14.5.2015

Riittää jo, osa 2


John Naishin kirja Riittää jo: irti maailmasta jossa kaikkea on ihan liikaa puhutteli monella tapaa ja antoi aihetta ajatteluun. Yksi kirjan osioista oli omistettu ruoalle, ja sille kuinka tässäkin asiassa liika on yksinkertaisesti liikaa.

"Kun ahne, kaikkiruokainen eläin saa tilaisuuden valita mieleisensä ympäristön, se hyppää päätä pahkaa 'syö niin paljon kuin jaksat' -maailmaan ja mässäilee siellä sokerilla ja rasvalla, kunnes ruokaa pursuaa sieraimista."

Karu, mutta todellinen kuva, jos yhtään maailman menoa katsoo. Kirjailija kertoo kotinsa lähistöllä olevasta ravintolasta, joka mainostaa lounastaan kehotuksella "syö niin paljon kuin pystyt". "Tarkoitus ei siis ole syödä sen verran kuin haluaa tai tekee mieli, vaan niin paljon kuin pystyy. Eipä ihme, että asiakkaat lihovat mahtaviin mittoihin."

Ei tietenkään kannata mennä toiseen ääripäähän ja sanoa että ennen kaikki oli paremmin. Naish haastatteli Martin Yeomansia, yhtä Britannian johtavista asiantuntijoista ruokahalun psykologian alalla, ja tämä muistutti ettei siitä niin kauaa ole kun ruoka oli vähissä: "Vielä niin hiljattain kuin vuonna 1321 yksi viidestä englantilaisesta kuoli ilmeisesti nälkään. Ennen vuotta 1620 kirjattiin muistiin yli 150 nälänhätää, ja Englannissa tehtiin ilmoitus kannibalismista vielä vuonna 1563."

Pullistuneet britit elävät täysin erilaisessa maailmassa kuin isovanhempansa. "Ensimmäisen maailmansodan aikana brittisotilaat olivat keskimäärin alle 165 cm pitkiä. He olivat varttuneet aikuisiksi aliravittuina", kertoo Yeomans. Ennen kärsittiin nälästä, nyt lihavuus alkaa olla kansallinen katastrofi.

Suomessa ei ole yhtään sen parempi tilanne. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan yli puolet suomalaisista aikuisista on ylipainoisia ja joka viides voidaan luokitella lihavaksi. Lihavien aikuisten maailmassa myös lapset ovat lihavia ja yli kolmasosa lemmikeistä on ylipainoisia.

Lihavuustilastot ovat tietysti siinä mielessä epäilyttäviä, että painoindeksi, jonka perusteella lihavuutta usein arvioidaan, ei ehkä kuitenkaan ole paras mittari ylipainoa tai varsinkaan terveyttä mitattaessa. Painonhallinta, laihduttaminen, ruokavaliot ja -kulttuurit ovat kokonaan toisten keskustelujen aiheita, mutta kirjassa toki puhuttiin niistäkin. Naish kuvaa erilaisten tutkimustulosten avulla sitä, kuinka ihminen ei osaa lopettaa syömistä ajoissa. Aivomme ja kroppamme on rakennettu niin, että jos ruokaa on saatavilla, sitä syödään enemmän kuin tarpeeksi. Ja minkä keho itseensä kerää, se sen myös hanakasti pitää eli laihtuminen on yllättävän vaikeaa.

Worldometersin nettisivuilla pyörii erilaisia tilastolaskureita, ja ruokaosion lukemat ovat hirvittävää (mutta samalla hypnoottista) katsottavaa. Erityisen pahalta tuntuu se, että aliravittujen ja nälkään kuolleiden ihmisten lukumäärä kasvaa samassa tahdissa kuin ylipainoisten ja sairaalloisen lihavien ihmisten määrä. Yksi maailman suurimmista epäkohdista on mielestäni juuri tämä, että nallekarkit eivät mene tasan.

Toisilla ei ole ollenkaan, meillä on liikaa. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkija Kirsi Silvennoinen kertoo suomalaisten heittävän roskiin 120-160 miljoonaa kiloa syömäkelpoista ruokaa vuodessa. Se on paljon, enkä synnitön ole tässä minäkään.

Naish ei tyydy kirjassaan vain toteamaan tilanteen kurjuutta, vaan yrittää myös kohtuullisen lempeillä vinkeillä kääntää läskikelkkaa. Hän tiedostaa, että ongelma on ihmislähtöinen ja (kirjaimellisesti) kasvava. Sen sijaan että tunkisimme ruoalla kyllästettyyn kulttuuriimme aina vain enemmän "syö niin paljon kuin jaksat" -mentaliteettia, meidän pitäisi "suosia riittävän syömisen kulttuuria, joka vähentäisi syvälle iskostuneiden ahmimismekanismiemme vaikutusta".

Pitkään jatkuneet suolistovaivat ovat siinä mielessä siunaus, että minulta tuntuu puuttuvan ahmimismekanismi kokonaan ja ylenmääräisestä herkuttelusta on helppo kieltäytyä. Buffetähky on minulle vieras asia enkä osaa ilmaistakaan ruokaa syödä niin että napa paukkuisi. Sanon hyvin harvoin "otanpa vähän lisää", sen sijaan sanon useinkin "riittää jo".

Löysitkö itsesi tekstistä tai rivien välistä?

2 kommenttia:

Menninkäinen kirjoitti...

Mä löysin itseni sieltä buffetpöydästä... :P

Hehkuvainen kirjoitti...

Onneksi osaat tasapainottaa tilannetta niin ettet pullistu hallitsemattomasti :).