17.8.2015

Etsivä löytää


Koti on ihmiselle tärkeä paikka ja siksi omaa kotia ostaessa saa ja pitääkin olla tarkka. Kaikilla ei ehkä ole selvää visiota unelmakodista, mutta luulen että kaikille on selvää se mikä nykyisessä asunnossa on pielessä (jos jokin ylipäätään on pielessä). Poissulkevalla menetelmällä voi sitten saada selvitettyä itselleen että minkälaiseen kämppään haluaa sitoutua.

Kun kaksi ihmistä etsii yhteistä kotia, on sovitettava yhteen molempien toiveet ja ideat tulevasta taloudesta. Onneksi minun ja mieheni haaveet osuivat aika lailla yksiin eli toivoimme tulevalta kodiltamme samoja asioita. Etsintä oli haastavaa, vaikka meillä oli yhteinen tavoite. En voi edes kuvitella millaisessa kriisissä velloisimme jos olisimme huomanneet haluavamme kodilta täysin eri asioita.

Katsoimme asuntoja laajalla skaalalla. Kävimme katsomassa niin sanottua remontoijan unelmaa eli hirrelle purettua paritalon runkoa, muuttovalmista ja uutuudenkiiltävää kivitaloa ja kaikkea siltä väliltä. Paritaloja, omakotitaloja, rivitaloja, kerrostaloja. Otimme selvää lähes kaikista vapaana olleista asunnoista, joiden hinta ja sijainti oli sopiva - ja joistakin sellaisistakin joiden hinta oli liian kova ja sijaintikin hiukan huono.

Toisin sanoen kävimme useissa näytöissä ja työllistimme välittäjiä kysymyksillämme. Välillä tuntui hiukan tyhmältä lähteä katsomaan asuntoa, josta ei ollut aidosti kiinnostunut, mutta näin jälkeenpäin ajatellen se oli hyvin hyödyllistä. Pikkuhiljaa opin katsomaan asunnoissa oikeita asioita ja kysymään oikeita kysymyksiä. Kun on nähnyt useita mahdollisuuksia, versioita ja ratkaisuja, omat toiveet jalostuvat ja kirkastuvat.

Myönnän, että etsinnän pitkittyessä aloin olla jo hiukan epätoivoinen. "Kyllä sen sitten tietää kun se oikea osuu kohdalle, siitä tulee heti sellainen kotoisa olo", sanoivat monet. Aloin ahdistua, kun yksikään asunto ei tuntunut hyvältä. Tai yhteen asuntoon kyllä ihastuimme välittömästi, mutta hävisimme tarjouskilpailun niukasti. Sen jälkeen kaikki kämpät tuntuivat jotenkin vääriltä.

Hyvä fiilis on tärkeä juttu. Pohdimme paljon käytännön asioita, mutta painotimme valinnassa myös oikeaa tunnelmaa. Yritin kuitenkin muistaa että käymme katsomassa toisten ihmisten koteja. Ei se voi heti tuntua omalta kodilta, kun siellä on toisten tavarat. Siellä on väärät värit, hassut kalusteet ja erilaiset tuoksut. Mutta tyhjässäkin asunnossa on oma fiiliksensä, ja näitä tunnelmia ja olotiloja tutkailimme näytöillä.

Kävimme katsomassa tulevaa kotiamme jo huhtikuussa, kun se tuli myyntiin. Silloin se ei sytyttänyt. Tunnustimme sen ansiot, mutta jotenkin kokemus jäi vaisuksi. Ehkä odotin liikaa sitä "ooh, tämä se nyt on" -oloa ja petyin kun sitä ei tullut. Tai ehkä katsoin vielä liikaa pintaa enkä osannut nähdä syvemmälle oikeasti tärkeisiin asioihin. Joka tapauksessa on onni, että annoimme asunnolle toisen mahdollisuuden.

Voi olla että aika ratkaisi. Ehdimme haudutella ideaa taustalla ja kypsytellä päätöstä. Kävimme katselemassa muitakin ehdokkaita, mutta jotenkin ajatukset aina palasivat yhteen ja samaan pisteeseen. Joku taika siinä tapahtui, sillä kun menimme katsomaan asuntoa toistamiseen, se iski: tuli sellainen olo että tässä se koti nyt on. Aika muikea tunne.

Ylihuomenna tehdään kaupat valmiiksi ja jos kaikki menee suunnitellusti niin viikonloppuna saamme avaimet. Odottavan aika on pitkä.

2 kommenttia:

Mustikkamaa kirjoitti...

Onnea uuteen kotiin ja tsemppiä odottelemiseen :). Meilläkin on kämppä ja muuttoajankohta tiedossa ;)!

Hehkuvainen kirjoitti...

Huijui, nopeaa toimintaa teillä! Onnittelut uudesta kodista ja toivotan tsemppiä muuttoon - meille molemmille :D.