19.10.2015

Puun ja kuoren välissä


Olen työpaikkani työsuojeluvaltuutettu. En vastustaisi veretöntä vallankaappausta, mutta ketään muuta ei tunnu pesti kiinnostavan. Tehtävä sopii minulle kyllä, kun eipä se meidän työpaikallamme mitään erityistä panostusta vaadi ja palkkaankin tulee pieni lisä.

Se harmi tässä on, että porukka kuvittelee työsuojeluvaltuutetun olevan luottamusmies. Ne eivät ole sama asia. Työsuojeluvaltuutettu on se, joka huolehtii työolojen turvallisuudesta. Luottamusmies on se, joka neuvottelee työnantajan kanssa henkilöstöä koskevissa asioissa ja huolehtii työntekijöiden tasa-arvoisesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta.

Eikä siinäkään sinällään mitään vikaa ole, että kollegat purkavat minulle työhön ja esimieheen liittyviä ongelmiaan. Joskus on stressiä kiireen vuoksi, joskus kiristää jonkun toisen kollegan käytös, toisinaan harmittaa pomon tölväykset. Kuuntelen mielelläni ja yritän olla tukena miten vain suinkin kykenen. Usein riittää se että puidaan yhdessä asiaa, joka mieltä painaa.

Astetta harmillisempaa on se, että pomollakin on jotenkin puurot ja vellit sekaisin. Välillä se kutsuu huoneeseensa ja kyselee minulta henkilöstön hyvinvointia ja kuulumisia. Ovatko tyytyväisiä vai tyytymättömiä, onko ilmassa kireyttä ja jos niin miksi. Minusta on hienoa että esimies on kiinnostunut alaistensa hyvinvoinnista, hän vain kysyy sitä hiukan väärältä henkilöltä.

Työtoverini kertovat minulle asiansa luottamuksellisesti ja puhuvat seurassani vapautuneesti. Vaikka toisinaan asia on sellainen, että se pitäisi ehdottomasti ottaa puheeksi työnantajan kanssa, ei ole mielestäni minun asiani kertoa siitä. Kukaan ei tykkää kantelupukista, ja sellainen kokisin olevani jos kertoisin pomolle kaiken mitä kahvihuoneessa kuulen. Vastailen siis ympäripyöreästi, että saisin jotenkin tuotua tärkeät asiat esiin mutten samalla menettäisi toisten luottamusta.

Joskus pomo vuodattaa minulle aika avoimesti töihin ja erityisesti esimiesasemaan liittyvistä hankaluuksista. Ymmärrän häntä hyvin, eikä käy kateeksi. Kun kollegat nurisevat jostain, tekisi toisinaan mieli puolustaa pomoa ja kertoa ettei se elämä siellä johtoportaassa ole herkkua. Että kyllä se ihan oikeasti tekee parhaansa hyvän työilmapiirin eteen.

En kumarra kumpaankaan suuntaan, etten tulisi pyllistäneeksi toiseen. Yritän olla puolueeton ja toimia työyhteisön parhaaksi, mutta välillä tuntuu siltä että olen aika yksin tässä hommassa. Ja jonain päivänä en vain ehkä jaksa punnita sanojani, vaan nostan kissan pöydälle ja katson kuinka sen paska lentää tuulettimeen. Olenhan kuitenkin kirjanpitäjä, en diplomaatti.

Ei kommentteja: