6.12.2016

6. joulukuuta 1942


Vintiltämme löytyneet sotakirjeet olivat pitkään mysteeri, mutta tavoitimme viimein ihmisen jolle ne kuuluvat: Ingan ja Olavin lapsenlapsi on asunut tässä asunnossa kymmenkunta vuotta sitten, ja kirjeet olivat muutossa unohtuneet taloyhtiön papereiden joukkoon. Nainen oli hyvin iloinen siitä, että hänen isoisänsä kirjoittamat kirjeet ovat tallella. Hän on ollut jo pariin otteeseen tulossa noutamaan omaisuuttaan, mutta aina hänelle on tullut jokin este joten kirjeet ovat edelleen täällä.

Käytänkin tilaisuutta törkeästi hyväkseni ja kirjoitan vielä ainakin yhdet Olavin terveiset. Hän vietti vuoden 1942 itsenäisyyspäivää etulinjassa ja kirjoittaa:

"Meitä tuli tänne taas 14 miestä ja majoituimme kahteen korsuun. Minä olen edelleen tässä samassa kuin ennenkin ja meillä on täällä hyvä valo kun tällä naapurillani on Petromaksi mukana.

Korsutyö on jo edistynyt niin pitkälle että taka ja sivuseinät ovat jo valmiit. Tänään emme me menneet vielä työmaalle kun tulimme vasta ja on kaiken lisäksi vielä sunnuntai ja itsenäisyyspäivä. - - Radio pauhaa tuossa vierelläni itsenäisyyspäivän ohjelmaa, joten minun on vähän rauhatonta kirjoittaa kun väkisinkin tahtoo aina kuulla otteita siitä."


Sen suurempaa mainintaa ei itsenäisyyspäivä kirjeessä saa, sillä miehellä on mielessä jouluksi saatu loma. Ja perunat, joita hän aikoo ilta-ateriaksi keittää.

Hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi ja suomalaiset!

Ei kommentteja: