19.3.2016

Silmäleikkaus, osa 2


Kävin torstaina vasemman silmän korjausleikkauksessa. Viime lokakuussa tehty laserointi jätti vasempaan silmään ikävän hajataiton. Kärvistelin sen kanssa monta kuukautta toivoen, että hajataitto johtuisi kudoksen turvotuksesta ja paranisi itsekseen.

Ei parantunut, joten toissapäivänä laseroitiin uusiksi. Ensimmäisellä kerralla käytössä oli läpätön SMILE-tekniikka, nyt tehtiin korjaus hiukan vanhemmalla FEMTO-menetelmällä.

Olin aamupäivän töissä ja kipitin iltapäivällä ensin optikon tarkisteltavaksi. Mitään muutosta hajataitossa ei ollut tapahtunut, joten siirryin melko suoraan tarkistuksesta leikkaussaliin. Rauhoittavaa esilääkitystä tarjottiin, mutta en sitä ottanut. Hyvin meni ilman lääkitystäkin, vaikka vähän jännitti.

Kun ensimmäisellä kerralla koko toimenpide tehtiin samalla laserilla, nyt käytettiin kahta. Ensimmäisellä laserilla leikattiin sarveiskalvoon läppä. Se oli nopea ja kivuton toimenpide. Inhottavinta oli tälläkin kertaa se luomenlevitin, jota vastaan taistelin vaistomaisesti.

Läpän leikkaus kesti noin 20 sekuntia. Sitten sain nousta ylös ja siirtyä pötköttelemään toisen laservehkeen alle. Lääkäri käänsi läpän auki ja sitten laser teki töitä muutaman sekunnin ajan (siis oikeasti, se oli varmaan kaksi sekuntia eli to-del-la nopeaa).

Lääkäri käänsi läpän takaisin ja asetteli sitä hetken paikoilleen. Näin kun lääkäri liikutteli jotain instrumenttia silmän päällä, se oli aika vinkeää. Kipua ei tuntunut missään vaiheessa, vain lievää paineen tunnetta.

Hoitaja saatteli minut lepotuoliin jossa kuulostelin oloani ja sain kotihoito-ohjeet. Kun puudutustippojen vaikutus lakkasi, silmää kirveli hiukan. Hoitajan antama särkylääke saattoi viedä pahimman terän pois kirvelyltä. Tunnin päästä lääkäri vielä tarkisti läpän tilanteen ja sitten pääsin kotiin.

Leikkauksen tuloksista en sano vielä mitään, sillä edessä on (taas) kärsivällisyyttä vaativa toipuminen. Laserointia mainostetaan sellaisena wash and go -temppuna, että näkö olisi suunnilleen saman tien huipputerävä. Ehkä näin joillakin onkin, mutta ei suinkaan kaikilla. Tässä menee varmasti vielä useita päiviä ja ehkä viikkoja, että näkö asettuu kohdilleen.

Nyt kaikki on vielä hiukan pehmeärajaista. Sen kuitenkin uskallan sanoa ettei nyt ainakaan huonompaan suuntaan mennyt. Jälkituntemukset ovat erilaisia kuin viimeksi. SMILE oli todella siinä mielessä mainosten kaltainen, ettei minulla ollut mitään kirvelyä, hiekan tunnetta, vetistelyä tai muitakaan epämiellyttäviä oireita silmissä.

Nyt kirvelyä on selvästi enemmän. Ensimmäisenä yönä en saanut oikein nukuttua kun silmää kirveli ja se vuoti valtoimenaan. Tekee hirvittävästi mieli hangata silmää ja huuhdella sitä kylmällä vedellä, mutta se on kiellettyä. Oireet ovat ajoittaisia ja silmätippojen käyttäminen helpottaa, eikä olo ole jatkuvasti ikävä.

Jälkihoito menee suunnilleen samalla kaavalla kuin viimeksi. Viikon verran on taas nukuttava suojalasit päässä, ja ne painavat ikävästi. Samoin viikon ajan on saunominen, silmän koskettaminen ja kasteleminen kiellettyä. Kaikki hikiset ja pölyiset hommat saan jättää muille. Sarveiskalvon läpän vuoksi on oltava erityisen varovainen ensimmäisen kuukauden ajan, sitten ei pitäisi olla mitään rajoituksia.

Elämää helpottaa se, että oikea silmä on kunnossa, tarvitsee siis huolehtia vain tuosta vasemmasta nyt. Ärsyttää, että kertaalleen tehty paraneminen pitää nyt käydä läpi uudestaan. Toisaalta ihanaa, että uusintaleikkaus on nyt tehty ja pääsen katselemaan maailmaa kirkkaammin - toivottavasti. Eli jännän äärellä taas!

4 kommenttia:

Menninkäinen kirjoitti...

Tuli mieleen; miten maksupolitiikka? Kuuluuko leikkaukseen (siis siihen ensimmäiseen) joku takuu? Juurikin tällaisia tapauksia ajatellen. Vai jouduitko kiltisti pulittamaan taas täyden hinnan korjauksestakin?

Peukut ja tassut pystyssä täällä, että tämä leikkaus olisi tehnyt tehtävänsä ja näkisit hyvin!

Hehkuvainen kirjoitti...

Ah, niin: korjaus meni takuuseen eli en maksanut tästä mitään.

Urpo Turpo kirjoitti...

Toivottavasti toinen kerta toden sanoo, jotta ei tulee enää sitä kolmatta.

Vaikka itsekin olen nelisilmä ja joskus se ärsyttää, niin en ole ajatellut leikkauttaa silmiäni. Se vain kummittelee aina mielessä, että jos jokin menee pieleen, niin entäs sitten. Ei huvittaisi leikkiä näkökykynsä kanssa.

Hehkuvainen kirjoitti...

Juu, kyllä tällaista operaatiota kannattaa miettiä. Paljon hehkutetaan onnistumisia ja helppoutta, mutta onhan näitäkin tapauksia ettei kaikki mene ihan putkeen. Silmälaseilla on kuitenkin helppoa korjata taittovirheitä, joten ilman leikkausta pärjää varmasti. En silti vielä sano ettei kannattanut, tarkempaa arviota voinee tehdä vasta vuosien kuluessa. Siitä ei päästä mihinkään että säätäminen harmittaa aina, vaikka lopputulos olisikin hyvä.