31.8.2015

Olohuoneen lattiaremontti, osa 2


Koska keskityin remontointiin, valokuvani eivät ole mitään sisustuslehtitasoa. Ne riittävät kuitenkin tapahtumien dokumentointiin ja niiden avulla voi sentään yrittää sitten myöhemmin muistella mitä tuli tehtyä. Toisten remontoijien kertomukset ja kuvat ovat olleet todella arvokkaita meille, ehkä minun selostuksistani voi joskus olla hyötyä jollekin toiselle.


Muovimaton ja linoleumin poiston jälkeen lattiasta paljastui kipsitasoite. Onneksi mies älysi näytepalaa ottaessaan kostuttaa tasoitetta, jolloin havaitsimme sen irtoavan hyvin pikkuisen vettä saatuaan. Emme suinkaan olleet kipsimme kanssa yksin, vaan löysimme netistä paljon kohtalotovereita.


Eli vesi vanhin voitehista! Kostutimme kipsitasoitetta reilusti suihkepullolla ja kaavimme sen sitten irti metallilastoilla. Kuiva kipsi irtoaa laudasta atomi kerrallaan, kostutettu kipsi hiukan paremmin ja paljon vähemmällä pölyllä. Yllä olevassa kuvassa keskellä näkyy käsitelty alue, oikealla vielä paljon työsarkaa.


Onneksi olohuoneemme on melko pieni, sillä kipsitasoitteen irti hinkuttaminen käsipelillä oli aika yksitoikkoista puuhaa. Kun pahimmat köntsät oli saatu pois, kuurasimme lattian runsaammalla vedellä ja juuriharjalla. Yllä näkyy ero pestyn lattian (oikealla) ja pelkästään kaavitun lattian (vasemmalla) välillä.


Kun kipsimönjä oli saatu lattiasta irti, päästiin vihdoin hiomaan. Tarkoitus ei ollut poistaa vanhaa maalia, joka näytti olevan tiukasti puussa kiinni, vaan pelkkä karhennus riitti. Jatkovarsi oli ihan ehdoton juttu, sen avulla homma kävi näppärästi.

Hionta sujui nopeasti, hiontapölyn poistaminen taas hitaasti. Hyvä että olin lukenut Pätsiniemen emännän maalauskokemuksia, niin en tuhonnut omaa imuriamme pölyllä. Pöly lähti siis harjalla ja kostealla rätillä. Ja hienolta kyllä näyttikin pesun jälkeen, tätä oli pakko ihastella tovi.


Jatkuu ensi numerossa...

30.8.2015

Olohuoneen lattiaremontti, osa 1


Olohuoneen lattiaremontin lähtötilanne: siistikuntoinen tumma parketti. Lattia narisi jokaisella askeleella, sillä parkettia ei oltu liimattu kiinni. Hyvä meille, sillä halusimme sen pois.

Pidämme molemmat lautalattioista ja mielestämme sellainen sopii vanhan puutalon henkeen. Kotitalomme on rakennettu 1920 ja halusimme että se näyttäisi hiukan enemmän ikäiseltään. Lähdimme siis yksissä tuumin elämämme ensimmäiseen lattiaremonttiin!

(Valkea läikkä kuvan oikeassa alareunassa on auringonvaloa. Kivasti sattui kesän suunnilleen kuumimmat päivät pölyisiin sisähommiin.)


Kun parketin ensimmäinen pala saatiin noin tunnin ihmettelyn ja portaikon kaiteen purkamisen jälkeen irti, loppu irtosi helposti ja pääsimme tutustumaan alempiin kerroksiin. (Olisihan se liimaamaton parketti irronnut tarvittaessa nopeastikin, mutta koska emme tienneet mitä kauhuja sen alta löytyy, halusimme tehdä purkutyön varovasti parkettia säästäen - jos vaikka kävisi niin että se pitäisikin kaikessa hiljaisuudessa iskeä takaisin lattiaan.)

Alla olevassa kuvassa näkyykin sopivasti se mitä parketin alla oli tarjolla: kellertävä muovimatto ja sen alla ruskeankirjava linoleumi. Iyh. (Kuvassa näkyvä vaalea puu on portaikon ylin askelma, ei lattiaa.) Koska Työterveyslaitoksen laboratorio totesi lähettämämme näytteen asbestivapaaksi, uskalsimme ryhtyä purkuhommiin.


Kellertävän muovimaton asennuksessa oli ilmeisesti luotettu lähinnä painovoimaan. Matto nimittäin vain makasi linoleumin päällä ja pystyimme rullaamaan sen kevyesti irti. Suurin vaiva oli raskaan maton käsittelyssä, kun sitä piti pikkuisen pilkkoa, taitella ja runnoa että se asettui jokseenkin kivasti jätesäkkeihin.


Muovimatto oli ilmeisesti liimattu vain yhdestä kohdasta kiinni alla olevaan linoleumiin, todisteena siitä pieni karvainen raita keskilattiassa. Linoleumi oli naulattu lattian reunoilta kiinni, mutta se irtosi varsin kevyesti repimällä. (Miljoonat pikkuiset naulat mies nyppi myöhemmin irti.) Jälleen kerran suurimpana vaivana oli käsin repiä linoleumia sen verran pienemmiksi kappaleiksi että sen sai pussitettua.


Meillä kävi siis purkuhommissa aivan mieletön tuuri: parketin poiston jälkeen kaksi seuraavaa kerrosta rullailtiin poikki ja pinoon suunnilleen puolessa tunnissa. Alimmaisena oli lautalattia, niin kuin toivoimme.

Alla näkyy lattia kuvattuna heti mattojen käärimisen jälkeen eli sille ei ole tehty vielä mitään. Jotain jännää siinä on tapahtunut, kun vasemmalla on kirveellä tasoitellun näköistä puuta ja muualla vanha punaruskea maali. Niin ja kipsitasoitetta. Paljon kipsitasoitetta.


To be continued...

23.8.2015

Aamuyön äänet


Kun heräsin kolmelta mennäkseni aamuneljäksi kaverille kisastudioon (yleisurheilun MM-kisat, Peking), kuulin kadulta kännistä laulua:

Mä tunnen sen jo kasvavan
voiman sisälläin
uuden haasteen toteutan
ja teen sen pystypäin.
Takaa vuorten huippujen
etsin aina vaan
ja Pokémonin jokaisen
mä opin tuntemaan!


Se oli tunteella vedetty.
Lomalla kaikki on jotenkin erilaista.

21.8.2015

Valta vaihtui


Saimme avaimet uuteen kotiimme.


Tämä ovi avaimineen löytyy kellaristamme. Kotitalomme on rakennettu vuonna 1920 ja ikä näkyy siinä kauniisti. Ulko-ovi lukkoineen oli hiukan uudempaa tekoa eikä lainkaan näin kuvauksellinen.

20.8.2015

Sinistä ja punaista


Metsästä...


... ja parvekkeelta.


Mies sanoi että tomaatit maistuvat makoisilta. Olen iloinen siitä että satoa tulee, se kannustaa jatkamaan viljelykokeiluja. Lasitettu länsiparveke on osoittautunut hyväksi kasvihuoneeksi - varsinkin nyt kun aurinko paistaa. Ensi vuonna meillä ei ole enää parveketta, mutta pihaa on. Sitä saakin sitten miettiä viljelykset uusiksi, ehkäpä kokeilen vaikka avomaankurkkua.

19.8.2015

Nukuitko hyvin?


Kyllä vaan, kiitos kysymästä. Näin unta kärpäsestä, jolla oli hevosen k*rpä. Kärpäsen vaatimattomana suunnitelmana oli maailman valloittaminen jälkeläisiä siittämällä.

17.8.2015

Etsivä löytää


Koti on ihmiselle tärkeä paikka ja siksi omaa kotia ostaessa saa ja pitääkin olla tarkka. Kaikilla ei ehkä ole selvää visiota unelmakodista, mutta luulen että kaikille on selvää se mikä nykyisessä asunnossa on pielessä (jos jokin ylipäätään on pielessä). Poissulkevalla menetelmällä voi sitten saada selvitettyä itselleen että minkälaiseen kämppään haluaa sitoutua.

Kun kaksi ihmistä etsii yhteistä kotia, on sovitettava yhteen molempien toiveet ja ideat tulevasta taloudesta. Onneksi minun ja mieheni haaveet osuivat aika lailla yksiin eli toivoimme tulevalta kodiltamme samoja asioita. Etsintä oli haastavaa, vaikka meillä oli yhteinen tavoite. En voi edes kuvitella millaisessa kriisissä velloisimme jos olisimme huomanneet haluavamme kodilta täysin eri asioita.

Katsoimme asuntoja laajalla skaalalla. Kävimme katsomassa niin sanottua remontoijan unelmaa eli hirrelle purettua paritalon runkoa, muuttovalmista ja uutuudenkiiltävää kivitaloa ja kaikkea siltä väliltä. Paritaloja, omakotitaloja, rivitaloja, kerrostaloja. Otimme selvää lähes kaikista vapaana olleista asunnoista, joiden hinta ja sijainti oli sopiva - ja joistakin sellaisistakin joiden hinta oli liian kova ja sijaintikin hiukan huono.

Toisin sanoen kävimme useissa näytöissä ja työllistimme välittäjiä kysymyksillämme. Välillä tuntui hiukan tyhmältä lähteä katsomaan asuntoa, josta ei ollut aidosti kiinnostunut, mutta näin jälkeenpäin ajatellen se oli hyvin hyödyllistä. Pikkuhiljaa opin katsomaan asunnoissa oikeita asioita ja kysymään oikeita kysymyksiä. Kun on nähnyt useita mahdollisuuksia, versioita ja ratkaisuja, omat toiveet jalostuvat ja kirkastuvat.

Myönnän, että etsinnän pitkittyessä aloin olla jo hiukan epätoivoinen. "Kyllä sen sitten tietää kun se oikea osuu kohdalle, siitä tulee heti sellainen kotoisa olo", sanoivat monet. Aloin ahdistua, kun yksikään asunto ei tuntunut hyvältä. Tai yhteen asuntoon kyllä ihastuimme välittömästi, mutta hävisimme tarjouskilpailun niukasti. Sen jälkeen kaikki kämpät tuntuivat jotenkin vääriltä.

Hyvä fiilis on tärkeä juttu. Pohdimme paljon käytännön asioita, mutta painotimme valinnassa myös oikeaa tunnelmaa. Yritin kuitenkin muistaa että käymme katsomassa toisten ihmisten koteja. Ei se voi heti tuntua omalta kodilta, kun siellä on toisten tavarat. Siellä on väärät värit, hassut kalusteet ja erilaiset tuoksut. Mutta tyhjässäkin asunnossa on oma fiiliksensä, ja näitä tunnelmia ja olotiloja tutkailimme näytöillä.

Kävimme katsomassa tulevaa kotiamme jo huhtikuussa, kun se tuli myyntiin. Silloin se ei sytyttänyt. Tunnustimme sen ansiot, mutta jotenkin kokemus jäi vaisuksi. Ehkä odotin liikaa sitä "ooh, tämä se nyt on" -oloa ja petyin kun sitä ei tullut. Tai ehkä katsoin vielä liikaa pintaa enkä osannut nähdä syvemmälle oikeasti tärkeisiin asioihin. Joka tapauksessa on onni, että annoimme asunnolle toisen mahdollisuuden.

Voi olla että aika ratkaisi. Ehdimme haudutella ideaa taustalla ja kypsytellä päätöstä. Kävimme katselemassa muitakin ehdokkaita, mutta jotenkin ajatukset aina palasivat yhteen ja samaan pisteeseen. Joku taika siinä tapahtui, sillä kun menimme katsomaan asuntoa toistamiseen, se iski: tuli sellainen olo että tässä se koti nyt on. Aika muikea tunne.

Ylihuomenna tehdään kaupat valmiiksi ja jos kaikki menee suunnitellusti niin viikonloppuna saamme avaimet. Odottavan aika on pitkä.

15.8.2015

Ilmaisia iloja


Viime sunnuntaina sain jälleen lisää penkkiurheilukokemusta kun kävin ystäväni kanssa katsomassa pesäpalloa. Meinasi olla näin vanhalle vähän liian nopea laji, ei pysynyt katsoja ninjapelaajien liikkeissä mukana. Sää suosi, peli oli hyvä (tamperelaiset voittivat) ja seura mainiota (sekä asiantuntevaa, mistä oli suuri ilo lajiummikolle). Liput olin saanut ilmaiseksi, joten kukkarokin kiitti.

Maanantaina sinkouduin töiden jälkeen elokuviin. Sain pomoltani kaksi ilmaislippua (syytä en tiedä, ehkä hänellä ei vain ollut niille käyttöä ja arvasi oikein että minulla on), joten vein ystäväni katsomaan Tom Cruisea. Mission: Impossible - Rogue Nation oli vallan viihdyttävä rymistely. Ei mitään turhaa tunteilua tai liian monimutkaisia juonikuvioita, vaan junan lailla eteenpäin puskevaa toimintaa. Olisin mieluusti nähnyt Jeremy Rennerin hiukan fyysisemmässä roolissa, mutta ehkä sitten jossain toisessa elokuvassa, joka ei ole tällä tapaa Cruisen show.

Tiistaina kävin töiden jälkeen kastelemassa lomailevan ystäväpariskunnan kukkaset. Aiemmista vuosista poiketen parvekekukatkin jäivät henkiin, kun paahde ei korventanut niitä. Sain ottaa mukaani ystäville tulleet Aamulehdet, joten meillä ollaan nyt muutaman viikon ajan luettu ilmaisia lehtiä. Pidän sanomalehden lukemisesta, joskin tuntuu siltä että Aamulehden sisältö on aiempaa kehnompi. Kelpaa se silti tulevaan muuttoon pehmikkeeksi astioiden pakkaamiseen.

Keskiviikkona kävin ensin töiden jälkeen Rosen-terapiassa ja kipitin sieltä sitten miehen kanssa Tampere-talolle Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan konserttiin. Saimme viime vuonna häälahjaksi Lippupisteen lahjakortin ja siitä riitti vielä Ismo Leikolan esityksen ja Tampere Filharmonian konsertin jälkeen rahaa tähän PVVMSK:n pelimusiikin konserttiin. Juuri niin, pelimusiikin. Aivan mahtava esitys, joka päättyi suosikkikappaleeseeni. Peleistä en tiedä mitään, mutta musiikki on niissä nykyään komeaa. Kylmiä väreitä, hymyä, hyvää tunnelmaa ja täyden salin seisaaltaan antamat aplodit eli täydellinen paketti.

Perjantaina menin suoraan töistä ystävien kanssa puistoon tekemään käsitöitä, syömään marjoja ja nauramaan maailmalle. Mahtava tapa aloittaa kahden viikon kesäloma! Vauhdikkaan viikon jälkeen puistossa lojuminen tuntui niin kivalta, että ajattelin jatkaa sitä tänään. Päiväseltään on tässä muuta puuhaa, mutta illemmalla voisi siirtyä Tampere Filharmonian ilmaiseen puistokonserttiin, jossa on luvassa todellisia klassikoita.

Seuraavat kaksi viikkoa vietän lomaa töistä. Sitten ehtii harrastaa hauskuuksia enemmän. Tai ehkä sitten ehtii välillä vähän hengähtää ja tehdä kotihommiakin, olen laiminlyönyt niitä melko tehokkaasti viime aikoina.

10.8.2015

Nopeat syövät hitaat...


S-Pankki on huumoripankki. Tai niin ainakin voisi päätellä siitä kuinka siellä hoidetaan asuntolainojen tarjouspyynnöt.

Mies lähetti tarjouspyynnön sähköpostilla 13. päivä heinäkuuta. Elokuun kuudentena päivänä eli kaksi ja puoli viikkoa myöhemmin minä sain tekstiviestin:

"Hei! Olemme tutustuneet lähettämääsi hakemukseen. Olethan meihin yhteydessä, jotta voimme varata sinulle ajan neuvottelujemme jatkamiseksi. Terveisin, S-Pankin Asiakaspalvelu, puh. 010 XX XXXX arkisin 8-20 (0,0835 €/puhelu + 0,1209 €/min)."

Vertailun vuoksi kerrottakoon että saimme viidestä muusta pankista vastaukset parissa päivässä. Toisista pankeista soitettiin tai lähetettiin sähköpostia. Muiden kanssa asiat hoituivat vaivatta ja nopeasti. Pidin melko huvittavana, että viimeisenä ja auttamatta myöhässä reagoinut lähettää ainoastaan tekstiviestin jossa kehottaa soittamaan maksulliseen palvelunumeroon asian edistämiseksi.

Voitte varmaan arvata että en soittanut takaisin. Sen sijaan olin niin ystävällinen, että lähetin S-Pankin verkkosivujen kautta palautteen saamastamme "palvelusta". Annoin ihan ilmaisen vinkin: jos teillä ei ole resursseja hoitaa tarjouspyyntöjä kunnolla, ei ehkä kannata jatkossa mainostaa lainapalveluja.

9.8.2015

Kypsymistä odotellessa


Ei puutu kuin oikea väri.


5.8.2015

Rahoitus kunnossa


Vaikka olemme olleet kovin säästäväisiä, tarvitsemme uuden kodin ostamiseen lainarahaa pankista. Mies aloitti lainan kilpailutuksen heti kun kuulimme että ostotarjouksemme hyväksyttiin. Tarjouspyynnön sai kuusi pankkia: Nordea, Aktia, Osuuspankki, Danske Bank, S-Pankki ja Handelsbanken. S-Pankki ei ole tähän päivään mennessä vastannut tarjouspyyntöön lainkaan. Ehkä heillä on jo riittävästi asiakkaita. Muiden pankkien kanssa mies pääsi vääntämään lähes basaaritunnelmissa.

Ulkoistin lainojen kilpailutuksen kokonaan miehelle, koska hänellä oli siihen aikaa (jotain hyvää tuossa työttömyydessäkin) ja intoa. Ei niin etteikö minuakin kiinnostaisi elämäni isoin investointi, mutta kyllä se lainatarjousten vertailu voi olla aika kuluttavaa hommaa. Minulle sopi hyvin se, että sain aina työpäivän jälkeen kuulla pankkien uusimmat terveiset ja katsella hienoja taulukkolaskentavertailuja joihin mies oli saamansa luvut kerännyt.

Nordea ja Handelsbanken karsiutuivat korkean marginaalin vuoksi. Aktia, Osuuspankki ja Danske Bank olivat aika tasainen kolmen kärki, mutta tiukkaakin tiukemman vertailun jälkeen voittajaksi selviytyi Danske Bank.

Koska näissä lainoissa on monta juttua monessa ja tarjoukset ovat lopulta kovin lähellä toisiaan, on todellinen vertailu aika vaikeaa. Jännyyttä laskelmiin tuovat vakuutukset, koska pankit tarjoavat laina- ja vakuutusasioiden keskittäjälle tietynlaisia etuja. Yhdessä on edulliset vakuutukset mutta kallis laina, toisessa vähän tasapaksumpaa ja kolmannessa vaihtoehdossa taas jotain ihan muuta. Ihan loputon suo on se kombinaatioiden määrä ja mietintä!

Emme pidä kytkykaupoista vaan haluamme kilpailuttaa vakuutukset erikseen, joten valitsimme pankin joka ei vaatinut vakuutusten siirtämistä. Painotimme valinnassamme lisäksi lainan alhaista marginaalia ja yleisiä lainaehtoja (kuten laina-ajan pituutta ja järjestelyjen joustavuutta). Kun Danske Bank näytti parhaalta muutenkin ja mies sai vielä tingittyä lainan nostokuluista siivun pois, oli valinta selvä.

Koska emme kumpikaan olleet entuudestaan Danske Bankin asiakkaita, kävimme tänään avaamassa tilit sinne. Siitä onkin kuulkaa aikaa, kun on sellaisessa puuhassa viimeksi oltu! Kuinkahan sitä oppii sitten muistamaan taas uudet tunnusluvut? Minulla on ollut viime aikoina vaikeuksia muistaa nykyinenkin verkkopankin käyttäjätunnus, meinaan aina iskeä ruutuun kirjanpitoasiakkaani tunnuksen jonka kyllä muistan ulkoa unissanikin (kevyesti häiritsevää).

Loppukauppahinta maksetaan ja osakekirjat siirretään kahden viikon kuluttua. Tässä ehtii siis hyvin tutustua uuteen tiliinsä ja ehkä siirtää sinne vähän rahaakin niin onnistuu sitten se kaupantekokin paremmin.

1.8.2015

Tangon taikaa


Haa, vihdoinkin sain aikaiseksi: kävin tankotanssitunnilla. Ja selvisin hengissä.

Tosin jokaista entuudestaan tuntemaani ja nyt yllätyksellisistä paikoista löytämääni lihasta särkee. Olo on kokonaisvaltaisesti jyrätty, mutta luulen että pahin on takana. Pystyn jo laittamaan housut jalkaani irvistelemättä. Löin sääreni kipeästi tankoon (useita kertoja), mutta syntyneet mustelmat ovat säälittävän laimeita. Esittelen silti ylpeästi niitä kuin suuriakin taisteluarpia.

Jos ei ole burleskitanssi niin helppoa kuin miltä näyttää, niin ei ole tankotanssikaan. Opettajamme oli selkeästi painovoimalle immuuni. Ilmeisesti ohjaajamme aura aktivoi tangon ionien kanssa jonkinlaisen antigravitaatiokentän, jossa hän saattoi kevyen näköisesti leijua.

Itsehän mäiskähtelin tankoa vasten kuin jäinen kinkku. Sirosti kuin rautarunkoinen lihahimmeli valuin vääjäämättä lattialle. Pyörähdykset eivät oikein ottaneet sujuakseen, mutta sain sentään kokea onnistumistakin: pystyin istumaan tangolla niin etten pidellyt kummallakaan kädellä mistään kiinni. Aika ei ollut pitkä, mutta riittävä jotta mukana ollut kaveri pystyi todistamaan saavutukseni. Kato-än-yy-tee-ny!

Menenkö toiste? Vielä on liian aikaista antaa lajille lopullista tuomiota. On ehkä parempi odottaa että lihakset lakkaavat huutamasta hoosiannaa ja miettiä sitten rauhassa haluaako kokea saman uudestaan.