5.2.2015

Kreivi köyhäilee


Alexander von Schönburg: Tyylikkään köyhäilyn taito
Atena Kustannus Oy 2007
Suomentanut Raija Nylander

Meillä jokaisella on luultavasti oma käsitys siitä mikä on tyylikästä. Kreivi von Schönburg on selkeästi tietynlaisen rappioromantiikan ystävä. Rahoilla ja omaisuudella leveily on hänen mielestään tyylitöntä, boheemi ja varaton elämä tyylikästä. Köyhäily on tulevaisuuden trendi ja edelläkävijät luopuvat omaisuudestaan ennen kuin se viedään heiltä.

Kirjailija on kokenut omakohtaisesti sen, mitä on ensin omistaa ja sitten menettää. Hänen sukunsa on vanha ja maineikas mutta ei enää pitkiin aikoihin varakas; kreivin perheellä on viidensadan vuoden kokemus sosiaalisesta alamäestä. Von Schönburg menetti hyväpalkkaisen työnsä ja oivalsi, että elämän todellisia nautintoja ei voi ostaa.

Kreivi herättelee ihmisiä asennemuutokseen. Raha ei tuo onnea, vaan todellinen onni saattaa löytyä jopa helpommin jos rahaa on vähän. Tarjolla on ajatuksia kaikilta elämän osa-alueilta; kirjassa on muun muassa kappaleet Kuinka voi tehdä vaikutuksen ilman rahaakin, Ulkona syöminen ja muita huonoja tapoja, Argumentteja lomamatkoja vastaan ja Kuinka tehdä ostokset tyhmenemättä.

Luopuminen on avainsana. "Joudun aiheuttamaan pettymyksen niille lukijoille, jotka luulevat saavansa seuraavissa luvuissa tarkkoja ohjeita, joita voi seurata askel askeleelta ollakseen lopulta onnellinen, rikas ja menestyvä. Aikeeni on pikemminkin innostaa tarkistamaan kaikki ne toiveet, joiden tavoittelemiseen kulutustavarateollisuus meitä kannustaa, mutta jotka ovat oikeastaan turhia ja mauttomia. Sen verran voin paljastaa, että jos pysyy uskollisena moisille toiveille, ei koskaan tunne itseään rikkaaksi. Rikkaaksi tulee ihminen, joka pystyy jättämään hyvästit toiveilleen."

Kreivi tunnustaa sen, ettei hänen kirjansa sovi kaikille: "Tarkkaavainen lukija on huomannut varmaan jo ajat sitten, että tätä kirjaa ei ole tarkoitettu niille, jotka uusi taloudellinen tilanne on syössyt toimeentuloahdinkoon, vaan kirja haluaa tavoittaa ne, joiden on pantava suu säkkiä myöten."

Tyylikkään köyhäilyn taito ei siis auta, jos olet jo tiukoilla ja mietit mitä sitten syöt kun kynsiä ei enää ole. Kaltaiseni nuukasti elävä ja näitä asioita pohtinut ihminen ei myöskään ehkä saa kirjasta mitään uutta. Mutta monelle kulutushysterian sokaisemalle ihmiselle lukuelämys voi olla valaiseva: elämän parhaista asioista ei tarvitse luopua, vaikka tilin saldo pienenisi. Se ei ehkä olekaan maailmanloppu, jos ei voi ostaa jälleen uutta puhelinta, autoa, merkkilaukkua tai kylpylälomaa.

Von Schönburg kirjoittaa kärjistäen ja kieli poskessa. Hänen huumorinsa tarkoituksensa on selvästi ärsyttää tiettyjä (rikkaita) tahoja. Olin arvon kreivin kanssa samaa mieltä suurista linjoista ja monista yksityiskohdistakin, mutta välillä hiukan harmitti hänen negatiivisuutensa.

Minulle tuli sellainen olo, että kirjailijan mielestä kaikkea kallista pitäisi halveksia. Tekstistä saa sellaisen kuvan että kaikki rikkaat ja omaisuuttaan rakastavat ovat juntteja, jotka mauttomasti ja sieluttomasti riistävät kaikkia ja kaikkea ympärillään. Von Schönburg ei ole ainoastaan köyhien puolella, vaan vahvasti rikkaita vastaan.

Mustamaalaaminen, lokaan vetäminen ja toisten tyylin vähättely tai suoranainen halveksinta eivät oikein sytytä minua. Lukisin mieluusti enemmän positiivista vahvistusta kirjan tärkeälle sanomalle: elämäniloa ei voi ostaa.

Suosittelen kirjaa erityisesti niille, joille tämä ajatus on uusi, mutta myös niille, jotka viihtyvät helppolukuisen ja kevyen kirjallisuuden parissa. Kirja sopii ajatusleikkien ja keskusteluiden pohjaksi.

Ei kommentteja: