21.2.2015

Toisen roska on toisen... roska.


Työkaverini eivät ole mitään tekniikkahifistelijöitä eivätkä myöskään järjettömiä aina uusinta uutta haluavia kuluttajia. He ovat mielestäni keskivertokansalaisia, ihan tavallisia tallaajia, joiden uskon edustavan melko suurta osaa suomalaisista monessakin asiassa.

Mitään kovin rankkoja yleistyksiä en tietenkään voi työtovereitani tarkkailemalla tehdä, mutta kännyköiden elinkaaresta saa kyllä jonkinlaista vihjettä kahvipöytäkeskusteluihin osallistumalla. Lyhyt on se. Siis kännyköiden elinkaari. Kuulun selkeästi vähemmistöön nelisen vuotta käytössä olleen puhelimeni kanssa. Muiden puhelimet ovat korkeintaan kaksi vuotta vanhoja, moni on tänä vuonna vaihtanut vain vuoden vanhan puhelimensa uuteen.

Kännyköiden järjettömän ja järkyttävän lyhyt käyttöikä on kokonaan toisen nurinan aihe, tällä kertaa halusin pohtia oikein erikseen sitä mitä edesmenneille kännyköille tapahtuu. Yksittäinen puhelin ei ole jätteenä iso, mutta pienistä puroista kasvaa suuri virta: Kuluttaja-lehden artikkelin mukaan Euroopassa vaihdetaan vuosittain yli 105 miljoonaa puhelinta uuteen.

Elektroniikkajätteen vienti EU:n ulkopuolelle on laitonta. Käytetyn elektroniikan vienti ei ole kiellettyä, mutta kukaan tai mikään taho ei pysty tarkistamaan yksitellen kaikkien maasta lähtevien laitteiden toimintakuntoa. Jätteen myynti voi olla tuottoisa bisnes, joten liikkeellä on monenlaista hämärää yrittäjää.

Emme voi ummistaa asialta silmiämme, sillä tätä tapahtuu myös Suomessa. Tulli paljasti vuonna 2012 vantaalaismiehen hämärän konttibisneksen: yrittäjä vei jätettä Afrikkaan noin 2000 tonnia, arviolta 1,5 miljoonan euron edestä romua. Sekä Eettisen kaupan puolesta ry:n selvitys että Suomen ympäristökeskuksen raportti kertovat samaa: kielloista huolimatta vaarallista elektroniikkajätettä luultavasti viedään Suomesta Afrikkaan.

Virallisten käsittelykanavien ohi virtaavan jätteen määrää on vaikea arvioida. Suomen ympäristökeskuksen raportti antaa Suomen toiminnasta hyvän kuvan: raportin mukaan 95% Suomessa kerätystä sähkö- ja elektroniikkaromusta käsitellään Suomessa jollain tavalla eli ainakin esikäsitellään täällä. Mutta se onkin vain se kerätty jäte. Toisessa tutkimuksessa todettiin, että Suomessa syntyy e-jätettä 90 000 - 106 000 tonnia vuodessa ja vain noin 60 % tästä päätyy viralliselle sektorille käsiteltäväksi. Melkoiset määrät vaarallista elektroniikkajätettä seilaa siis tuntemattomilla teillä.

Valtaosa niistä teistä tosin vie suoraan tai kiertäen Afrikkaan, Kiinaan ja Intiaan. Kehitysmaihin jäte päätyy naamioituna käytetyksi, uudelleenkäyttöä odottavaksi elektroniikaksi. Kehitysmaissa epävirallisesti käsitelty jäte aiheuttaa haittoja paikallisille ihmisille ja ympäristölle. Työ tehdään alkeellisissa oloissa ilman asianmukaisia suojavarusteita ja -välineitä.

Suomessa on virallisen keräysjärjestelmän ulkopuolisia toimijoita, jotka lupaavat kuluttajille rahallista korvausta vanhoista kännyköistä. Olenpa itsekin lähettänyt kuoren ja saanut muutaman euron takaisin. Kuvittelin tekeväni hyvän teon, mutta en ole enää niin varma.

Systeemi kuulostaa hyvältä. Kierrätysfirmojen sivuilla luvataan, että rikkinäiset ja arvottomatkin puhelimet kierrätetään asianmukaisesti. Suomen KännykkäRahaksi Oy:n toimitusjohtaja Richard Fieldhouse kertoo Eettisen kaupan puolesta ry:n raportissa, että yritys tarkistaa Suomessa kaikki heille lähetetyt laitteet ja lähettää sitten uudelleenkäytettävät Eurooppaan. Laitteista päätyy toimitusjohtajan mukaan noin 70 % Eurooppaan, 20 % Aasiaan ja 10 % Afrikkaan.

Toisin sanoen ne 30 %, jotka päätyvät Euroopan ulkopuolelle, ovat uudelleenkäyttöön kelpaamatonta jätettä? Jos asia on näin, en ehkä sanoisi yrityksen toimintaa ympäristöystävälliseksi ja asianmukaiseksi.

Vanha kännykkäsi voi olla virallisesti Suomessa kierrätetty tai se voi olla Afrikassa kasvattamassa aina vain suurempaa ekologista ja inhimillistä ongelmaa. Uusi kännykkäsi on myös osa yhtälöä: Kuluttaja-lehden artikkelin mukaan 60-90 prosenttia matkapuhelimen elinkaaren aikaisista ympäristövaikutuksista tulee tuotannosta.

Lehden tutkimuksen mukaan matkapuhelinvalmistajien kilpailu on lisäksi johtanut halvan työvoiman riistämiseen ja lapsityövoiman käyttöön. Koko alalle on tyypillistä alipalkkaus, pakolliset ylityöt ja puutteelliset suojavarusteet. Matkapuhelintehtaiden tuotanto-olot vaihtelevat maittain, mutta harva tehdas täyttää kansainväliset työnormit.

Kännykkä on tärkeä väline enkä halua itsekään olla ilman puhelinta. Mutta muodin vuoksi en luuria vaihda, enkä siksi että entinen on nykymittapuulla vanha. Ja kun vanhasta kännykästä joskus aika jättää, yritän etsiä sille hyvän loppusijoituspaikan virallisessa jätteenkäsittelyjärjestelmässä.

3 kommenttia:

Menninkäinen kirjoitti...

Meidän känny taitaa olla 8 vuotta vanha... :p

Hehkuvainen kirjoitti...

Sillä on kohta antiikkiarvoa :P.

Anonyymi kirjoitti...

Esim. täällä Käytetyt puhelimet