13.6.2015

Sama pää kesät talvet...


...mutta väriä voi sentään vaihtaa. Olen hennannut hiuksiani melkein 15 vuotta. Kuparinhohtoinen punainen väri on kaunis ja mielestäni minulle sopiva. Moni on luullut minun olevan oikeastikin punapää. Henna ei myöskään arveluta samalla tapaa kuin voimakkaat teolliset värit, jotka eivät pysy hiuksissani vaan haalistuvat nopeasti. Vaikka tukka on välillä muuten ärsyttänyt, väriin olen ollut todella tyytyväinen.

Vaan niin siinä vain salakavalasti kävi, että omaan väriin paluu alkoi kuitenkin houkuttaa jokin aika sitten. Vaikka hennaus on tuntunut tekevän hiuksilleni ennemmin hyvää kuin huonoa, värjäys on kuitenkin värjäystä ja tietynlainen luonnontilaisuus tuntuu arvokkaalta asialta. Maantienharmaa on kuulemma nyt muotia, joten ajattelin hypätä trenditietoisten kelkkaan.

Tosin punaisesta väristä ei niin vain pääsekään eroon. Vaihtoehtoina olivat hiljalleen pois kasvattaminen, ihan lyhyeksi leikkaaminen tai vaalennus+värikäsittely. Minulla ei ollut sisua kasvattaa väriä pois. Kontrasti omaan väriin oli sen verran raju ja ajatus melkein vuoden mittaisesta juurikasvun katselusta sen verran karmaiseva että kasvattaminen oli poissuljettu vaihtoehto.

Pidän lyhyestä tukastani, mutta en halua sitä enää lyhyemmäksi. Millisiili saattaa sopia joihinkin hämmentäviin maailmanlopun fantasioihini (ei niistä sen enempää), mutta ei oikeasti tähän elämään. Jäljelle jäi siis rajujen myrkkyjen käyttö eli luonnollisen tilan tavoittelu kemikaalikäsittelyn avulla.

Netissä on paljon juttua siitä, ettei värinpoisto (siis vaalennus) toimi hennattuun hiukseen. Toimii se. Tulos tosin on kirkkaan oranssi. Luottokampaajani Kaisa pyysi etten säikähtäisi peilikuvaani, mutta kyllä se varoituksesta huolimatta hurjalta näytti. Vaalennus on kovasti hiusta rasittava juttu, mutta välttämätön paha kun pyritään tummahkosta punaisesta hiukan hopeaan taittavaan vaaleaan. Onneksi ammattiaineilla voidaan vaalennuskin hoitaa niin että tukka jää päähän.

Maksimivaalennuksen jälkeen Kaisa lätkäisi päähäni sinistä väriä taittamaan oranssia. Näytin mielisairaalan sirkuksesta karanneelta, kun sinisen tyvivärin seasta pilkotti oransseja hiustupsuja. Hiukan paremmalta näytti kun latvoihinkin tuli väriä, joskin lopputulos oli edelleen täysi arvoitus - ainakin minulle. Kampaajani tuntui kuitenkin tietävän mitä teki, ja tulos oli erinomainen.

Koska punainen väri oli niin vahva, lopputulos oli jonkin verran tummempi kuin oma värini, mutta silti luonnollinen ja ehdottomasti ainakin vähemmän punainen kuin aiemmin. Itse asiassa tulos oli niin luonnollinen, että jotkut kavereistani eivät edes huomanneet muutosta. "Sinullahan voisi oikeastikin olla tuon värinen tukka", he sanoivat sitten hetken ihmeteltyään. Niin, lähellä ollaan.

Käsittelystä on nyt kolme viikkoa. Sininen väri on pesujen myötä haalistunut ja oranssin lämpö puskee alta nyt enemmän kuin alussa. Väri siis tuntuu elävän viikottain mutta pidän siitä. Kaisa arveli että tavoiteltuun tulokseen tarvitaan kuitenkin vielä toinen vaalennuskerta ja olen samaa mieltä. Aika on varattuna parin viikon päähän ja katsomme tilannetta uudelleen silloin.

Muistelen aloittaneeni hennauksen koska pidin omaa väriäni tylsänä ja rumana. Oikeasti minulla ei ole mitään kovin vahvaa käsitystä siitä millainen aito hiusvärini on, koska olen värjännyt tukkaani niin kauan. Luultavasti se ei ole ollenkaan niin paha kuin kuvittelin joskus. Pitkäänhän tässä vielä menee, ennen kuin koko pää on täysin omaa väriä, mutta nyt se kasvattelu ei tunnu pahalta koska juurikasvua ei juurikaan näy.

Vaihtelu virkistää, eli kai sitä kerran viiteentoista vuoteen voi vähän väriä vaihtaa. Punaiseen on onneksi helppo palata, jos vuoden päästä huomaan inhoavani luomutukkaani. Nyt olen kuitenkin innoissani kasvatusprojektista ja paluusta (kirjaimellisesti) juurilleni.

3 kommenttia:

Menninkäinen kirjoitti...

Juuri luin eräästä toisesta blogista, kuinka sielläkin kroonikkovärjääjä oli päättänyt palata alkuperäiseen väriinsä. Brunetista blondiksi.
Tästä sitten jonkinlaista kuvamateriaalia, kun parin viikon päästä olet käynyt toisessa valennussessiossa! Odotan jännityksellä!

Urpo Turpo kirjoitti...

Ömmm... Tuota öh... Mitenkäs nyt sen MansenPikkuIhquPunapään kanssa, tuleeko siitä ehkä MansenPikkuIhquSateenkaaripää?

Hehkuvainen kirjoitti...

Menninkäinen: mun päästä harvoin saa julkaisukelpoista kuvamateriaalia, mutta ehkä yksityisnäytännön voin järjestää kun värinvaihdos on valmis :). Ja toivottavasti me nyt jossain vaiheessa ihan tavataankin, niin voit itse todeta tukan muuttuneen.

Urpo Turpo: menee lajimääritys uusiksi! :D Toivotaan ettei tulos sentään sateenkaarta muistuta, vaan olisi lähempänä MansenPikkuHiekkatukkaa ;).