28.2.2016

Hila


Tässä miehen ottama kuva viime kesältä. Aamuaurinko pilkisti verhojen raosta ja heitti valkoiseen kattoon värilliset raidat. Yllättäviä valoja ja varjoja!


Ilmiö kuulemma todistaa sen, että valo on aaltoliikettä. Minulle se oli jälleen yksi mahdollisuus ihmetellä maailman kauneutta.

27.2.2016

Vaakuna


Olen rekisteröinyt itselleni vaakunan. Jaa että mitä ja siis minkä, kysyvät useimmat.

No vaakunan! Kovin moni ei tiedä, että jokaisella on oikeus vaakunaan. Useimmiten vaakunat kai ajatellaan vain aatelisten ja kuntien jutuiksi. Suomen Ritarihuone ylläpitää aatelisvaakunoiden rekisteriä, eikä sinne ole asiaa ihan kaikilla. Mutta meille tavan tallaajille on sitten oma paikkamme: Suomen Heraldisen Seuran ylläpitämä porvarisvaakunoiden rekisteri.

Vaakunan voi teettää ammattilaisella, mutta sen voi aivan hyvin suunnitella myös itse. Suunnittelussa saa käyttää mielikuvitustaan vapaasti, mutta vaakunan toteutuksessa täytyy noudattaa heraldiikan sääntöjä.

Alkuun saattaa vaikuttaa siltä, että sääntöjä on hirveästi ja ne ovat jotenkin vaikeita toteuttaa käytännössä, mutta itse koin vaakunan suunnittelun helpoksi. Sääntöjen noudattaminen oli helpompaa kuin varsinaisen aiheen keksiminen.

Heraldikko Harri Rantanen on sanonut, että vaakuna on sama asia kuin nimi kirjoitettuna. Vaakunassa nimi vain on kuvana. Vaakuna toimi tärkeänä tunnisteena silloin kun kaikilla ei ollut luku- ja kirjoitustaitoa.

Monet johtavatkin siis vaakunansa aiheen omasta nimestään. Se onkin ehkä helppoa silloin kun nimenä on vaikkapa Kettunen, Koivuniemi tai Linnamaa. Nimistä, jotka tarkoittavat jotakin, on kai aika helppoa ja tavanomaista tehdä ns. puhuva vaakuna, jossa sanat vain siirretään kuva-aiheiksi.

Oma sukunimeni on minulle mieluisa, mutta se ei oikeastaan käänny kuvaksi. Riittävästi kaivelemalla sain nimelleni sekä koto- että vierasperäisiä merkityksiä ja johdannaisia, mutten kokenut niitä niin läheisiksi tai omikseni, että olisin halunnut tehdä vaakunaani mistään niistä.

Jos selaatte Suomen Heraldisen Seuran vaakunarekisteriä, huomaatte että monella näkyy vaakunassa ammatti tai harrastus. Sepät, kirvesmiehet, muurarit ja maanviljelijät ovat monesti lisänneet vaakunoihinsa elementtejä ammateistaan. Itse en kuitenkaan halunnut ottaa työtä tai harrastuksia kuvaan mukaan.

Onneksi omaan vaakunaansa saa kuitenkin valita heraldisen tunnuksen myös sillä yksinkertaisella syyllä, että kuva miellyttää silmää. Mitään yleviä selityksiä omista tai suvun saavutuksista tai historiasta ei siis tarvitse olla, sekin riittää että kuva on kiva ja täyttää tietyt säännöt.

Omassa vaakunassani päädyin yhdistelemään asioita. Valitsin yhden elementin synnyinkaupunkini vaakunasta. Toisen elementin otin vaakunasta, joka kuuluu kaupungille josta isäni suku on lähtöisin. Nämä kuva-aiheet sommittelin itseäni miellyttävällä tavalla ja itselleni sopivissa väreissä. Ja siinä se sitten oli.

Tai siis sen jälkeen kun kuva oli valmis, piti se lähettää Suomen Heraldisen Seuran vaakunarekisterin lausuntotoimikunnalle rekisteröintihakemuksen kera. Siellä tarkistettiin laatimani vaakunan ja vaakunaselityksen oikeellisuus. Koska korjattavaa ei ollut, sain paluupostissa vaakunadiplomin ja rekisteröintimaksun tilisiirtolomakkeen.

Missä omaa vaakunaansa sitten voi käyttää? Mitään tarkkaa säännöstöä henkilökohtaisen vaakunan käytöstä en ole nähnyt. Ohjenuorana taitaa olla se, että käyttö on vapaata kunhan vaakunaa ei aseteta alisteiseen tai tallattuun asemaan. Vaakuna on tunnuksesi samalla tavalla kuin nimesi, haluat kai esitellä sitä arvoisellaan paikalla?

Eli en ole tilannut vessapaperia omalla vaakunakuvalla enkä askartele ovimattoa aiheesta. Jos harrastaisin kotiviinin tekemistä, oma vaakuna olisi hieno aihe pullojen etikettiin. En käytä exlibriksiä, mutta siihenkin vaakuna olisi omiaan. Meillä ei ole lipputankoa, joten ainakaan vielä ei ole emännänviiri tilauksessa.

Mutta olen kyllä suunnitellut ostavani postimerkkejä, joita koristaa oma vaakunani. Ne olisivat joulupostitukseen hauska pieni yksityiskohta. Olisi kiva teetättää omasta vaakunasta riipus tai joku muu koru.

Olen suunnitellut keskiaikaharrastukseni elvyttämistä, ja siinä voin yhdistää vaakunani moneen asiaan. Kaikenlaisessa askartelussa vaakuna muotoutuu moneksi; sen voi piirtää, maalata, kirjoa, kaivertaa, muotoilla tai vaikka takoa. Jos päädyn tilaamaan sepältä ovikolkuttimen, voisin aivan hyvin teetättää sen vaakunalla. Pohdin 3D-tulostamisen mahdollisuuksia, josko sillä saisin vaakunasinetin itselleni.

Elämässä pitää olla hyvänmielen hömppää ja asiallista kivaa. Oma vaakuna on hauska juttu. Kokeile sinäkin!

20.2.2016

Taitto hajalla


Odottavan aika on pitkä. Vasen silmäni on ihan samanlainen kuin marraskuussa. Hajataitto on ärsyttävä juttu.

Hyvänä päivänä olo on sellainen että kyllä tämän kanssa jotenkin pärjää. Huonona päivänä (niitä on aika usein) on sellainen olo että tekee mieli kaivaa silmä lusikalla irti päästä. En kuitenkaan ala kaivella, vaan varasin ajan korjausleikkaukseen. Se on maaliskuun 17. päivä joten kuukausi tässä vielä mennään näin.

Nyt kun silmäleikkauksesta on kulunut melkein neljä kuukautta, eikä vasen silmä osoita mitään paranemisen merkkejä, voidaan pitää melko varmana sitä ettei tuo hajataitto ole menossa itsekseen pois. Leikkauspäivänä on kuitenkin vielä ensin aika optikolle, jotta voidaan tarkistaa tilanne. Mikäli tarkistuksessa ilmenee että subjektiivinen kokemukseni on virheellinen ja pientä paranemista olisi mittauksissa havaittavissa, voidaan leikkaus perua. Mutta jos tilanne on täysin ennallaan, siirryn tarkistuksesta suoraan leikkaukseen.

Tunnelin päässä on siis valoa.

Blogiharrastus on hiipunut, koska tekstin tuijottaminen rasittaa silmiä. Valitsen nykyään aiempaa herkemmin tekemistä ruudun ulkopuolelta. Se ei ole yksistään huono asia. Mutta vaikka blogi on hiljaa, älkää erehtykö luulemaan ettei minulla olisi mitään sanottavaa. On sitä, mutten jaksa kirjoittaa nyt.

12.2.2016

Naisen kruunu


Televisiosta tuttu stylisti Teri Niitti leikkasi hiukseni huonosti. Siksi purin hänen kädestään palan irti.

Siitäs sai!

1.2.2016

Täti märisee


Ärsyttää se televisiossa pyörivä koiranruokamainos, jossa ehdotetaan hauvelille "buffalon makuista" apetta. Se on biisoni, ei buffalo. Jossain määrin hyväksyttävää olisi myös puhveli, mutta ei ikinä buffalo. Argh.