28.6.2015

Turhasta


Minimalismi on kiehtova juttu. Lueskelen mieluusti aiheeseen liittyviä tekstejä ja pohdiskelen lukemaani. Minimalismiin liittyy usein ajatus tavaroiden vähentämisestä ja erityisesti kaikesta turhasta luopuminen. Turhaa voi tietysti olla tavaran lisäksi myös aineettomammat asiat, mutta minimalismin idea on ehkä helpointa ymmärtää juuri tavaroiden ja esineiden kautta.

Olen tehnyt paljon siivousta, järjestelyä ja luopumista. Luin tässä yhtenä päivänä jälleen yhtä kirjoitusta siitä kuinka voi päästä eroon turhista tavaroista, ja totesin itsekseni ettei minulla oikeastaan ole mitään turhaa.

Sitten löysin yöpöytäni laatikosta vuonna 2012 poistetun viisaudenhampaani (huh huh, katso kuva!), rikkinäisen MP3-soittimen ja käyttöohjekirjan puhelimeen jota minulla ei ole enää vuosiin ollut. Krhm. Resistance is futile - turhaa kerääntyy aina.

25.6.2015

Mitä mieltä?


Tänään mielen päällä ovat kauppojen itsepalvelukassat.

Toisaalta ne ovat näppäriä, jos ostoksia on vähän. Siihenhän ne on tarkoitettukin, että pikkuostoksilla olevat voivat itse hoitaa rahastuksensa, jos jonossa seisominen ei innosta. Itsepalvelukassat ovat (ainakin Tampereen kaupoissa) selkeitä ja nopeita käyttää. Ne tasaavat ruuhkahuippuja eikä epäluuloisinkaan asiakas voi syyttää virheistä kuin itseään.

Mutta...

Itsepalvelukassoilla ei käy käteinen, eli ihmisiä pakotetaan hiljalleen kortilla maksamiseen. (Foliopipo päähän!) Itsepalvelukassan käyttäjä maksaa (ainakin toistaiseksi) tuotteista saman hinnan kuin henkilökohtaista asiakaspalvelua saava tavallisen kassan asiakas - onko se reilua? Vai maksaako asiakas ehkä sittenkin vähemmän kuin pitäisi eli lisäävätkö itsepalvelukassat varkauksia?

Vielä vuonna 2013 S-marketin ketjujohtaja Mikko Rauhanen vakuutti, ettei itsepalvelukassojen lisääntyminen vähennä henkilökunnan tarvetta. Vaan kuinkahan on? Viekö liian omatoiminen asiakaskunta työpaikkoja?

Mitä mieltä olet? Ovatko itsepalvelukassat hyvä vai huono juttu?

23.6.2015

Aikuisviihdettä


Värittäminen on Työterveyslaitoksen suosittelemaa toimintaa, joka tutkimusten mukaan vähentää stressiä, lievittää neurooseja, tehostaa oppimista ja aktivoi aivoja monella tapaa. Olen todella iloinen värittämisen saamasta suuresta suosiosta, sillä sen myötä värityskirjavalikoima on kasvanut valtavasti. Onhan aikuisille ollut ennenkin tarjolla humoristisia värityskirjoja, mutta nyt saatavilla on myös hypnoottisen kauniita kuvia.

Oma värityskirjani on Tigeristä, eikä siinä ole hirvittävän yksityiskohtaisia kuvia. Mutta mukavaa värittäminen on, rentouttavaa ja mukaansatempaavaa. Suosittelen lämpimästi!




22.6.2015

I'm shooting in the rain...


...eli ulkoilin sadepäivänä kameran kanssa.





21.6.2015

Koppa


Töihin tulee kopiopaperia laatikkokaupalla, ja niiden laatikoiden ympärillä on valkoisia muovinauhoja. Otin talteen muutamia ja kokeilin korinpunontaa. Onnistuihan se jotenkin:


Tuo muovi on perhanan liukasta. Siitä oli sekä hyötyä että haittaa, jälkimmäistä tuntui olevan hiukan enemmän. Tällainen vinopunonta oli hankalaa liukkaalla ja oman tahdon omaavalla materiaalilla, palttinapunos olisi saattanut onnistua paremmin. Koppani on pieni ja niin vänkyrä, että piti kauan hakea edustavaa kuvakulmaa. Mutta onpahan nyt kokeiltu ja todettu, että kyllä se punominen tavallaan onnistuu.

Niin että jos tulee se zombiemaailmanloppu ja jostain syystä maailmasta katoavat kaikki valmiit kipot ja kopat, osaan tehdä muovisuikaleista uuden.

20.6.2015

Soon...


...tomatoes!


Tomaatintaimet tuntuvat viihtyvän lasitetulla parvekkeellamme.

19.6.2015

Saisiko jo kielilisää...?


Kirjanpitoa venäläisen työharjoittelijamme kanssa:

- Hän on varmasti pöyristänyt.
- Mitä tarkoitat?
- Ehkä hän pöyristää tämä luku?
- Jos hän on pöyristynyt, hän on järkyttynyt. Se on pyöristää.
- Hän ehkä vähän pyöristynyt?
- Jos hän on pyöristynyt, hän on lihonut.
- ?
- Hän on pyöristänyt tämän luvun.

Rakastan kieltämme.

13.6.2015

Sama pää kesät talvet...


...mutta väriä voi sentään vaihtaa. Olen hennannut hiuksiani melkein 15 vuotta. Kuparinhohtoinen punainen väri on kaunis ja mielestäni minulle sopiva. Moni on luullut minun olevan oikeastikin punapää. Henna ei myöskään arveluta samalla tapaa kuin voimakkaat teolliset värit, jotka eivät pysy hiuksissani vaan haalistuvat nopeasti. Vaikka tukka on välillä muuten ärsyttänyt, väriin olen ollut todella tyytyväinen.

Vaan niin siinä vain salakavalasti kävi, että omaan väriin paluu alkoi kuitenkin houkuttaa jokin aika sitten. Vaikka hennaus on tuntunut tekevän hiuksilleni ennemmin hyvää kuin huonoa, värjäys on kuitenkin värjäystä ja tietynlainen luonnontilaisuus tuntuu arvokkaalta asialta. Maantienharmaa on kuulemma nyt muotia, joten ajattelin hypätä trenditietoisten kelkkaan.

Tosin punaisesta väristä ei niin vain pääsekään eroon. Vaihtoehtoina olivat hiljalleen pois kasvattaminen, ihan lyhyeksi leikkaaminen tai vaalennus+värikäsittely. Minulla ei ollut sisua kasvattaa väriä pois. Kontrasti omaan väriin oli sen verran raju ja ajatus melkein vuoden mittaisesta juurikasvun katselusta sen verran karmaiseva että kasvattaminen oli poissuljettu vaihtoehto.

Pidän lyhyestä tukastani, mutta en halua sitä enää lyhyemmäksi. Millisiili saattaa sopia joihinkin hämmentäviin maailmanlopun fantasioihini (ei niistä sen enempää), mutta ei oikeasti tähän elämään. Jäljelle jäi siis rajujen myrkkyjen käyttö eli luonnollisen tilan tavoittelu kemikaalikäsittelyn avulla.

Netissä on paljon juttua siitä, ettei värinpoisto (siis vaalennus) toimi hennattuun hiukseen. Toimii se. Tulos tosin on kirkkaan oranssi. Luottokampaajani Kaisa pyysi etten säikähtäisi peilikuvaani, mutta kyllä se varoituksesta huolimatta hurjalta näytti. Vaalennus on kovasti hiusta rasittava juttu, mutta välttämätön paha kun pyritään tummahkosta punaisesta hiukan hopeaan taittavaan vaaleaan. Onneksi ammattiaineilla voidaan vaalennuskin hoitaa niin että tukka jää päähän.

Maksimivaalennuksen jälkeen Kaisa lätkäisi päähäni sinistä väriä taittamaan oranssia. Näytin mielisairaalan sirkuksesta karanneelta, kun sinisen tyvivärin seasta pilkotti oransseja hiustupsuja. Hiukan paremmalta näytti kun latvoihinkin tuli väriä, joskin lopputulos oli edelleen täysi arvoitus - ainakin minulle. Kampaajani tuntui kuitenkin tietävän mitä teki, ja tulos oli erinomainen.

Koska punainen väri oli niin vahva, lopputulos oli jonkin verran tummempi kuin oma värini, mutta silti luonnollinen ja ehdottomasti ainakin vähemmän punainen kuin aiemmin. Itse asiassa tulos oli niin luonnollinen, että jotkut kavereistani eivät edes huomanneet muutosta. "Sinullahan voisi oikeastikin olla tuon värinen tukka", he sanoivat sitten hetken ihmeteltyään. Niin, lähellä ollaan.

Käsittelystä on nyt kolme viikkoa. Sininen väri on pesujen myötä haalistunut ja oranssin lämpö puskee alta nyt enemmän kuin alussa. Väri siis tuntuu elävän viikottain mutta pidän siitä. Kaisa arveli että tavoiteltuun tulokseen tarvitaan kuitenkin vielä toinen vaalennuskerta ja olen samaa mieltä. Aika on varattuna parin viikon päähän ja katsomme tilannetta uudelleen silloin.

Muistelen aloittaneeni hennauksen koska pidin omaa väriäni tylsänä ja rumana. Oikeasti minulla ei ole mitään kovin vahvaa käsitystä siitä millainen aito hiusvärini on, koska olen värjännyt tukkaani niin kauan. Luultavasti se ei ole ollenkaan niin paha kuin kuvittelin joskus. Pitkäänhän tässä vielä menee, ennen kuin koko pää on täysin omaa väriä, mutta nyt se kasvattelu ei tunnu pahalta koska juurikasvua ei juurikaan näy.

Vaihtelu virkistää, eli kai sitä kerran viiteentoista vuoteen voi vähän väriä vaihtaa. Punaiseen on onneksi helppo palata, jos vuoden päästä huomaan inhoavani luomutukkaani. Nyt olen kuitenkin innoissani kasvatusprojektista ja paluusta (kirjaimellisesti) juurilleni.

7.6.2015

Kirjahyllyn helmi


Tiesittekös että Kama Sutra on muutakin kuin kimppajumppaopas aikuisille? Kirja sisältää ajatelmia nautinnosta, joka voi liittyä yhtä lailla taiteen kokemiseen ja sisustamiseen kuin erotiikkaankin. Taloudenhoidostakin on kirjoitettu useita sivuja.

"Pidä talo aina hyvin lakaistuna ja pyyhittynä,
siistinä ja aina hyväntuoksuisena;
ovet ja portit korista kehäkukkaköynnöksillä
ja pidä pihamaa tasoitettuna
viileällä ja tuoksuvalla lehmänlannalla."


Niin että jos on ajotiellä paskaa, niin mies kotiin tullessaan tietää että pikkuvaimo on lämmöllä ajatellut. Mies voi kavereilleen kertoa että vaimo luki Kama Sutraa ja sai siitä uusia ideoita, eikä heti arvaa kaverit että se tarkoittaa pölyrätin kanssa heilumista. Siinäpä jekku!

5.6.2015

Mitä kaikkea...


...sitä ehtiikään viikon lomalla tehdä? No kaikkea! Niin vauhdikkaasti meni, että vasta viikon viiveellä ehdin tännekin raportoimaan.

Aloitin loman käymällä serkkulikan ja kollegan kanssa pubissa afterworkissa, paikalla oli tuttu trubaduuri. Seuraavana päivänä musiikkiteema jatkui Euroviisujen merkeissä. Kavereiden luona viisustudiossa saunottiin, bingoiltiin ja pidettiin hauskaa. Minun suosikkini oli Espanja, jolla oli aidosti kliseinen kipale. Jotenkin hämmentävän kesyjä olivat viisut, onneksi arvovaltainen raatimme piti tunnelmaa korkealla.

Sisko oli käymässä viikonloppuna ja otimme kuvia leluista. Lisäksi olimme vuokranneet porukalla studion käyttöömme muutamaksi tunniksi ja harjoittelimme muun säädön ohella vauvakuvausta. Saatiin kaverilta sopiva vauva lainaksi, tuli hienoja kuvia.

Laitoin parvekkeen kesäkuntoon. Pesin parvekelasit ja parvekkeen lattian niin että saatoin laittaa maton ja kesäkalusteet esille. (Kesäkalusteet = talvikalusteet, joista on pyyhitty talven liat pois.) Lisäksi istutin tomaatin taimet suurempiin ruukkuihin ja tuin ne kunnolla. Nyt niissä näkyy jo nuppuja, ehkä jonain päivänä tulee satoakin. Mahdollinen sato menee tosin miehelle, sillä minä en tomaattia voi syödä.

Kävimme miehen kanssa pyöräilemässä sekä moottoroidusti että lihasvoimalla. Mies on päristellyt moottoripyörällä jo moneen kertaan tänä vuonna, minulle oli vuoden ensimmäinen ajelu. Se meni kivasti kauniita maalaismaisemia katsellessa ja upeata Suomen luontoa ihaillessa. Samaa ihastelua teimme myös hitaammin eli ajelimme polkupyörillä Pyhäjärven ympäri. Matkaa tuli 35 kilometriä.

Jatkoimme asunnon etsimistä ja kävimme useilla näytöillä sekä pankissa tarkistamassa lainatarjouksen. Yhdestä asunnosta teimme ostotarjouksenkin, mutta sitä ei hyväksytty. Ylihinnoiteltu asunto ja myyjä pitää edelleen sitkeästi kiinni harhastaan. No, meille on varmasti jossain muualla joku parempi koti. Pistimme välittäjän töihin, nyt meillä on yhdessä firmassa myyrä. Katsotaan tuottaako se tulosta.

Katsoimme kolme elokuvaa. The American oli keskinkertainen elokuva, jonka loppu oli mielestäni jokseenkin tyhmä. The Ghost Writer oli hyvä elokuva, jonka loppu oli mielestäni erittäin tyhmä. Another Earth oli loistava elokuva, jonka loppu oli harmillisen tyhmä. Jäi kaikista siis vähän lässähtänyt maku.

Mutta lomasta jäi hyvä maku. Nythän olen tämän viikon ollut jo täydessä työn touhussa eli arki on taas vahvasti läsnä. Paitsi ehkä juuri nyt vähän vähemmän läsnä, kun on perjantai. Jes.