä tässä vielä kaikki: kunhan kevät etenee, jatkan kylvöhommia.

25.3.2016

Verhoilua


Jossain vaiheessa vuoden 2014 kesää ostimme käytetyn ruokailuryhmän. Saimme pöydän ja kuusi tuolia edullisesti ja hinnassa olikin varmasti huomioitu se, että jokainen tuoli kaipasi uutta kangasta.

Puuosatkin ovat paikoitellen kuluneita, mutta kalusto on ollut ihan käyttökelpoinen. Olemme peittäneet tahraiset istuimet irtopäällisillä, mutta se oli alusta asti ajateltu väliaikaiseksi ratkaisuksi. Nyt tartuin vihdoin tuumasta toimeen ja aloitin istuinosien uudistamisen.

Yllättävän kauan meni siinä, kun revin noin 300 niittiä irti istuimista. Huomattavasti nopeammin kävin ostamassa uudet pehmusteet. Uutta kangasta ei tarvinnut ostaa, vaan käytin miehen veljeltä saatua vanhaa teatterin esirippua. Osa kankaasta on palvellut meillä pitkään verhoina, nyt leikkelin osan verhoiluhommia varten. (Esirippu on iso kangas, siitä riittää moneksi.)

Saimme ystävältä lainaan niittipyssyn. Testailin kojetta huonoin tuloksin: niitit jäivät pystyyn kuin krokettiportit.


Öhöm. Ei näin. Ehkä puu oli liian lujaa tai pyssy tehoton, tai sitten en vain osannut. Joka tapauksessa niittipyssyn vaihtaminen auttoi (onneksi ystävällä oli lainata toinenkin) ja hiukan useampi niitti upposi puuhun siististi.


En todellakaan halua tietää mitä alkuperää tuolien tahrat olivat, mutta jokaisessa oli jotain likaa. Vasemmalla vanha päällys, oikealla uusi. Melkoinen ero! En ole täysin tyytyväinen aikaansaannoksiini, sillä en saanut kangasta kiristettyä tasaisesti ja siististi ihan jokaisessa kulmassa. Mutta kyllä se takamuksen alla menettelee.

Kaksi tuolia käsitelty, neljä jäljellä. Ehtii siis hiukan harjaantua tässä hommassa!

19.3.2016

Silmäleikkaus, osa 2


Kävin torstaina vasemman silmän korjausleikkauksessa. Viime lokakuussa tehty laserointi jätti vasempaan silmään ikävän hajataiton. Kärvistelin sen kanssa monta kuukautta toivoen, että hajataitto johtuisi kudoksen turvotuksesta ja paranisi itsekseen.

Ei parantunut, joten toissapäivänä laseroitiin uusiksi. Ensimmäisellä kerralla käytössä oli läpätön SMILE-tekniikka, nyt tehtiin korjaus hiukan vanhemmalla FEMTO-menetelmällä.

Olin aamupäivän töissä ja kipitin iltapäivällä ensin optikon tarkisteltavaksi. Mitään muutosta hajataitossa ei ollut tapahtunut, joten siirryin melko suoraan tarkistuksesta leikkaussaliin. Rauhoittavaa esilääkitystä tarjottiin, mutta en sitä ottanut. Hyvin meni ilman lääkitystäkin, vaikka vähän jännitti.

Kun ensimmäisellä kerralla koko toimenpide tehtiin samalla laserilla, nyt käytettiin kahta. Ensimmäisellä laserilla leikattiin sarveiskalvoon läppä. Se oli nopea ja kivuton toimenpide. Inhottavinta oli tälläkin kertaa se luomenlevitin, jota vastaan taistelin vaistomaisesti.

Läpän leikkaus kesti noin 20 sekuntia. Sitten sain nousta ylös ja siirtyä pötköttelemään toisen laservehkeen alle. Lääkäri käänsi läpän auki ja sitten laser teki töitä muutaman sekunnin ajan (siis oikeasti, se oli varmaan kaksi sekuntia eli to-del-la nopeaa).

Lääkäri käänsi läpän takaisin ja asetteli sitä hetken paikoilleen. Näin kun lääkäri liikutteli jotain instrumenttia silmän päällä, se oli aika vinkeää. Kipua ei tuntunut missään vaiheessa, vain lievää paineen tunnetta.

Hoitaja saatteli minut lepotuoliin jossa kuulostelin oloani ja sain kotihoito-ohjeet. Kun puudutustippojen vaikutus lakkasi, silmää kirveli hiukan. Hoitajan antama särkylääke saattoi viedä pahimman terän pois kirvelyltä. Tunnin päästä lääkäri vielä tarkisti läpän tilanteen ja sitten pääsin kotiin.

Leikkauksen tuloksista en sano vielä mitään, sillä edessä on (taas) kärsivällisyyttä vaativa toipuminen. Laserointia mainostetaan sellaisena wash and go -temppuna, että näkö olisi suunnilleen saman tien huipputerävä. Ehkä näin joillakin onkin, mutta ei suinkaan kaikilla. Tässä menee varmasti vielä useita päiviä ja ehkä viikkoja, että näkö asettuu kohdilleen.

Nyt kaikki on vielä hiukan pehmeärajaista. Sen kuitenkin uskallan sanoa ettei nyt ainakaan huonompaan suuntaan mennyt. Jälkituntemukset ovat erilaisia kuin viimeksi. SMILE oli todella siinä mielessä mainosten kaltainen, ettei minulla ollut mitään kirvelyä, hiekan tunnetta, vetistelyä tai muitakaan epämiellyttäviä oireita silmissä.

Nyt kirvelyä on selvästi enemmän. Ensimmäisenä yönä en saanut oikein nukuttua kun silmää kirveli ja se vuoti valtoimenaan. Tekee hirvittävästi mieli hangata silmää ja huuhdella sitä kylmällä vedellä, mutta se on kiellettyä. Oireet ovat ajoittaisia ja silmätippojen käyttäminen helpottaa, eikä olo ole jatkuvasti ikävä.

Jälkihoito menee suunnilleen samalla kaavalla kuin viimeksi. Viikon verran on taas nukuttava suojalasit päässä, ja ne painavat ikävästi. Samoin viikon ajan on saunominen, silmän koskettaminen ja kasteleminen kiellettyä. Kaikki hikiset ja pölyiset hommat saan jättää muille. Sarveiskalvon läpän vuoksi on oltava erityisen varovainen ensimmäisen kuukauden ajan, sitten ei pitäisi olla mitään rajoituksia.

Elämää helpottaa se, että oikea silmä on kunnossa, tarvitsee siis huolehtia vain tuosta vasemmasta nyt. Ärsyttää, että kertaalleen tehty paraneminen pitää nyt käydä läpi uudestaan. Toisaalta ihanaa, että uusintaleikkaus on nyt tehty ja pääsen katselemaan maailmaa kirkkaammin - toivottavasti. Eli jännän äärellä taas!

18.3.2016

Polte


Johanna Sinisalo: Auringon ydin
Bookwell Oy 2013

"Juuri silloin aine alkaa potkia. Ensin polte leviää alaruumiiseen, häpyhuulet ja vagina kuumenevat hiillokseksi. Ensimmäiset hikipisarat kihoavat silmänaluksiin, sitten hiusrajaan, pian niskaan. Veri kohisee korvissa. Aine hehkuu möyrivänä bassona, melkein infraäänenä, sen poltossa on upeita tummanruskeita sävyjä. Vedän syvään henkeä ja hymyilen leveämmin kuin pitäisi. 'Maksan lastista.' Alahuuli tietää."

Vanna on chilidiileri, Jare hänen rikostoverinsa. Tapahtumapaikkana on Terveysviraston tiukasti valvoma Suomen Eusistokraattinen Tasavalta, jossa käytännössä kaikki mielihyvää tai riippuvuutta tuottava on kielletty.

Sinisalo on onnistunut luomaan uskottavan dystopian. Hän on sotkenut taitavasti faktaa ja fiktiota niin, että vaihtoehtoinen todellisuus avautuu lukijalle raakana ja ihmisyyttä tihkuvana.

Kirjassa kuvattu valtiollinen jalostamistiede on alkuun hiukan huvittavaa, mutta syventyessään karmaisevaa: tämä ei ainoastaan voisi olla totta, vaan tämä on ollut totta ja on totta luultavasti tulevaisuudessakin.

"Katkelma teoksesta Naisten domestikaation lyhyt historia, valtion kustannus (1997)

Mikäli kansan terveyttä varjellaan vahingollisten aineiden saantia rajoittamalla, on kuitenkin samaan aikaan tunnustettava, että ihmissuvun onnelliseen ja tasapainoiseen elämään liittyvät luonnostaan myös erinäiset mielihyvän lähteet. Näitä aivokemiallisesti tärkeitä lähteitä ovat ruumiillinen liikunta, tyydyttävä ja säännöllinen sukupuolielämä, perheen päänä toimiminen sekä - heikommalle sukupuolelle - äitiyden onni."


Kirjailija yhdistää herkullisesti eri tekstityylejä kertomusta kehittäessään. Se toimii: kertojaäänen kanssa vuorottelevat tieteelliset tekstit sekä kirjeet, ja kappaleiden erilaiset tyylit täydentävät toisiaan. Sinisalo on todellinen sanataituri ja mielikuvien maalaaja.

Tarina etenee vauhdikkaasti eikä kirjaa malttaisi jättää kesken. Lopussa teksti menee hiukan korkealentoiseksi, mutta pysyy silti luojansa hyppysissä. Omaperäinen kliimaksi sopii teemaan, muut ratkaisut olisivat ehkä jääneet latteiksi.

Suosittelen lämpimästi chili-intoilijoille, feministeille ja sovinisteille, miehille ja naisille. Oikeastaan aivan kaikille hyvän kirjallisuuden ystäville.

16.3.2016

Unihiekkaa


Lars Kepler: Nukkumatti
Kustannusosakeyhtiö Tammi 2013
Suomentanut Anu Koivunen

Mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa. Joskus yhteistyö on voimaa, mutta Nukkumatti saattaa olla kehno juuri siksi, että sitä ei kirjoittanut yksi henkilö vaan aviopari (Lars Kepler on ruotsalaisen pariskunnan kirjailijasalanimi).

Tai voihan olla, että kirjailijoilla oli menestyksen huumassa kiire uuden kirjan kanssa ja jäi siinä sitten viimeistely vähän puolitiehen. Tai voihan olla että minä olen väärässä ja muut oikeassa, Lars Keplerin kirjoja on kuitenkin myyty maailmalla viisi miljoonaa kappaletta.

Nukkumatti on jatkoa menestystarinalle. Se on neljäs ja itsenäinen osa sarjassa, jossa seikkailee suomalaistaustainen rikoskomisario Joona Linna. Tarina käynnistyy, kun kolmetoista vuotta sitten kadonnut Mikael Kohler-Frost löytyy elossa. Sen seurauksena monilta revitään vanhat haavat auki - ja uusia haavoja tehdään reippaalla otteella.

Sarjamurhaajasta saa aina meheviä juttuja. Hiukan Uhrilampaita muistuttava tarina on sinällään ihan hyvä, tietyllä tapaa hyytävä ja oivaa dekkariainesta. Näkemystä ja ideoita on, mutta ne eivät ole kovinkaan omaperäisiä tai ainutlaatuisia.

Kirja on kimppu kliseitä ja ennalta-arvattavuus häiritsee. Teksti ei toimi tekstinä, vaan tuntuu siltä kuin lukisi riisuttua selostusta elokuvasta. Se on samalla tapaa mielenkiintoista kuin käyttöohjeiden lukeminen. Kirjasta on turha etsiä ilahduttavia kielikuvia, nokkelaa sanailua tai millään muotoa rikasta kieltä.

Dialogi on köyhää ja hahmot välillä epäuskottavia. Lukija ei pääse kenenkään iholle tai pään sisään. Kenenkään kohtalo ei erityisesti kosketa eikä tarina kutkuta.

Kirja on harmillisen keskinkertainen. Voisin ehkä suositella niille, jotka mieluummin katsovat elokuvia kuin lukevat kirjoja, mutta eivät kiinnostuksestaan huolimatta uskalla katsoa kauhuelokuvia. Kirja on turvallinen valinta: kun kannet sulkee, Nukkumatti unohtuu.