24.1.2015

Milloin viimeksi teit kuperkeikkoja?


Minusta ei ole harrastamaan liikuntaa. Kävelen kyllä paljon ja mielelläni, hyödynnän mahdollisuudet hyötyliikuntaan ja tykkään välillä vähän haastaa kroppaani ja kiusata hien pintaan. Mutta varsinaiseksi liikunnan harrastajaksi en oikein mitenkään tunnu taipuvan.

Minulla on ehkä sitoutumiskammo: siinä harrastamisessa kun tuntuu tökkivän ehkä eniten se, että johonkin lajiin tai harjoitteeseen pitäisi sitoutua useammaksi kuin yhdeksi kerraksi että sitä voisi sanoa harrastamiseksi. Jooga- ja kuntosaleja on lähimaastossa niin tiheässä että niille vierii melkein vahingossa, mutta on se nyt nähty ettei tule mentyä kuitenkaan.

Vähän hävettää tunnustaa, etten pysty ylläpitämään edes helppoa kotijumpparutiinia. Kuinka vaikeaa se nyt muka olisi ottaa puoli tuntia päivässä tai edes viikossa jollekin voimistelulle? Ei luulisi olevan kovin vaikeaa, mutta monesti olen yrittänyt ja yhtä monesti huomannut itselleni mahdottomaksi. (Jumppanaapuri sen sijaan osaa ja jaksaa. Ärsyttää kun itse ei.)

Painonhallinnan takia minun ei tarvitse lisätä liikuntaa, mutta muuten tekisi varmasti hyvää edes pieni lisäliikehdintä. Tekemisestä tulee hyvä fiilis, mutta motivaatio on silti yleensä hukassa.

Vaikka minulla ei ennenkään ole ollut mitään kunnianhimoisia tavoitteita, niin nyt päätin laskea rimaa alemmas. Itse asiassa päätin poistaa koko riman. Kun lähtötaso on nolla, pitää aloittaa pienesti. Pitkään pohdittuani saatoin vihdoin löytää aidasta sen kohdan, josta pääsen ryömien yli. Saanko esitellä ideani: laiskan laput!

Leikkasin paperista 56 lappua ja kirjoitin niihin jumppaliikkeitä (14 erilaista, 4 kutakin). Kirjoitin esimerkiksi yhteen lappuun 10 punnerrusta, toiseen 2 x 10 askelkyykkyä ja kolmanteen 5 kuperkeikkaa (oikeasti!). Määrät ovat maltillisia ja kahden lapun suoritusaika maksimissaan suunnilleen viisi minuuttia. Laitoin laput kuppiin. Arvon kupista joka päivä kaksi lappua umpimähkään ja teen niissä lukevat liikkeet. Kun kaikki 56 on nostettu ja tehty (siihen menee siis tällä tahdilla 28 päivää), sekoitetaan laput ja aloitetaan alusta.

Siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan. Naurakaa ihan vapaasti, jos tämä on teistä säälittävää. Nauru pidentää ikää ja oikein kunnon nauru käy melkein liikunnasta. Onhan tämä aika onnetonta, ihan tosi. Mutta kehtaan väittää, että liikunnassa vähän on kuitenkin parempi kuin ei lainkaan.

Tämä saattaa toimia. En mitenkään voi väittää, etteikö minulla olisi tähän aikaa tai mahdollisuutta. Arvonta tuo sopivasti satunnaisuutta ja tuntuu lapsellisen hauskalta. On mukavaa onnitella itseään siitä, että teki minijumpan - sen sijaan että sättisi itseään sen vuoksi ettei taaskaan tehnyt mitään.

Ja voihan tässä toteutua jonkinlainen porttiteoria. Ehkä seuraavalla kierroksella nostankin joka päivä kolme lappua. Tai ehkä teen tuplana jokaisen arvotun lapun. Tai ehkä kirjoitan uusia ja haastavampia lappuja.

Joka tapauksessa olen tyytyväinen siitä, että uskalsin vihdoin tunnustaa itselleni että tämän kummempaan urheiluun en onnistu itseäni ylipuhumaan. Helpottaa heti, kun lakkaa hakkaamasta päätänsä seinään.

4 kommenttia:

Menninkäinen kirjoitti...

Mua nauratti vaan tuo ihana "kuperkeikat"!

Musta toi on aivan mahtava idea. Onhan siinä se vaara, ettei edes viitsi arpoa niitä lappusia... Vois muuten olla hauska tehdä niinkin, että tekis tätä yhdessä toisen kanssa niin, että laput kirjoitetaan toinen toiselle. Sitten arpominen olis jännää, kun ei yhtään tietäis, mitä lapuissa lukee!

Tuulia kirjoitti...

Kiva, mietin miten tuota soveltais, kun minusta just jumppaliikkeet on kaikkein tylsimpiä. Luultavasti laput vois jäädä purkkiin. Entä jos sekaan laittais palkintolappuja, että hyvällä tuurilla saisikin löhöä sohvalla tunti - lappusen.

Zepa kirjoitti...

HYVÄ idea! Olen venytellyt ja jumpannut VUOSIA ja se on aina yhtä vastenmielistä! Tulkoon joku sanomaan, että kun jotain tekee xx kertaa, se muuttuu tavaksi. Olen jumpannut helvetti tuhansia kertoja ja eipä oo vielä muuttunut tavaksi. Saa pakottaa itsensä joka kerta. Vaikka huomaankin, että jumpan jälkeen on parempi olo kuin ennen - niin silti.

Hehkuvainen kirjoitti...

Menninkäinen: ai ai, se voisi olla vähän liian jännää jos olisi toisen kirjoittamat laput. Se olisi kumminkin kirjoittanut kostoksi kaikenlaista mahdotonta.

Tuulia: no mutta soveltaahan voi! Tero meinasi kirjoittaa siivouslappuja: http://teronsporttiblogi.blogspot.fi/2015/01/arvontalaulu-raikaa.html (Vaan ei se kumminkaan kirjoita.)

Zepa: tämä toimii minulla ainakin toistaiseksi. Ei onneksi ole sellaista pakottamisen makua tässä. :)