20.4.2016

Kevät toi, kevät toi muurarin...


En oikein ole vielä tottunut näihin kodin omistamisen ja huoltamisen lieveilmiöihin. Pientaloalueelle muuttaminen tuntui hyvältä, sillä kaipasin omaa rauhaa ja arvelin että pienessä rivitalossa sitä saa. Mutta tässähän tulee melkein puoliväkisin oltua hirvittävän sosiaalinen.

Seinänaapurien kanssa kommunikointi sujuu kivasti ja rajanaapurienkin kanssa juttu luistaa kun pihapiirissä törmätään. Alueella tuntuu asuvan mutkatonta väkeä. Tuntui silti vähän oudolta mennä koputtelemaan parin talon päähän ovelle että "iltaa, ollaan tuosta naapurista ja haluttais katsoa teidän kaakeliuunianne".

Olohuoneemme helmi on kaakeliuuni, joka on korkeasta iästään huolimatta hyvin säilynyt. Hyvä kunto koskee ikävä kyllä lähinnä ulkopintaa, sillä sisäosat ovat alkaneet rapautua.

Kolme muuraria on nyt käynyt katsomassa uunia ja todennut, että tulipesän voisi muurata uudelleen, mutta se olisi lähinnä tekohengitystä. Itsekin asiaa tutkineina olemme sitä mieltä että koko uuni on syytä muurata uusiksi. Se on kallista, mutta sen jälkeen uunille ei tarvitse mitään tehdäkään kymmeniin vuosiin.

On mielenkiintoista keskustella muurareiden kanssa ja kuulla tarinoita jo tehdyistä töistä. Niiden tarinoiden perusteella olemmekin voineet pyytää parista paikasta suosituksia. Sähköpostitse saatu suositus on toki kiva ja varmasti pätevä sekin, mutta ainahan on hauskempaa kun voi kävellä 40 metriä tarkastelemaan työn jälkeä ja samalla keskustella aidon asiakkaan kanssa.

Luulenpa että valintamme on selvä. Jos asiat etenevät suunnilleen sovitusti, meillä alkaa toukokuun lopussa kaakeliuunin purkaminen.

2 kommenttia:

Urpo Turpo kirjoitti...

Lekalle töitä... Juhuu!

Hehkuvainen kirjoitti...

Ei, ei lekalla! Purku pitää tehdä hellästi, sillä kaakelien pitää pysyä ehjinä. Ne nimittäin asetellaan takaisin paikoilleen :).