19.5.2015

Riittää jo, osa 3


Köyhä ei ole se jolla on vähän vaan se joka toivoo enemmän.
-Seneca-

Brittiläinen kirjailija ja freelancetoimittaja John Naish on pohtinut riittävyyden filosofiaa monelta kantilta. Kirjassaan Riittää jo: irti maailmasta jossa kaikkea on ihan liikaa hän ottaa kantaa myös tavaran valtavaan määrään.

Meno saarivaltakunnassa kuulostaa hurjalta: "Tutkimus, johon osallistui 1000 brittiä, osoittaa meidän harmittelevan ylenmääräistä osteluamme. Me haaskaamme vuosittain yli 11 miljardia euroa kapineisiin, joita käytetään vain harvoin tai ei silloinkaan. Briteillä on nykyään keskimäärin tonnin painoinen kasa tarpeetonta tavaraa, ja neljännes meikäläisistä ei voi käyttää kotonaan yhtä huonetta, koska se on niin tupaten täynnä tavaraa."

Hetken nauratti tuo huonejuttu, mutta sitten muistin nähneeni yllättävän monia saunoja, joissa ei voi saunoa koska niitä käytetään tavaran säilyttämiseen. (Hirvittävää haaskausta!) Suomalaisilla ei siis taida olla asiat juurikaan brittejä paremmin. Moni raivaa työkseen toisten rojuja ja auttaa ihmisiä selviämään tavarakaaoksesta. Tavaran määrään ärsyyntyneet vähentävät, kierrättävät ja heittävät pois ongelmaksi kasautunutta omaisuuttaan.

Vaikka tavara (silloin kun sitä on liikaa) voi olla jopa terveysriski, on monella suorastaan pakonomainen tarve ostaa koko ajan uutta. Uuden hankinnan tekeminen saa aikaan koukuttavan onnen tunteen, joka ikävä kyllä haihtuu melko pian. Moni ostaa, vaikkei olisi varaakaan. Tämän vuoden alkupuolella Suomen Asiakastieto Oy:n rekisteriin kirjattiin joka päivä 141 uutta ihmistä, joilla ei ollut ennestään maksuhäiriömerkintojä.

Naish pureutuu kirjassaan ostamiseen sosiaalisesti ilmenevänä psykofyysisenä asiana; länsimainen kulutuskulttuuri imee voimansa alkukantaisista hamstraamishimoistamme. Ihmiset jäljittelevät hanakasti toisiaan ja haluavat kuulua laumaan. Naishin mukaan neurotiede on hiljattain saanut selville, että sosiaalisen hyljeksinnän kokeminen aktivoi aivoissa täsmälleen samoja alueita kuin fyysisen kivun kokeminen.

Torjutuksi tulemisen pelko saa meidät toimimaan vallitsevan järjestelmän arvostamalla tavalla. Niinpä hankimme sitä mitä naapurillakin on, tosin mieluusti parempana versiona. Uskomme myös herkästi mainospuheet (vaikka voimme kahvipöytäkeskusteluissa muuta väittää). "Hinnaltaan edullinen roina lupaa usein ratkaista joitakin elämämme pieniä pulmia, mutta todellisuudessa se ainoastaan tyydyttää alati kasvavaa tarvettamme ostaa edes jotain."

"Miksi kulttuurimme kasvaa, kilpailee, tuottaa ja kuluttaa edelleen ja aina vain enemmän, vaikka tiedämme, että seuraukset voivat olla tuhoisat?", kysyy Naish ihan aiheellisesti. Kulutamme kahdeksassa kuukaudessa luonnonvarat, jotka maapallo tuottaa vuodessa. Onhan se nyt aika lyhytnäköistä.

Kirjailijalla on ongelmaan äkkiseltään erikoiselta kuulostava ratkaisu: meidän on opittava materialistisemmiksi. Ajatus on kuitenkin aivan oikea, sillä Naish tarkoittaa materialisteiksi ryhtymistä "siinä mielessä, ettemme heitä omistamiamme esineitä pois käytön jälkeen vaan pidämme niistä huolta."

Olen ihan samaa mieltä. Tähän asti ihmiset ovat kilpailleet suosiosta materiaalin määrällä (enemmän on parempi), toivottavasti jatkossa arvostetaan enemmän riittävyyden filosofiaa.

Ei kommentteja: