31.10.2015

Leikkauskertomus


Täällä sitä nyt ihmetellään maailmaa ja muuttunutta peilikuvaa uusin silmin. Tuntuu hassulta, kun välillä yritän korjata lasien asentoa kasvoillani ja kädet hamuavat tyhjää.

Toimenpide ei ollut kivulias, mutta jossain määrin epämiellyttävä kyllä. Jännitin leikkausta yllättävän vähän, mutta otin silti mieluusti vastaan rauhoittavan esilääkityksen. Vain silmän pinta oli tipoilla puudutettu, joten tunsin kyllä kuinka lääkäri laittoi luomenlevittimen paikoilleen. Lääkäri kielsi taistelemasta vastaan, mutta jokainen soluni halusi kiskaista luomeni kiinni.

Minulle leikkaus tehtiin SMILE-menetelmällä. Varsinainen laserointi oli nopea juttu, se kesti vain joitakin sekunteja. Hiukan pidempään meni siinä, kun lääkäri poisti laserin leikkaaman lentikkelin sarveiskalvon sisältä. Oli vaikeaa tuijottaa valoon, kun lääkäri sorkki silmää. Kylmähermoinen ja varmakätinen lääkäri teki työnsä hurjan nopeasti, mutta kyllä ne silti taisivat olla elämäni pisimmät sekunnit.

Hoitaja piti kädestäni kiinni koko operaation ajan ja katsoi että muistan hengitellä rauhallisesti. Toimenpide oli nopeasti ohi, mahtoiko siinä varttiakaan valmisteluineen mennä. Sain suojalasit silmilleni ja pääsin nojatuoliin pötköttelemään.

Hoitaja kävi kanssani läpi kotihoito-ohjeet ja tarjoili suklaata. Kun puudutustippojen vaikutus lakkasi, silmiä kirveli ja vetisti kovasti. Näin kuitenkin heti leikkauksen jälkeen niin hyvin että kävelin mieheni saattamana kotiin. Kotiin päästyä silmien olokin helpotti, epämukavuutta kesti siis vain muutaman tunnin.

Seuraavat kaksi viikkoa laitan silmiini antibiootti- ja kostutustippoja. Saunominen, hikiurheilu, silmiin koskeminen, pölyiset hommat, silmien meikkaaminen ja kastelu ovat kiellettyjä viikon ajan.

Välillä tekee kovasti mieli hieroa silmiä. Nukkuessa on hyvä olla suojalasit päässä hieromisvahingon estämiseksi. Mitään kipua ei ole, eikä oikeastaan varsinaista kuivuuden tunnettakaan tai valonarkuutta. Tämän kirjoittaminen on silti hiukan hankalaa, sillä näkö on vielä vähän sumea. Muutamassa päivässä näön pitäisi kirkastua, mutta lähinäössä voi olla sumeutta viikonkin verran.

Ensimmäinen tarkistuskäynti on varattu kuukauden päähän ja sen jälkeen on tarkistus vielä puolen vuoden päästä. Toki voin ottaa yhteyttä ja mennä lääkärille aiemminkin, jos tuntuu siltä että jotain on pielessä. Itse leikkaus ei ollut vaikeaa, vaan hankalinta minulle on tämä odottaminen: nyt pitäisi kärsivällisesti malttaa toipua ennen kuin leikkauksen lopullinen tulos on selvillä.

Näöntarkkuus hakee siis edelleen paikkaansa ja ruudun tuijottaminen on mahdollista muttei mukavaa. Silmät tuntuvat väsyvän nopeasti. Vähän jänskättää miten maanantaina työt sujuvat, kun pitäisi jaksaa aika tarkasti katsella näyttöä.

5 kommenttia:

Menninkäinen kirjoitti...

Yöks, toi kuulostaa karmivalta. Mutta se lopputuloshan on se tärkein. Mäkin olen kuullut, että siinä menee jonkin aikaa, että näkö on palautunut normaaliksi. Tai siis paremmaksi. Nyt vaan maltat olla rasittamatta silmiä liikaa, niin hyvä siitä tulee!

Mustis kirjoitti...

Hienoa että kaikki on ohi, varmasti on sen arvoista. Silmä on niin helvetin arka mutta tärkeä kapine:)

Hehkuvainen kirjoitti...

Hengissä ollaan! Ja melko hyvissä voimissa, kärsivällisyyttä vain koetellaan. Vieläkin näkyy vasemmalla silmällä kaikki kahtena. Ei hjuva. Odottelen innolla toipumisen edistymistä.

Enni kirjoitti...

Kiitos kokemuksestasi! Harkitsen kovasti vastaavaa toimenpidettä...

Hehkuvainen kirjoitti...

Kiitos kommentista Enni! Vasempaan silmääni jäänyt voimakas hajataitto korjataan uudella leikkauksella, joten ihan ei mennyt kerralla putkeen. En ole vielä varannut leikkausaikaa, mutta joskus tässä keväällä se tehdään. Ja takuuseen menee, eli en joudu maksamaan itse.