17.4.2016

Sodan uhrit


Vintiltä löytyneet kirjeet sodasta ovat oikea aarre. Niitä lukiessa historia tulee todeksi ja kirjoittaja tutuksi. Olavi on kirjoittanut Ingalleen melkein joka päivä. Välillä sotatoimet hiukan hidastavat tahtia, esimerkiksi 20.4.1942 kirjeen kirjoittaminen oli keskeytynyt heti alkuunsa:

"Minun piti jo aloittaa siinä klo 18 ajoissa, mutta juuri silloin kuului ulkoa kova räjähdys ja näin ikkunasta kun eräs töpinän nuorista miehistä tuli torpalle kasvot ja kädet kamalasti veressä. Menin ulos ottamaan asiasta selkoa ja siellä oli vielä toinen joka oli saanut sirpaleen ohimoonsa ja kolmas joka makasi ihan henkitoreissaan maassa.

Oikeasta kädestä ei ollut kuin tynkä jäljellä ja sirpaleenreikiä oli kaulassa ja joka puolella ruumiissa. Toimitimme pojat autolla sairaalaan ja lääkäri sanoi että se pahemmin haavoittunut tuskin jää elämään.

Pojat heittelivät jo pitkin päivää käsikranaatteja huviksensa ja meistä vanhemmista moni kielsi heitä, mutta tuloksetta. Menivät vaan vähän syvemmälle metsään ja lopulta seuraus oli se että yksi kranaateista räjähti kädessä ed. mainituin seurauksin.

Kaikki nämä miehet olivat tammikuussa tulleita 19 vuotiaita nuorukaisia. Sairaalan lääkäri ilmoitti kun tunnin verran takaperin soitettiin ja tiedusteltiin poikien tilaa, että heille on tänään tullut 20 potilasta samanlaisesta syystä. Jätän asian enemmän arvostelun sikseen."


Sillä lailla. Pojat ovat poikia, vai miten se nyt menikään.

Mitä näiden poikien vanhemmille on kerrottu? Lähtikö kotiin kirje, jossa kerrottiin pojan kuolleen tai vaikeasti vammautuneen, mutta jätettiin kertomatta että syy oli typerä ja kielletty leikki?

Ei kommentteja: