24.5.2016

Projekti etenee


Aamulla muurari aloitti purkuhommat. Välineinä oli vasara, leikkurit, sorkkarauta, imuri ja lihasvoima. Alku aina hankalaa, niin kuin joka hommassa: ensimmäisten kerrosten purkuun meni parisen tuntia. Loput kerrokset menivätkin vauhdilla.


Uunin muurauksessa on käytetty savilaastia. Se onkin hauskaa ainetta, sillä sen voi käyttää uudestaan. Eli muurari otti talteen kaiken uusiokäyttöön kelpaavan savilaastin, lisää siihen sitten muurausvaiheessa vettä ja käyttää kasaamiseen samaa tavaraa kuin edellinen muurari 95 vuotta sitten.


Päivän päätteeksi kaakelit oli purettu tulipesään asti ja koko juttu tyhjennetty vanhoista tiilistä. Muurarin työskentelystä tuli jotenkin mieleen suuhygienistin homma ja hammaskiven poisto: imuri hurisi koko ajan ja nappasi sisuksiinsa kaiken mitä muurari hellästi sorkkaraudalla ja vasaralla naputteli ja rapsutteli irti.


Perinteisen kaakeliuunin kaakelit eivät olekaan sellaisia litteitä levyjä, joita seiniin ja lattioihin kiinnitetään. Nämä ovat kuppikaakeleita:


Tiilenkappaleilla ja laastilla täytetyt kaakelit ovat melkoisia möhkäleitä ja painavat paljon. Muurari näytti pari kaakelin pesua malliksi, ja minä sain lotrata loppupäivän pesuhommissa. Sain pestyä monta kaakelia, mutten ollenkaan kaikkia.

Olen tämän viikon kesälomalla ja siksi ehdin osallistua. Ensi viikolla onkin taas harmillisesti töitä, jää mielenkiintoisia juttuja näkemättä.

4 kommenttia:

Menninkäinen kirjoitti...

Mielenkiintoista! Mä olen aina luullut, että ne kaakelit on sellaisia "normaaleja" lättänöitä...

Hehkuvainen kirjoitti...

Niin minäkin. Hämyä! On siis olemassa myös kaakeloituja uuneja, joissa kaakelit ovat "normaaleja" eli meille tutumpia lättänöitä levyjä. Mutta ne ovat vain pinnoite, siinä missä nämä kuppikaakelit ovat osa uunin rakennetta.

Urpo Turpo kirjoitti...

Jännää tuokin laasti. Kunpa moni muukin asia olisi yhtä helposti uudelleen käytettävissä.

Hehkuvainen kirjoitti...

Sanopa muuta! Mahtavaa lisää vain vesi -tavaraa.