15.10.2016

Sommoro!


Irtisanouduin keskiviikkona. En kertonut pomolle syitä, vaikka se niitä kärtti. Lupasin palata asiaan, kun olen saanut rauhassa punnita sanojani. (Ja kun kädessä on lopputili ja asiallinen työtodistus.) Kuukauden irtisanomisajan työskentelen normaalisti ja nyt etsin uutta työpaikkaa.

Olo on omituinen: toisaalta helpottunut, toisaalta pelokas. Ei kukaan järkevä ihminen tee tällaista. Mutta kukaan järkevä ihminen ei myöskään jää tuleen makaamaan.

7 kommenttia:

Menninkäinen kirjoitti...

Hyvä sinä! Fiksu veto odottaa ainakin työtodistus. Peukut pystyyn työnhakuun.

Urpo Turpo kirjoitti...

No siinäpäs ei mennyt kauan, kun alkoi jo tapahtua... o_O

Mustikkamaa kirjoitti...

Järkevä ihminen pitää huolta itsestään ;).

Päivänsäde kirjoitti...

Peukkuja työnhakuun! Kyllä asiat lutviutuu... :)

Nan kirjoitti...

Onnea työnhakuun :) Muista myös töiden loppumisen jälkeen nauttia vapaa-päivistäsi.

Rhia kirjoitti...

Isoja muutoksia näemmä tälläkin tontilla. Kyllä se niin on että ikävässä työpaikassa saa itsensäkin huonoon kuntoon. Oikea ratkaisu varmasti, vaikka nyt pelottaakin. Isäni tapasi aina sanoa että asioilla on tapana suttaantua :D Onnea ja tsemppiä työnhakuun!

Hehkuvainen kirjoitti...

Menninkäinen: jos teiltä liikenee tassuja ja varpaita niin pistäkää nekin pystyyn, tsemppiä tarvitaan!

Urpo Turpo: no sisäisesti olen jahkaillut ja jumittanut jo kuukausia, ulospäin asiat näyttävät ehkä etenevän yllättävän nopeasti.

Mustikkamaa: oma napa paras napa ;).

Päivänsäde ja Rhia: kyllä ne asiat jotenkin järjestyvät. Eivät aina ihan niin kuin itse toivoisi, mutta jotenkin kuitenkin. Heitin itseni syvään päähän ja koitan nyt pysyä pinnalla :).

Nan: nautintoa hiukan himmentää tuo 90 päivän karenssi, joka irtisanoutumisesta napsahtaa... mutta sillä mennään! :)