27.1.2016

Kirjoista


Teen kotona melko säännöllisesti perusteellista penkomista, järjestelyä ja tavaroiden karsintaa. Varsinkin muuttojen yhteydessä tulee käytyä tavaroita läpi tiukalla seulalla. Silti toisinaan havahdun siihen, että olen tarkertunut johonkin esineeseen, joka ei oikeastaan anna minulle mitään.

Tänään löysin kirjahyllystä kaksi kirjaa. Olen kirjoittanut niihin ostovuoden, se oli 2002. Kirjat ovat kulkeneet mukanani neljätoista vuotta, mutta en ole koskaan lukenut niitä. Olen pakannut ne muuttolaatikkoon ja sieltä pois kolme kertaa. (Olen muuttanut useammin, mutta kirjat asuivat lapsuudenkodissani useita vuosia eivätkä olleet mukana kaikissa muutoissani.)

Ajatelkaa että ostaisitte tuolin jota ette sitten käyttäisi neljääntoista vuoteen. Tai maton, lampun, polkupyörän tai minkä tahansa käyttöesineen. Ostaisitte, pistäisitte uutena hyllyyn tai varastoon, katselisitte sitä aina muuttaessanne pikaisesti ja unohtaisitte sitten taas vuoksisi. Tuntuisiko edes hitusen tyhmältä?

Kirjahylly on Bermudan kolmion pikkuserkku. Sinne voi hyvin upottaa tavaraa ja jättää sen sitten oman onnensa nojaan. Kirjat ovat vieläpä niin näppärän mallisia, että asettuvat hyllyyn tiiviisti ja ketään häiritsemättä.

Rakastan kauniita ja vanhoja kirjoja, uusia ja mielenkiintoisia kirjoja, kaikenlaista paperia ja taitavasti kuvitettuja opuksia. Olen kasvanut kirjahyllyn äärellä ja sen luokse aina palaan. Kirjat ovat kuitenkin arvokkaita minulle käyttöesineinä, eivät koristeina. Yhdelläkään omistamallani kirjalla ei ole niin hienoa selkämystä, että haluaisin pitää sitä hyllyssä ainoastaan sen vuoksi. Kirjoissa on arvokasta sisältö, mutta mitä iloa siitä sisällöstä on jos sitä ei koskaan katso?

Tänään löytämäni kirjat vien kierrätykseen. Toivon, että ne voivat tulevaisuudessa olla jollekin aarteita. Tai jos ei aarteita, niin ainakin tulisivat kerran luetuiksi. Sitä varten kirjat ovat.

Ei kommentteja: