18.1.2015

Rätti käteen rutiinilla


Saara Henriksson, Aino-Maija Leinonen: Leppoisa opas huusholliin
Into Kustannus 2014

Ajatus vaivattomasti rullaavasta arjesta on houkutteleva. Kellepä ei kelpaisi koti, jossa paikat pysyvät kunnossa muun toiminnan ohessa. Leppoisa opas huusholliin on mainospuheiden mukaan se kirja, joka sisältää kaikki tarvittavat siivousniksit ja jonka avulla arki alkaa rullata niin että löysäilyyn jää aikaa. Paljon luvattu!

Koska hallitsen kodinhoidon perusteet eikä siivoaminen aiheuta minulle näppylöitä, en saanut kirjasta mitään järisyttäviä oivalluksia tai elämää suurempia vinkkejä. Mutta ei opus silti turha ollut. Siinä missä jollekin toiselle kirjasta saattaa olla hyötyä kaaoksen kesyttämiseen, minä sain asennekasvatusta leppoistamiseen.

Kaltaiselleni perfektionistille tekee hyvää lukea kerta toisensa jälkeen sama mantra: ei se ole niin justiinsa. Osa kotitöistä on sellaisia, ettei mitään kamalaa tapahdu, vaikka ne jättää tekemättä. Leppoisa opas huusholliin antaa armoa ja muistuttaa siitä, ettei pingottaminen kannata.

"Elämässä hyödyllistä on jonkinasteisen epätäydellisyyden ja keskeneräisyyden ja kulahtaneisuuden hyväksyminen."

Amen to that! Mutta siivoaminen kyllä kannattaa. Kirjassa luetellaan hyviä syitä siivota: järjestys helpottaa tavaroiden löytymistä, puhtaat pinnat kuluvat likaisia hitaammin, rasvan tukkima liesituuletin voi olla paloturvallisuusriski, pöly rikkoo sähkölaitteita, sisäilman laatu paranee siivotessa ja ympäristökin kiittää vedellä tehtävästä ylläpitosiivouksesta kun pinttyneeseen likaan ei tarvitse käyttää vahvoja myrkkyjä.

Kirjan tarkoitus on auttaa lukijaa löytämään (ja lempeästi hyväksymään) oma siisteystasonsa sekä ylläpitämään sitä käytettävissä olevilla resursseilla. Perusvinkkejä on paljon ja ne ovat käyttökelpoisia. Osa vinkeistä kuulostaa pöhköiltä, mutta luulen että ne on kirjoitettu kieli poskessa. Esimerkkinä tämä lapsiperheelle sopiva niksi:

"Pikkulapsi sotkee syödessään. Kannattaa antaa riisien ja makaronien kuivua lattialla ja vasta sitten imuroida, näin ne irtoavat lattiasta helpommin ja pääset vähemmällä vaivalla."

Oikeasti olisi varmaankin helpompaa vain noukkia ruoat tuoreeltaan lattialta eikä pyöritellä niitä jalan alla ja liiskata sukkiinsa kuivumista odotellessa, mutta ehkä tällä tarkoitettiin sitä, että pikkulasten kanssa on usein muutakin ohjelmaa kuin siivoaminen ja joskus ne makaronit saattavat ehtiä kuivua ennen kuin kukaan ehtii tarttua imuriin. Tiedä häntä, en ole pikkuihmisten kanssa eläjä.

Meidän kämpässämme ei ole ongelmana lemmikkien karvat tai lasten kuravaatteet, vaan esimerkiksi puolipitoisten vaatteiden epämääräinen kasa makuuhuoneessa. Joskus se kasa on melko hieno arkun päällä oleva pino, toisinaan taas lattialle rönsyilevä hallitsematon keko. Kirjan lukeminen ei ratkaissut ongelmaa (ei vaatekasaa eikä sitä että ärsyynnyn siitä), joten joudun keksimään jotain myöhemmin.

Siivoamista tai tätä kirjaa ei ehkä pidä ottaa turhan vakavasti. Entisaikojen emännän oppaat ovat aika vakavasävyisiä kirjoja, Leppoisa opas huusholliin sen sijaan on kirjoitettu pilke silmäkulmassa. Suosittelen niille, jotka pitävät niksikirjoista ja huumorilla höystetyistä elämänhallintaoppaista. Kirja sopii niille, jotka rakastavat siivoamista, mutta myös niille, jotka inhoavat sitä.

9 kommenttia:

Menninkäinen kirjoitti...

Mä voisin järjestää meillä kesäisin siedätysleirejä siivousintoilijoille tuolla teemalla "ei se ole niin justiinsa..."
Tämä siis kodissa, jossa kaksi koiraa ja espanjalainen, joka ei ihan aina vieläkään muista, että täällä ei kuljeta sisällä ulkojalkineissa...

Hehkuvainen kirjoitti...

Heh, siinäpä sulle bisnesidea :D.

Aika karua siedätystä olisi meikäläisellekin. Ei koirat niinkään, mutta ulkokengillä ei kyllä tepastella sisällä kesälläkään. Joku roti! :D

Eilen olikin Hesarissa juttu juuri tästä kirjasta ja sen kirjoittajista, huomasin sen vasta tänään:
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1421471910451

Rhia kirjoitti...

Meillä se ongelma on lähinnä laiskuus :D Ollaan isännän kanssa molemmat aika huithapeleita. Tavarat jää käytön jäljiltä niille sijoilleen eikä ne päädy omille paikoilleen (jos sellaista alunperin edes olikaan). Lisäksi itseä häiritsee se että isäntä kasaa omat puolikäytetyt (tai pesua odottavat) vaatteensa mun vaatekaapin eteen. Vaatekasa siirtyy aamulla mun kaapin edestä hänen kaapin eteen kun yritän päästä omalle vaatekaapilleni ja kun isäntä herää ja etsii itselleen vaatetta hän siirtää sen takaisin mun kaapin eteen. Se kasa on nyt ollut siinä jo useamman vuoden vaikka olen huomauttanut asiasta.
Tavarahamsterina tietysti myös yleinen tavarapaljous ja nurkissa pyörivät nyssäkät ja pussit ärsyttää. On vaikea siivota kun tavaraa on niin paljon ettei se mahdu kaappeihin.
Siksi mun tämän vuoden agenda on siitä tarpeettomasta eroon pääseminen. Sen jälkeen on sitten kivempi siivotakin kun siivousta ei aina tarvitse aloittaa sillä että siirtää kirppiskassit taas kerran makkarista olkkariin, olkkarista eteiseen, eteisestä autoon, autosta työhuoneelle ja sieltä takaisin makkariin.

Hehkuvainen kirjoitti...

Hyvältä kuulostaa tuo agenda, motivaatiokin on ilmeisesti kohdillaan. :)

Olen nyt seurannut paljon organisointi-, järjestely- ja siivousvinkkejä, ja useimmiten esille tulevat nämä periaatteet:

1)jokaisella tavaralla pitää olla oma paikka (jotta ne voivat sitten päätyä sinne)

2)kaikki saman kategorian tavarat pitäisi olla samassa paikassa tai edes samalla alueella (kun ei aina arvaa etsiä haluamaansa kirjaa sukkalaatikosta - elleivät kaikki kirjat majaile siellä)

3)tavaramäärän olisi syytä olla jossain määrin kohtuullinen (kaksi ekaa sääntöä ei paljon auta jos kattiloita on niin paljon ettei hellaa pääse käyttämään vaikka tietää missä se on)

Tuo Leppoisa opas huusholliin sopii mielestäni ohjekirjaksi juuri niille, jotka ovat (mielestään tai oikeasti) laiskoja. Tarkoitus ei ole käyttää elämää siivoamiseen, vaan tehdä siivoaminen niin nopeaksi ja helpoksi että elämän voi käyttää kivempiin asioihin! Kannatan.

Rhia kirjoitti...

Voi kumpa jokaisella tavaralla olisikin paikka!
Meillä on pieni asunto, muutimme tähän isommasta asunnosta, jossa sielläkin oli tavaroiden sijoitteluongelmia (kun kaksi ihmistä muuttaa omista koloistaan yhteiseen asuntoon ei aina tavaroille tahdo löytyä sijoituspaikkaa, etenkin jos sen toisen kamat on jo siellä). Säilytystilaa on todella vähän. Kymmenestä kaapista yksi on täynnä tietokoneroinaa, toinen täynnä burleskihepeneitä, kolmas on siivous- ja työkalukaappina, neljäs liinavaatteilla. Viidennen kaapin täyttää kaksi suurta pyykkikoria (joista toinen on pääasiassa tyhjä koska isännän pyykit ovat siellä lattialla). Viisi kaappia jää vaatteille (Isännällä kaksi, mulla kolme) ja muulle tavaralle ei sitten kaappeja jääkään. Eli jos ilmaantuu tavaraa joka ei noihin edellä mainittuihin kategorioihin sovi niin sille ei ole paikkaa. Esim varapeitot ja tyynyt pyörivät pusseissaan makkarin lattialla koska eivät mahdu kaappeihin. Ne käsityötarvikkeet joita säilytän kotona ovat sinne tänne ripoteltuina (nypläystyyny makkarissa, ompelukone eteisen lattialla, helmilaukku olkkarissa, hopeasepänpöytä makuuhuoneessa peilipöydän alla). Lehdet eivät mahdu kirjahyllyyn koska se on jo täynnä kirjoja joten ne on sijoitettu matkalaukkuihin. Kameralaukullekaan ei ole paikkaa,se pyörii olkkarin tai eteisen lattialla ja kameran jalusta olkkarin nurkassa. Nuottiteline pitää majaa sohvan takana jossa on myös toinen ompelukone (joka odottaa korjauksen jäljiltä koekäyttöä). Sohvan takana on myös lasipöydän kansi joka odottaa loppusijoitusta takaisin äitini luo. Kun muutimme asuntoon viisi vuotta sitten meillä oli suuri sohvapöytä joka sittemmin ei enää ole mahtunut. Runko on jo viety pois mutta lasikansi oli niin suuri että se ei mahtunut automme ovista sisään joten emme voineet viedä sitä pois.
Että näin. Suuri osa paikkaansa hakevista tavaroista on siis aivan käyttökamaa, sellaista joita vieläpä tarvitsen kohtalaisen usein. Niistä ei voi luopua mutta säilytyspaikkaakaan ei ole.

Rhia kirjoitti...

PS. Sen yhden kaapin täyttävät tietokonekamat ovat sellaista tavaraa jolla ei ole tehty yhtään mitäään moneen vuoteen. Kerran vuodessa muistutan isäntää siitä että ne pitäisi käydä läpi ja pistää pois ne mitkä ovat jo liian vanhentuneita jotta niillä voisi tehdä mitään. No arvaa onko tapahtunut? Eipä ole.
Asuntoon muuton jälkeen olen sentään saanut häntä luopumaan kahdesta tietokoneenrungosta ja kahdesta monitorista jotka aiemmin myös täyttivät kaappeja. Vaikka minä olen tavarahamsteri niin isäntä on vielä pahempi, hänen tavaroillaan vaan usein ei ole mmitään funktiota. Kerroinko jo että kellarissa on yksi pahvilaatikollinen haalistuneita kuitteja vuodelta ö. Isännän "muistoja" joita ei saa heittää pois...

Hehkuvainen kirjoitti...

Rhia: :D
En naura tilanteelle, hymyilyttää vain tuo kuvauksesi.

En tiedä mitä järjestelygurut neuvovat tuollaisessa tilanteessa. Mielestäni harvemmin kehotetaan vaihtamaan kumppania, vaikka hän olisikin... mmm... tavarahaasteellinen ;).

Sen toki voi aina yrittää tehdä, että hillitsee ongelman paisumista. Eli ei ota kotiinsa mitään sellaista, mille ei ole siellä paikkaa. Mutta se on vaikeaa, jos kotiin haluaa tulla jotain tosi kivaa!

Nuo kuitit vetävät kyllä sanattomaksi. O_o

Rhia kirjoitti...

Joo, ne kuitit kyllä vetää aika sanattomaksi. Onneksi olen saanut tuota hänen "muistojen" säilyttelyä vähän suitsittua. Esim enää meillä ei säilytetä ihan kaikkia pääsiäismunien käärepapereita ja avattuja joulukalentereita.
:D Mutta kuten sanottu, mä yritän nyt tänä vuonna päästä eroon tuosta tarpeettomasta tavarasta, ehkä sitten tuonne kaappeihinkin alkaisi muodostua tilaa. Toivoisin vain että isäntäkin tekisi saman operaation omille kamoilleen!
(Ja joo, kellarikomerokin on täynnä, sen tyhjennysoperaatio on myös tämän vuoden agendassa).

Hehkuvainen kirjoitti...

Rutkasti tsemppiä raivaukseen, vapautuva tila tuntuu/näyttää hyvältä ja kannustaa varmasti eteenpäin :)!