27.1.2016

Kirjoista


Teen kotona melko säännöllisesti perusteellista penkomista, järjestelyä ja tavaroiden karsintaa. Varsinkin muuttojen yhteydessä tulee käytyä tavaroita läpi tiukalla seulalla. Silti toisinaan havahdun siihen, että olen tarkertunut johonkin esineeseen, joka ei oikeastaan anna minulle mitään.

Tänään löysin kirjahyllystä kaksi kirjaa. Olen kirjoittanut niihin ostovuoden, se oli 2002. Kirjat ovat kulkeneet mukanani neljätoista vuotta, mutta en ole koskaan lukenut niitä. Olen pakannut ne muuttolaatikkoon ja sieltä pois kolme kertaa. (Olen muuttanut useammin, mutta kirjat asuivat lapsuudenkodissani useita vuosia eivätkä olleet mukana kaikissa muutoissani.)

Ajatelkaa että ostaisitte tuolin jota ette sitten käyttäisi neljääntoista vuoteen. Tai maton, lampun, polkupyörän tai minkä tahansa käyttöesineen. Ostaisitte, pistäisitte uutena hyllyyn tai varastoon, katselisitte sitä aina muuttaessanne pikaisesti ja unohtaisitte sitten taas vuoksisi. Tuntuisiko edes hitusen tyhmältä?

Kirjahylly on Bermudan kolmion pikkuserkku. Sinne voi hyvin upottaa tavaraa ja jättää sen sitten oman onnensa nojaan. Kirjat ovat vieläpä niin näppärän mallisia, että asettuvat hyllyyn tiiviisti ja ketään häiritsemättä.

Rakastan kauniita ja vanhoja kirjoja, uusia ja mielenkiintoisia kirjoja, kaikenlaista paperia ja taitavasti kuvitettuja opuksia. Olen kasvanut kirjahyllyn äärellä ja sen luokse aina palaan. Kirjat ovat kuitenkin arvokkaita minulle käyttöesineinä, eivät koristeina. Yhdelläkään omistamallani kirjalla ei ole niin hienoa selkämystä, että haluaisin pitää sitä hyllyssä ainoastaan sen vuoksi. Kirjoissa on arvokasta sisältö, mutta mitä iloa siitä sisällöstä on jos sitä ei koskaan katso?

Tänään löytämäni kirjat vien kierrätykseen. Toivon, että ne voivat tulevaisuudessa olla jollekin aarteita. Tai jos ei aarteita, niin ainakin tulisivat kerran luetuiksi. Sitä varten kirjat ovat.

25.1.2016

Tuhkatkin pesästä


Keskellä talvea voi ihan hyvin tehdä puutarhahommia, ainakin jos kotoa löytyy tulipesä. Meillä on olohuoneessa kaakeliuuni, jota lämmitämme kovalla pakkasella päivittäin. Tuhkaa siis kertyy jonkin verran, eikä sitä suinkaan kannata heittää hukkaan vaan puutarhaan.

Poltamme pesässä vain puhdasta puuta (joitakin papereita on mennyt sytykkeenä) joten jäänteissä ei ole mitään varsinaisesti vaarallista tai haitallista. Hiilet eivät kuitenkaan maadu ja saattavat näyttääkin kukkapenkissä vähän erikoisilta, joten siivilöin ne pois.


Ei välttämättä näytä ihan tervejärkisen hommalta, mutta vähät siitä. Musta iso ämpäri on tuhka-astiamme, johon kaavitaan tuhka tulipesästä. Pienempään metalliämpäriin laitoin siivilöidyt hiilenpalat. Ne voi laittaa grilliin tai takaisin uuniin. Punaiseen vatiin kertyi melkoinen keko siivilöityä tuhkaa. Siitä sen kävin viskelemässä marjapensaiden juurelle ja vähän sinne sun tänne.

Ei ehkä kovin kaunista, mutta toivottavasti hyödykästä.

24.1.2016

Kehuja


Oletteko tehneet koulussa tai muualla sellaista hyvän mielen kukkaa, joka kootaan toisten kirjoittamia kauniita sanoja sisältävistä terälehdistä? Meillä oli muistaakseni yläasteella sellainen tunti, että jokainen kirjoitti jonkin positiivisen sanan jokaisesta, ja sitten kaikki saivat koota itselleen ilostuttavan kehujen kukkasen.

(Muistan edelleen hyvin että poika, johon olin koko kouluajan palavasti ja yksipuolisesti ihastunut, kirjoitti terälehteeni "vanha". Otin sen kehuna.)

Koska ihminen tarvitsee positiivista palautetta myös työelämässä, päätin toteuttaa tällaisen kehujen keräämisen töissä. Työyhteisömme on tiivis, joten näemme toistemme hyvät ja huonot puolet aika läheltä. Kiireisenä tilinpäätösaikana meistä ei kukaan ole parhaimmillaan, joten juuri nyt tarvitsemme eniten muistutusta siitä että sekä meissä itsessämme että kollegoissamme on mahtavia ja ilostuttavia ominaisuuksia.

Pyysin siis jokaista kirjoittamaan jokaisesta jotain positiivista ja lupasin koostaa kehut. Otin taiteellisia vapauksia enkä askarrellut kukkaa, vaan tein pelkästään listat. Minusta sanottiin muun muassa seuraavaa:

Hehku on...
...avulias
...hyvä laulamaan
...positiivisen energian lähetti
...pirtsakka porukan piristäjä.

Awww. Oli ihanaa lukea miten kauniisti ihmiset toisistaan kirjoittivat. Toivon että myös toisia hymyilyttää, kun saavat lukea omia listojaan. Jos iskee töissä känkkäränkkäpäivä, voi kiskaista listan laatikosta ja lukea sitä hetken niin varmasti piristyy.

Töissä ole mikään pakko tykätä kaikista työkavereistaan, mutta toimeen täytyy tulla. Siinä auttaa se, että jokaisessa pystyy näkemään jotain hyvää. Luulen että tälla tavalla saamme paljon iloa vähällä vaivalla. Kehuja ei tarvinnut edes keksiä heti, vaan annoin kiireisille työkavereilleni puolitoista viikkoa aikaa. Jokaisesta pystyy kyllä siinä ajassa kehittämään jonkin positiiviseksi tulkittavan sanan, eikö niin?

Ilmeisesti ei, sillä minulla on yksitoista työtoveria, mutta sain vastaukset vain kuudelta. Viisi ihmistä päätti olla osallistumatta tähän hyvän mielen projektiin. Syitä siihen en lähde edes arvailemaan, vapaaehtoistahan tämä oli. Mutta väitän, että osallistuneilla on jatkossa parempi fiilis.

10.1.2016

Tähtimatkailua


Näin unta, että galaksit eivät olekaan toisistaan erillisiä järjestelmiä, vaan tietyllä tapaa limittyneitä rinnakkaistodellisuuksia. Valtaosaltaan galaksit erosivat toisistaan, mutta niillä oli myös yhteisiä planeettoja.

Ajattele että sinulla olisi vaikkapa kymmenen silkkipaperin palaa päällekkäin. Jokainen silkkipaperi olisi yksittäinen galaksi. Sitten työntäisit muutaman nuppineulan läpi jokaisesta paperista, yhden neulan pinon reunalta ja pari keskemmältä. Nämä nuppineulojen lävistämät kohdat olisivat niitä planeettoja, jotka ovat galakseille yhteisiä. Yhteisten planeettojen kohdalla galaksit ovat yhtä, muualta ne ovat olemassa samaan aikaan mutta eri ulottuvuudessa ja todellisuudessa.

Hyvä uni.

6.1.2016

Kodin lämmössä


Ulkona on 22 astetta pakkasta, joten pääsimme vihdoin testaamaan kuinka kylmä vanha puutalo on. Siirtelin siis tänään mittaria paikasta toiseen ja tarkastelin lukemia.

Pohjatietoina kerrottakoon, että meillä on keittiössä ja makuuhuoneessa sähköpatterit, vessassa ja kellarin pesuhuoneessa sekä oleskelutiloissa on lattialämmitys ja olohuonetta lämmittää kaakeliuuni. Eteisessä ei ole lämmitystä lainkaan.

Makuuhuone
*Kukkapöydällä 60 cm ikkunasta ja 70 cm lattiasta: 20,1°C
*Oven edessä lattialla eli makuuhuoneeseen johtavien portaiden ylimmällä askelmalla: 19,9°C

Eteinen
*Makuuhuoneeseen vievien portaiden alimmalla askelmalla porstuan oven vieressä: 14,5°C

WC
*Laatikoston päällä 85 cm lattiasta: 19,3°C

Keittiö
*Tiskipöydän päällä 95 cm lattiasta: 20,3°C

Olohuone
*Lattialla keittiön ja olohuoneen välisellä kynnyksellä: 18,1°C
*Ruokapöydällä 140 cm ikkunasta ja 80 cm lattiasta: 20,3°C

Kellari
*Kellarin portaiden alimmalla askelmalla: 19,2°C
*Miehen työpöydällä 90 cm lattiasta: 20,8°C
*Pesutilojen työtason päällä 90 cm lattiasta: 20,4°C

Jos laskin oikein, näiden mittauspisteiden perusteella sisätilojen keskilämpötila on 19,3 astetta. Sisätiloiksi lasketaan varmaankin myös porstua ja talouskellari, mutta ne ovat kylmiä tiloja joissa ei oleskella enkä siksi ottanut niitä mittaukseen mukaan.

Joistakin nurkista ja raoista käy tasainen huiku, mutta en silti sanoisi asuntoamme vetoisaksi. Tuntuma on erilainen kuin keskuslämmitteisessä kerrostaloasunnossa, mutta ei suinkaan huonompi. Sisäilma on raikasta eikä ainakaan vielä liian kylmää. Lattialla on viileää, joten villasukat tulevat tarpeeseen.

Toivon ensi kesälle kunnon hellejaksoa, jotta voin mitata lämpötiloja toisenlaisissa ääriolosuhteissa.

3.1.2016

Punaruskean villan paluu!


Muistaako kukaan vuonna 2014 esittelemääni värttinäkokeilua? Tarina saa nyt onnellisen lopun! Kuten kaikki muutkin projektini, tämäkin oli välillä hautumassa (eihän mitään voi kerralla valmiiksi tehdä). Aloitin neuleen kehräämästäni langasta, mutta lanka loppui kesken. Niinpä sitä piti tehdä lisää.


Ja sitähän tulikin sitten reippaasti. Pieni tauko oli tehnyt hyvää ja kehrääminen sujui näppärästi. Punaruskea villa alkoi tuntien kuluessa tuntua tutulta materiaalilta.


Kehruujälki oli paljon tasaisempaa kuin ensimmäisellä kerralla. Langasta tuli ohuempaa ja kaikella tapaa edustuskelpoisempaa. Muuten hyvä (jee, minä osaan!), mutta ero edelliseen on melkeinpä liian suuri ja se näkyy valmiissa neuleessakin jonkin verran.


Ohje on ihana Shalom ja puikot 4,5 mm. Vyötäröltä ylöspäin on ensin kehrättyä paksua ja möykkyistä lankaa, vyötäröltä alaspäin toisen satsin tasaisempaa ja ohuempaa lankaa - kaksinkertaisena, sillä se oli niin paljon ohuempaa kuin ensimmäinen erä.


Olen tyytyväinen. Lopputulos ei ehkä ole huikean hieno, mutta se on kuitenkin pitkän työn tulos: omin käsin neulottu itse kehrätystä villasta. Kehräyskokeiluja voin jatkaa valkealla ja mustalla villalla. Punaruskeaa lankaa jäi vielä johonkin pieneen tekeleeseen. Pitää pohtia tarkoin mihin sen käyttää, ei ihan joka juttuun raaski!

1.1.2016

Keittiön tekohengitys


Aiomme tehdä suuren keittiöremontin, jossa uusitaan kaikki lattiasta kattoon. Nykyinen lattia on vino ja nariseva, seinissä on pahvit vinksallaan ja tapetit huonoina, kaapistot ovat toimivat mutta ne voisivat olla paremmat, liesi on vanha ja tasot kaikella tapaa epämieluisat. Kaikki menee vaihtoon - mutta ei vielä. Päätimme pärjätä tällä pari vuotta, mutta halusimme kuitenkin korjata eniten silmää särkevät asiat.


Välitilan kaakelointi oli masentava, ja ottamani kuva jotenkin vielä korostaa kauheutta. Miten onnistuinkin nappaamaan näin kamalan kuvan? Kaakelit olivat ihan siistit ja ehjät, mutta ankeat. Kaipasin kipeästi jotain kontrastia, ettei koko keittiö olisi rusehtavan keltainen. Eikä olekaan, katsokaa vaikka!


Valkoinen kaakelimaali pelasti tilanteen. Vedin kaksi kerrosta maalia (joulun pyhinä oli vihdoin aikaa) ja se riitti. Joihinkin saumoihin tuli vain yksi kerros ja ne jäivät vähän tummemmiksi. Mies teki näppärästi yhtenä päivänä pienen paikkamaalauksen (laita silmäpuoli asialle keinovalossa vuoden pimeimpään aikaan ja tee itse perässä...) ja nyt on hyvä. Tai ainakin parempi.


Myös kaappien yläpuolella tapahtui pieni kasvojenkohotus, siitä voitte lukea enemmän mieheni blogista.