22.9.2015

Sekalaisia ajatuksia


Muuttaminen on hanurista.

Ensin pakkaat tavaroita viikon verran ja elät ärsyttävän kaaoksen keskellä stressaten sitä että tuleehan kaikki varmasti tehtyä. Sitten tavarat siirretään vanhalta asunnolta uuteen asuntoon kolmessa tunnissa (sydänlämpöinen kiitos siinä auttaneille!). Sen jälkeen puretaan tavaroita päivätolkulla ja jatketaan raivostuttavaa "arvaa missä laatikossa se on" -leikkiä.

Roudaus on varsinainen antikliimaksi - usean päivän valmistelu ja viikkojen odotus on ohi yhdessä lyhyessä pyrähdyksessä. Olemme voiton puolella tavaroiden purkamisessa, mutta kaikki on vielä vaiheessa.

Tosin tiettyyn keskeneräisyyteen on syytä tottua, täällä nimittäin riittää projekteja. Joka päivä tulee mieleen pieniä ja vähän isompiakin ehostuksia, joita ehtii toteuttaa vaihtelevalla menestyksellä. Käyn rautakaupassa useammin kuin ruokakaupassa.

Minut tunnetaan pikkutarkkana ihmisenä, joka mielellään näprää kaikkea pientä. Vaan aika äkkiä sitä oppii hiukan suurpiirteisemmäksi: ei se nyt niin justiinsa ole näissä kotiremonteissa. Ei kai se mitään haittaa jos tapetissa on reikä tai listasta puuttuu pätkä? Mitä sitten että useampi kohta kaipaa maalia tai muuta naamiointia? Kai sen voi julistaa valmiiksi jos siihen on mennyt jo paljon aikaa ja hermot?

Käsityöharrastus on saanut ihan uusia ulottuvuuksia, kun tarkkuus on pitänyt vaihtaa voimaan. Kodin remontit hoituvat siis lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä! (Ei tingitä, mutta joustetaan kyllä.) Voimaa minulla ei paljoa ole, mutta kunnon kiukku kompensoi jonkin verran.

Tankotanssitunnilta saadut mustelmat kalpenevat muuttomustelmien rinnalla. Olen sisäistänyt hyvin sen ohjeen, että pitää nostaa jaloilla eikä selällä. Niinpä reiteni ottavat osumaa kaikista kannettavista taakoista ja esimerkiksi putoilevista televisiotasoista. Pakaratreeni tulee tehtyä muiden hommien ohessa kun ravaa portaissa edes ja takas (asunnossamme on kolme kerrosta emmekä ainakaan vielä ole suunnitelleet hissin asentamista).

Ensimmäiset yöt ovat olleet vähän levottomia. Olen kuulostellut uusia ääniä ja tuttujen äänten puutetta. Ihmettelen kaikkea uutta ja opettelen erilaista asumista. Tottuuko siihen että ikkuna on maan tasalla? Milloin jäteastiamme käydään tyhjentämässä? (Parillisen viikon maanantaina, selvitin sen.) Pitääkö pihavalo olla päällä öisin?

Huomenna loppusiivous vanhalla asunnolla. Eilen iski haikeus tyhjyyttä katsellessa. Siitä ehti kuitenkin tulla koti.

3 kommenttia:

Menninkäinen kirjoitti...

Huh huh, ei voi muuta sanoa. Tai no voi. Me on muutettu viimeisenä 10 vuonna 6 kertaa... hanurista on koko touhu. Aluksi se keskeneräisyys voi häiritä, mutta sitä kai pitää oppia sietämään. Pikkuhiljaa katsellen tietää tärkeimmät remppakohteet ja saa laajemman käsityksen siitä, millaiseksi kotinsa haluaa laittaa.

Mustikkamaa kirjoitti...

Samaa mieltä: muuttaminen on hanurista. Varsinkin kun on +200km vanhan ja uuden kämpän välissä. No, alkaapa tämä vanha kämppäkin pikkuhiljaa näyttämään tyhjemmältä... Tsemppiä purkamiseen!

Hehkuvainen kirjoitti...

Menninkäinen: mulla on 6 muuttoa 12 vuodessa. Tahti on siis pikkuisen hitaampi kuin teillä, mutta aivan riittävän kova kuitenkin eli nyt voisi pitää taukoa :P.

Mustikkamaa: tuo matka on kyllä hankala, mutta ootte jo loppusuoralla! Hyvä te!