21.5.2016

Armeija marssii vatsallaan


Olavin kirjeiden perusteella ruokailu oli jatkosodassa tärkeä osa sotilaan arkea. Rintamalla ruoka oli välillä vähän kehnoa, mutta korviketta tuntui aina riittävän. Lettuja paistettiin aina kun jauhoja saatiin. Kun Olavi oli kurssilla kauempana etulinjasta, parani ruokahuoltokin merkittävästi:

"Sitten minulle sattui myös oikein mukava tapaus tuossa käytävässä kun kurkin ovista sisään. Näin eräässä huoneessa syötävän ja sieltä tuli niin hyvä tuoksu nenääni. Siellä oli vain 2 miestä ja pöydällä oli vielä puoli kattilaa säilykevihanneksista ja hyvästä säilykelihasta tehtyä keittoa.

Kysyin jos pojilta jää keittoa yli ja saatuani myöntävän vastauksen astuin pöytään ja söin 3 lautasellista parasta keittoa mitä olen koko sodan aikana saanut. Voita ja makkaraa oli vapaasti pöydässä ja pojat käskivät syödä vaan mikäli maittaa. - - Juttelin syötyäni vielä puolisen tuntia ja lähteissäni kysyin jos saan muinakin iltoina pistäytyä katsomassa jos heillä liikenee ruokaa. Sain myöntävän vastauksen ja nyt aion kyllä ilahduttaa heitä käynnilläni joka ilta." (14.5.1942)


Hyvinäkään hetkinä ruokaa ei ollut liikaa, ei rintamalla eikä kotona. Sota pakotti siirtymään tiukkaan elintarvikkeiden ja kulutustuotteiden säännöstelyyn. Olavilla oli huoli morsiamensa pärjäämisestä:

"Sinä kerroit lähettäneesi taas minulle limpun. Inga pieni, en minä tahdo että lähetät minulle mitään sellaista tavaraa kun on kortilla, ja enkö kertonutkin Sinulle että meillä ei ole nyt ollut leivästä minkäänlaista puutetta.

Nuo Sinun limppusi ovat kyllä parempia kuin täältä saadut mutta tulen tällä kyllä aivan hyvin toimeen joten syö Sinä nyt vain itse limppusi. Kyllä minä sitten ilmoitan jos jotakin tarvitsen. Minä pelkään vain että itse kärsit monesta tavarasta puutetta kun tahdot lähettää vain minulle kaikkea." (22.5.1942)


Pulasta ja puutteesta huolimatta alkoholia tuntuu aina välillä löytyvän ja maistuvan, erityisesti upseereille. Ja ottihan Olavikin välillä:

"Mahdanko minä nyt osata oikein kirjoittaa sillä olen pikkuisen päissäni. - - Joimme vain jaloviinaa aluksi, mutta sitten tänne tuli eräs lääkäri ja hänellä oli pullo konjakkia ja spriitä niin paljon että sitä on vielä täksikin päiväksi jälellä." (24.5.1942)

Jos kuulumiset menneestä kiinnostavat, lue myös aiemmat katkelmat sotakirjeistä, löydät ne historiallista-tunnisteen alta.

Ei kommentteja: