23.4.2016

Äänisen rannalta


Sensuuri piti sota-aikana huolta siitä, ettei rintamalta kotiin lähteneissä kirjeissä ollut tarkkoja tietoja esimerkiksi joukkojen sijainnista. Sotilaat tiesivät että kirjeitä avataan ja luetaan pistokokein, joten mitään turhan tarkkoja tietoja he eivät kirjoittaneetkaan.

Jatkosodan aikaan rintamalla ollut Olavi kirjoitti ahkerasti morsiamelleen Ingalle, ja aina välillä teksteissä on viitteitä siitä missä päin maailmaa ollaan. Keväällä 1942 Olavi on ollut Äänisen rannalla suomalaisten miehittämässä Karhumäessä. Poventsanlahden perukassa vihollinen on ollut lähellä, kuten käy ilmi 27. huhtikuuta 1942 päivätystä kirjeestä:

"Tuolla toisellakin puolella on kovin hiljaista. Joku vanja vain silloin tällöin liikkuu korsujensa ympärillä. Niiden tähystyspaikka on tässä aivan suoraan edessä ja niilläkin näytti olevan vahdin vaihto äsken, koska siihen pieneen hirsivarustukseen meni yksi mies ja toinen tuli heti ulos sieltä.

- -

Kolme yötä sitten sieltä tuli jään yli tänne yksi vanja ja sanoi että hän tuli naapureita katsomaan. Ilman kivääriä tuli. Sanoi olleensa ensimmäistä tuuriaan silloin vartiossa, heti paikkansa jätti, meidän luoksemme tuli. Oli sitä ennen kolme kuukautta koulutuskeskuksessa ollut.

Tämä samainen heppu kertoi, että silloin seuraavana yönä piti ryssien tehdä väkivaltainen tiedusteluretki tänne komppanian vahvuisella partiolla. Olemme nyt odottaneet sitä jo kaksi yötä eikä vain mitään ole tullut. Taisivat luopua yrityksestä sen takia kun tämä karkuri tuli tänne ja paljasti aikomukset. "


Vartiota on ollut puolin ja toisin, toista tarkkaillaan yötä päivää ja pienetkin liikkeet huomataan. Silti tapahtui sellaista, että joku vain jätti vartiopaikkansa ja käveli vangiksi toiselle puolelle kenenkään estämättä. Sodassa on monia asioita joita en voi käsittää, tämä on yksi niistä.

Ei kommentteja: