3.7.2016

Torille jalkapuuhun


Parisuhteessa on tärkeää osoittaa, että arvostaa toista ja toisen saavutuksia, olivat ne saavutukset kuinka pieniä hyvänsä. Mieheni on oikeasti hyvä tässä. Hän osaa kehua ja kannustaa.

Kun kerron että olen pessyt pari ikkunaa tai leikannut nurmikon, hän vaikuttaa aidolta ja vilpittömältä sanoessaan: "hyvä sinä, olitpa reipas". Usein saan vielä halauksen kaupan päälle. Tuntuu hyvältä, kun panostani arvostetaan.

Minä olen lähinnä hieno esimerkki siitä, miten ei missään nimessä kannata toimia. Ottakaa siis seuraavasta oppia, arvon rouvat! Olin kauppareissulla, kun mies soitti.

Mies: "Lähden tästä nyt rientoihin, mutta olen imuroinut kämpän että on sitten sulla vähemmän tekemistä."

Hehku: "Miten oot muka ehtinyt tässä ajassa imuroida koko asunnon?"

Mies: "Nopeasti."

Hehku: "Eli siis hutiloiden."

Ääliömäistä vaikutelmaa voi tehostaa kyllästyneellä äänensävyllä. Pointti on, että unohtaa kokonaan kiittää toista ja keskittyy lähinnä suorituksen arvosteluun sellaisella "no pieleen meni kumminkin" -kuittailulla.

Anteeksipyynnön jälkeen tein katumusharjoituksena vessan pesun.

2 kommenttia:

Menninkäinen kirjoitti...

Voi ei... Mutta olitpa reipas, kun vessankin puunasit!

Hehkuvainen kirjoitti...

Olin reipas :). Kumma kyllä tämä siivoaminen on ihan loputon suo; vasta äsken putsailtiin paikkoja ja nyt jo tuntuu siltä että pitää tehdä samaa hommaa uudestaan. Kumma juttu.