30.9.2015

Sekalaisia ajatuksia osa 2


Remonttipaperi (se sellainen ruskea jota laitetaan lattian suojaksi esimerkiksi maalatessa) toimii hyvin myös pöytäliinana. Tai ainakin niin hyvin ettei sitä suotta viitsi siivota pois heti ensimmäisenä. Tai ehkä toisenakaan.

Olohuoneen lattiaa on jo pariin otteeseen paikkamaalattu. Yllä mainittu remonttipaperi oli lattian suojana muuton ajan, mutta sitä kiinni pitänyt maalarinteippi teki tepposet ja vei parissa kohtaa maalia mukanaan. Hups!

(Ei voi noissa maalaushommissa liikaa korostaa pohjatöiden tärkeyttä. Mielestäni teimme ne hyvin, mutta emme ehkä sittenkään riittävän hyvin. No, ensi kerralla sitten.)

Kun ne vahingot oli paikattu, sain kuningasajatuksen tuunata kenkätelinettämme (se oli liian leveä) olohuoneen lattialla. Yksityiskohtiin menemättä operaation lopputuloksena oli kauniisti kapeampi kenkäteline ja pari vähemmän kaunista koloa lattiamaalissa. Ei muuta kuin lisää maalia pintaan ja taas mennään.

Huomenna tulee polttopuita talveksi. Teimme naapurin kanssa yhteistilauksen, joten pääsemme sitten jakamaan viisi irtomottia silmämääräisesti puoliksi. Pääsemme myös testaamaan pihavarastomme vetoisuuden. Eiköhän sinne nätisti pinoten aika paljon polttopuuta uppoa, vaikka siellä onkin jemmassa parkettia. On muuten myytävänä, eli jos nyt kaipaat suunnilleen 20 neliötä tummaa tammiparkettia (vähän käytetty), ota yhteyttä.

22.9.2015

Sekalaisia ajatuksia


Muuttaminen on hanurista.

Ensin pakkaat tavaroita viikon verran ja elät ärsyttävän kaaoksen keskellä stressaten sitä että tuleehan kaikki varmasti tehtyä. Sitten tavarat siirretään vanhalta asunnolta uuteen asuntoon kolmessa tunnissa (sydänlämpöinen kiitos siinä auttaneille!). Sen jälkeen puretaan tavaroita päivätolkulla ja jatketaan raivostuttavaa "arvaa missä laatikossa se on" -leikkiä.

Roudaus on varsinainen antikliimaksi - usean päivän valmistelu ja viikkojen odotus on ohi yhdessä lyhyessä pyrähdyksessä. Olemme voiton puolella tavaroiden purkamisessa, mutta kaikki on vielä vaiheessa.

Tosin tiettyyn keskeneräisyyteen on syytä tottua, täällä nimittäin riittää projekteja. Joka päivä tulee mieleen pieniä ja vähän isompiakin ehostuksia, joita ehtii toteuttaa vaihtelevalla menestyksellä. Käyn rautakaupassa useammin kuin ruokakaupassa.

Minut tunnetaan pikkutarkkana ihmisenä, joka mielellään näprää kaikkea pientä. Vaan aika äkkiä sitä oppii hiukan suurpiirteisemmäksi: ei se nyt niin justiinsa ole näissä kotiremonteissa. Ei kai se mitään haittaa jos tapetissa on reikä tai listasta puuttuu pätkä? Mitä sitten että useampi kohta kaipaa maalia tai muuta naamiointia? Kai sen voi julistaa valmiiksi jos siihen on mennyt jo paljon aikaa ja hermot?

Käsityöharrastus on saanut ihan uusia ulottuvuuksia, kun tarkkuus on pitänyt vaihtaa voimaan. Kodin remontit hoituvat siis lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä! (Ei tingitä, mutta joustetaan kyllä.) Voimaa minulla ei paljoa ole, mutta kunnon kiukku kompensoi jonkin verran.

Tankotanssitunnilta saadut mustelmat kalpenevat muuttomustelmien rinnalla. Olen sisäistänyt hyvin sen ohjeen, että pitää nostaa jaloilla eikä selällä. Niinpä reiteni ottavat osumaa kaikista kannettavista taakoista ja esimerkiksi putoilevista televisiotasoista. Pakaratreeni tulee tehtyä muiden hommien ohessa kun ravaa portaissa edes ja takas (asunnossamme on kolme kerrosta emmekä ainakaan vielä ole suunnitelleet hissin asentamista).

Ensimmäiset yöt ovat olleet vähän levottomia. Olen kuulostellut uusia ääniä ja tuttujen äänten puutetta. Ihmettelen kaikkea uutta ja opettelen erilaista asumista. Tottuuko siihen että ikkuna on maan tasalla? Milloin jäteastiamme käydään tyhjentämässä? (Parillisen viikon maanantaina, selvitin sen.) Pitääkö pihavalo olla päällä öisin?

Huomenna loppusiivous vanhalla asunnolla. Eilen iski haikeus tyhjyyttä katsellessa. Siitä ehti kuitenkin tulla koti.

17.9.2015

Tärkeysjärjestys


Mies pitää huolen siitä, että muutossa netti pakataan viimeisenä ja puretaan ensimmäisenä, eli kovin pitkää nettitaukoa ei ole pakko pitää. Mutta taitaa silti olla parempi että keskityn nyt hetken aikaa täysillä kodin vaihtamiseen ja palaan blogimaailmaan kun suurin hässäkkä on ohi.

12.9.2015

Ennen ja jälkeen


Koska olohuoneen lattiaremontista jäi maalia, ja koska miehellä riitti energiaa, myös makuuhuoneen lattia sai pienen ehostuksen. Lähtötilanne ei ollut mitenkään karmaiseva, vaan makuuhuoneessa oli siisti mutta ehkä hiukan kellastunut parketti.


Irrotin listat ja mies hioi lattian. Riittävällä kiukulla se hioutui käsipelillä samaan tapaan kuin olohuoneen lattia, varsinkaan kun tarkoitus ei ollut hioa puulle asti vaan pelkästään karhentaa pintaa niin että maali tarttuu paremmin.

Työvälineinä siis hiekkapaperi ja hiomatuki jatkovarrella. Niin ja tietysti harja ja rätti hiontapölyn poistoon.


Ensimmäisen kerroksen jälkeen näytti jo hyvältä, vaikka yksi kerros ei vielä riittänyt täysin peittämään alta kuultavaa puuta. Se vähän arveluttaa että kuinka lakka reagoi maalin kanssa, kun tehtiin pelkkä karhennushionta eikä siis poistettu lakkaa kokonaan. Alla olevassa lähikuvassa näkyy kuinka ensimmäisen kerroksen jäljiltä lattia on ikään kuin naarmuilla. Arvelen sen johtuvan alla olevasta lakkakerroksesta.


Vesiohenteisella maalilla ei lakan päälle kannattaisi edes yrittää, mutta koska meillä oli lakkaöljymaalia, ajattelimme kokeilla kuinka tässä käy. Voi olla, että maali alkaa piankin hilseillä. Toisaalta makuuhuoneessa lattia ei joudu mitenkään kovalle kulutukselle, joten voi se jonkin aikaa kestääkin. Tämä on sellainen tiedekoe, jota ei ehkä kannata esitellä rakentajien foorumeilla, mutta kelpaa meille.


Kolmen maalikerroksen jälkeen lattia on valmis ja näyttää kyllä todella kivalta. Tapetti ei ole ihan oman maun mukainen, mutta sen ehtii vaihtaa sitten myöhemmin. Ja jos toteamme että lattia ei tällaisena kestä kulutusta, voimme vaihtaa senkin. Mutta ehkä ei ihan heti, sillä nyt pitäisi hiljalleen aloitella muuttopakkausta...

6.9.2015

Olohuoneen lattiaremontti, osa 4


Työ haittaa harrastuksia, eli minä palasin lomalta töihin ja mies jatkoi remonttimestarina. Olohuoneen lattia näytti hyvältä kahden maalikerroksen jälkeen, mutta tuntui ikävältä. Raakalauta nosti karvansa pystyyn ja lattian pinta oli paikoin kuin hiekkapaperia. (Klikkaa kuvaa niin näet sen suurempana.)


Sukka jää kiinni eli ei hyvä. Eihän tämä puun karvaantuminen meille ihan uutta ollut, mutta jotenkin ei kumpikaan tullut sitä ajatelleeksi työn touhussa. Olisi ehkä ollut fiksua tehdä välihionta ensimmäisen maalikerroksen jälkeen, mutta ehdittiin näppärinä sutia toinen maalikerros ennen kuin tajuttiin tutkia vähän tarkemmin tilannetta. Eli toisen maalikerroksen jälkeen mies teki välihionnan ja nihkeäpyyhinnän.


Lattiassa on nyt keskimäärin neljä kerrosta maalia (joissakin kohdissa 3-5 hionnasta ja paikkamaalauksesta johtuen). Sinällään pieni karheus ei olisi pahitteeksi, sillä maali teki lattian todella kiiltäväksi ja liukkaaksi. Pitää olla varovainen villasukilla hiihdellessään! Ostimme maalia 9 litran pönikän, ja sitä jäi vielä reilusti makuuhuoneen lattian käsittelyyn.

Maalikaupassa kerrottiin maalin kuivuvan optimaalisissa olosuhteissa 9-11 päivää. Se saa nyt kuivua kaksi viikkoa ennen muuttoa, joten olemme hyvin aikataulussa. Maalin kulutuskestävyydestä en tietenkään tiedä vielä mitään, palataan siihen vaikka vuoden päästä. Mutta uutena on ainakin hieno! Kaksi viikkoa, paljon työtä, no power tools.


Julistamme olohuoneen lattian valmiiksi! Kuten asiaan kuuluu, listojen asennuksen voi huoletta jättää ensi viikolle vuodelle.

5.9.2015

Olohuoneen lattiaremontti, osa 3


Pesun jälkeen olohuoneen lattia näytti jo hyvältä, mutta ei vielä ollenkaan valmiilta. Punaruskealla maalattu pinta oli melko siisti, mutta raakalauta sälöytyi kovasti. Alla kohtalaisen pieni kolo, suurempiakin löytyi.


No eipä siinä sitten muuta kuin lakkakittiä täytteeksi. Mies teki suuren työn kolojen kittaamisessa ja hiomisessa. Se olikin aikaa vievää puuhaa, kun ensin piti antaa kitin kuivua ja sitten vasta sai hioa. Ja sitten vielä piti antaa hiontapölyn pikkuisen laskeutua ennen sen poistoa. On kuulkaa varmasti puhdas lattia, sen verran monesti on nyt pyyhitty.


Vaan päästiinhän sitä sitten vihdoin maalaamaankin! Maaliksi valikoitui Sateenkaari Perinnetaito Oy:n Vanhanajan lakkaöljymaali. Sävy on Tikkurilan Vanhan ajan värit -värikartasta harmaa numero 0401.

Aivan turhaan pohdin että mahtaako maali jotenkin riidellä punaruskean kaakeliuunin kanssa. Ei riitele. Värivaihtoehtoja on ihan loputtomasti ja voin kuvitella että sitä oikeaa sävyä etsitään joskus pitkään. Lattia on kuitenkin aika iso asia sisustuksessa, joten sen soisi olevan juuri oikean värinen. Onneksi asian voi hoitaa nopeastikin: marssimme maalikauppaan ja sanoimme haluavamme "jotain harmaata". Myyjä sanoi tämän olevan suosittu väri ja noin kahden minuutin harkinnan jälkeen se kelpasi meillekin. Hyvä päätös.


Yllä olevassa kuvassa lattia ensimmäisen maalikerroksen jälkeen, alla olevassa toisen. Raakalauta imi paljon maalia ja tulos oli ensimmäisen kerroksen jälkeen läikikkään läpikuultava. Vanhan punaruskean maalin päälle uusi maali levittyi kevyemmin ja toisen kerroksen jälkeen oli jo paljon valmiimman näköistä.

Levitimme maalia siveltimillä, koska niillä kuulemma saa parempaa jälkeä kuin telalla. En tiedä siitä, mutta maalin sutiminen on hauskaa. Lakkaöljymaalissa tosin on aika tuhti tuoksu haju, joten on ihan hyvä ettei meidän tarvitse asua remontin keskellä.


Alla olevassa taiteellisen hämärässä kuvassa yritin tuoda esille lattian epätasaisuuden. Varsinkin kaakeliuunin edustalla lattia on todella röpöinen, lommoinen ja kaikenkaikkiaan kaukana tasaisesta. Vaan se ei haittaa ollenkaan, minusta lattiamme on kaunis. Muiden ei tarvitse sitä katsella, jos silmää särkee.


Sitten huomasimme, että yksi juttu olisi kyllä pitänyt tehdä ensimmäisen ja toisen maalikerroksen välissä. Siitä lisää seuraavalla kerralla...