23.7.2016

Verhottua


Anoppi lahjoitti meille kolme vanhaa pellavalakanaa, joissa oli kauniit pitsit. Alkuperäiseen käyttötarkoitukseen lakanoista ei enää ollut, sillä ne olivat liian kapeita, paikoitellen puhki kuluneita ja tahraisia. Mutta paljon niissä oli myös käyttökelpoista joten päätin tehdä kuistille verhot.


Ensin ratkoin lakanoista pitsit irti. Sitten etsin kankaista parhaat kohdat, leikkelin sopiviksi paloiksi ja kiinnitin pitsit paikoilleen. Verhot olivat juuri sopiva työ käsin ommeltavaksi. Tuo keskimmäinen verho vähän liekottaa, mutta ehkä se ei haittaa. Pellava on niin ihanaa, se antaa anteeksi rypyt ja muut pienet kauneusvirheet.


Jokainen pitsi on erilainen. Ikkunaa vasten niitä on ehkä vähän vaikea kuvata. Muutenkin valoa vasten kuvaaminen on vähän jännää, mutta eiköhän näistä näy riittävän hyvin sekä verhot että niiden takana viheriöivä pihamme. Pesin ikkunat, joten nyt kelpaa katsella.


Kun aurinko paistaa, pitsin varjo koristaa kaapin ovea:


Talomme on vanha ja haluan sisustuksen olevan myös sopivasti vanhan tyylistä. Käsin tekeminen saa näkyä. En kuitenkaan halua ummehtunutta mummolatyylistä kotia (vaikka henkinen mummous onkin vallitseva olotilani) ja arvelin että pellavaiset pitsiverhot näyttäisivät helposti liikaa kesämökin huussiin kuuluvilta. Luulen kuitenkin tavoittaneeni näillä verhoilla juuri oikean vintagefiiliksen.

4 kommenttia:

Menninkäinen kirjoitti...

Juuri sopivan vanhahtavaa olematta muumio-osastoa. Kyllä olet homman taas tehnyt verhoja leikellessä ja ommellessa.

Hehkuvainen kirjoitti...

Lakanakankaita jäi operaation jäljiltä vielä paljon, joten ehkä voisin tehdä niistä suikaleita ja muumiokääreet :D. No ehkä ei, niistä tulee jotain muuta.

Menninkäinen kirjoitti...

Bikinit!!!! :D :D :D

Hehkuvainen kirjoitti...

No ehdottomasti :D!