30.11.2015

Jumissa


Tänään oli silmäleikkauksen kuukausikontrolli. Kahdessa viikossa ei ole tapahtunut oikeastaan mitään, vaan tilanne on suunnilleen samanlainen kuin ennen: oikea silmä on hyvä, vasemmalla näen kahtena.

Ei mene tämä toipuminen ihan niin kuin mainospuheissa. Tokihan minulla oli tiedossa, että silmäleikkaus ei ole mikään riskitön toimenpide. Tietysti etukäteen annetuissa papereissa mainittiin mahdolliset ongelmat ja jälkioireet sekä se, että toisinaan täytyy tehdä korjaava leikkaus. Vaan ainahan sitä operaatioon mennessään silti toivoo, että omalla kohdalla kaikki menisi hyvin.

Eikä tässä nyt mikään ole varsinaisesti pieleen mennytkään. Mitään tulehdusta ei ole tullut, kipuja ei ole ollut ja näön tarkkuuskin alkaa olla tavoitelukemissa (ainakin oikeassa silmässä). Lääkärin mukaan sarveiskalvo on siisti ja leikkaushaavat samaten. Kaikki näyttää hyvältä kuvissa, mikroskoopilla ja paperilla.

Subjektiivinen kokemus paranemisesta on tässä vaiheessa kuitenkin kaikkea muuta kuin hyvä.

Lääkärin mukaan vasemmassa silmässä on sen verran kovasti hajataittoa, että teksti näkyy sen vuoksi kahtena. Hajataitto johtuu lääkärin mukaan luultavasti siitä, että sarveiskalvossa on leikkauksen jäljiltä edelleen turvotusta. Kudoksen lopullinen paraneminen vie puolisen vuotta, joten tässä vaiheessa toipuminen on vielä pahasti kesken.

On lohduttavaa kuulla, että hajataittoa voidaan korjata uudella leikkauksella. On myös helpottavaa tietää, että kaikki näyttää olevan kunnossa. Mitään hätää ei siis ole, vaan nyt vain pitää olla edelleen kärsivällinen.

Mutta se tässä onkin vaikeaa. Välillä iskee epätoivo ja pillahdan itkuun esimerkiksi kesken kauppareissun. Välillä lamaannuttava apeus vyöryy päälle ja haluaisin vain vajota pöydän alle pillittämään. En tiedä helpottiko lääkärissä käynti yhtään. Liian hätäisesti ei saisi korjausleikkaukseen mennä, ettei korjata sellaista mikä paranisi itsekseen ajan kanssa. Mutta tuntuu musertavalta, että pitää vielä kuukausitolkulla kärvistellä kaksoiskuvan kanssa.

Eikä se ole täysin varmaa että hajataitto ajan kanssa paranee. Toivon tietysti että niin käy. Hienointahan se olisi, että jo kuukauden päästä tilanne olisi parempi. Mutta voi olla ettei ole. Voi olla että pitää odottaa kolmas tai neljäskin kuukausi. Ja sitten kun olen killistellyt sitkeästi tällä vammasilmällä viisi kuukautta, voidaan ehkä todeta ettei hajataitto mene mihinkään vaan pitää leikata uusiksi.

Juuri nyt en suosittele tätä muille. Ostakaa rahoillanne vaikka poni.

22.11.2015

Puettu ikkuna


Satoi lunta ja pihalla on talvi. Keittiön ikkuna sai vaatteet: ompelin vanhasta verhosta salusiinit.


Ei rimpsuja eikä rypytystä, se olisi ollut hiukan liian mummolamaista. Mutta vanhan näköistä pitää olla ja hiukan laitoin pitsiäkin.


13.11.2015

Odottavan aika on pitkä


Nyt on kulunut kaksi viikkoa silmäleikkauksesta, joten ajattelin päivittää tänne vähän kuulumisia ja tuntemuksia.

Muuten menee mukavasti, mutta näen edelleen vasemmalla silmällä kahtena. Jokaisen ruudulla näkyvän kirjaimen tai numeron vieressä on toinen samanlainen. Oikealla silmällä näkö on parempi, tai ainakin... no, yksinkertaisempi.

Ensimmäisinä päivinä vaivannut sumeus on poistunut lähes kokonaan ja lähinäkö on parantunut. Siitä huolimatta päätetyöskentely on tuon vasemman silmän takia ollut erittäin piinaavaa ja vaikeaa, kuten voitte varmasti kuvitella. Joillakin toipuminen on ollut nopeampaa ja töihin on pystynyt tosiaan sen kahden saikkupäivän jälkeen normaalisti, mutta minulla tämä nyt on sitten tällaista.

Ottaa päähän - kirjaimellisesti.

SMILE-tekniikan eduiksi mainitaan lähes oireeton toipuminen. Se on totta, että kaksoisnäköä lukuunottamatta toipuminen on sujunut hyvin. Silmissäni ei ole ollut lainkaan kipuja, hiekan tunnetta, ylenmääräistä kuivumista tai muutakaan epämukavuutta. Ainoastaan aamuisin silmät ovat huutaneet kosteutusta, mutta muuten on todellakin melko oireetonta.

Ensimmäinen viikko oli vaikea, kun piti nukkua ne epämukavat suojalasit päässä. Eikä saanut saunoa tai päästää vettä silmiin. Tukka piti pestä ihmeellisesti takakenkottaen ja tuntui ettei naamaa saa puhtaaksi kun ei pääse vedellä lotraamaan. Helpotti kovasti henkisesti, kun selvisi ensimmäisestä viikosta eikä silmiä tarvinnut enää varoa.

Näiden kahden viikon ajan silmiin piti pudotella antibiootti- ja kostutustippoja. Eilen oli viimeinen tippapäivä ja tästä päivästä eteenpäin hoitona on kostutustippoja tarvittaessa. Ikävää kuivumista ei tosin tunnu juurikaan olevan, joten saatan kaivata tippoja vain satunnaisesti.

Kävin viime viikolla optikolla kyselemässä että onko tämä kahtena näkeminen normaalia. Optikko ei nähnyt silmissäni tai toipumiseni edistymisessä mitään tavallisesta poikkeavaa, joten jäämme seuraamaan tilannetta. Jotkut ovat netissä raportoineet samanlaisesta vaivasta, joka on ajan kanssa itsestään korjaantunut. Sumeudesta varoiteltiin kyllä, mutta tästä ei.

Ongelman syy saattaa olla siinä (näin optikko minulle kertoi), että lentikkelin poiston jäljiltä sarveiskalvon kerrokset eivät ole vielä parantuneet toisiinsa kiinni. En tiedä miksi ongelma on vain vasemmassa silmässä, sillä molemmissa silmissä tehtiin yhtä suuri korjaus (eli molemmista silmistä poistettiin yhtä paksu lentikkeli). Ärsyttää, mutta koitan olla tyytyväinen ettei sama haitta ole oikeassakin silmässä.

Kahden viikon päästä on ensimmäinen kontrollikäynti silmälääkärillä. Toivon että siihen mennessä kaksoisnäkö on vain ikävä muisto. Pitäisi olla kärsivällinen, koska lopullinen toipuminen ja näön vakiintuminen voi kestää viikkoja tai kuukausia.

On tässä se hyvä puoli, että koneella tulee istuttua aiempaa vähemmän kun ruutua ei kestä tuijottaa.