27.5.2016

Tiilenpäitä


Tänään alkoi muuraus eli kaakeliuunin uudet sisukset saivat perustuksensa. Ensin muurari hahmotteli savukanavien mallia ja pohti tiilien ladontaa. Hiukan sitä piti miettiä, sillä uudet tiilet ovat pienempiä kuin pois puretut. Uunin koko kun ei prosessissa muutu, vanhat kuoret vain täytetään uusilla tiilillä.

Ennen uunissamme oli yhteensä neljä kapeaa poskikanavaa, nyt niitä on kaksi hiukan suurempaa. Hauskaa nähdä uunin luuranko ja saada tarkempi käsitys sen toiminnasta. Tässä siis alkusommittelua, näille sijoilleen tiilet eivät jääneet:


Alla olevassa kuvassa näkyy minun "työpisteeni": oikealla alhaalla on palju, jossa olen pessyt kaakeleita. Telineen yläosassa on pestyjä kaakeleita kuivumassa ja lattialla on pesemättömiä.

Veden avulla pehmitän ja kaivan vanhan laastin irti kaakeleista. Tuolla paljun pohjalla se sitten pysyy tallessa ja voidaan käyttää uudestaan. Täällä ei siis vaihdeta pesuvesiä tai kaadeta mitään pois, vaan se mikä ensin on pesuvettä onkin myöhemmin sitten sitä muuraustavaraa.


Päivän päätteeksi tiilet olivat jo näin korkealla ja tulipesän pohja valmis. Ensi viikolla korkeus kasvaa, harmi että olen töissä enkä voi työn etenemistä seurata. Sovimme kyllä muurarin kanssa että hän olisi paikalla kun palaan töistä, jotta voin kuulla uusimmat uutiset uunistamme.


4 kommenttia:

Menninkäinen kirjoitti...

Nyt kun ne mitkä-niiden-nimi-olikaan-reiät on isommat, niin joulupukkikin mahtuu paremmin!

Hehkuvainen kirjoitti...

Hih! Joulupukki joutuukin tämmöisessä uunissa tekemään melkoisen kiemuran että pääsee sisälle. Piipusta ensin alas uunin pohjalle, sieltä jompaan kumpaan poskikanavaan ja sitä pitkin ylös melkein uunin yläosaan asti ja sieltä tiukalla käännöksellä taas alas tulipesään ja luukusta olohuoneeseen. Joulupukin on syytä olla melkoinen kärmes! :)

Menninkäinen kirjoitti...

Tästä tuli tosi loogisesti mieleen, että muistatkos, kun meidän isä kutsui sinua nimellä Neiti Kärmes.... :)

Hehkuvainen kirjoitti...

Muistan kyllä :).