24.12.2015

Aaton askartelut


Remonttipaperia päätyi tänä vuonna joulukortteihin, mutta sitä riitti muuhunkin. Keräsin muuton jälkeen ne palaset joissa ei ollut ryppyjä tai kengänjälkiä ja leikkelin pienemmiksi.


Paperinarulla simppeli sidonta ja vanhasta Aamulehdestä pieni hauskuus kanteen. Aamulehti oli vuodelta 1960 ja se löytyi pihavarastostamme. Paperinarun olen ottanut talteen kukkakaupan paketista.


Naapurit saivat joulutervehdykseksi yllä olevan vihkosen. Ehkäpä voivat käyttää kauppalappuina tai muuten muistiinpanoja varten. Onneksi naapurilla on takka, vihkonen käy sytykkeenäkin jos ei muuta keksi.


Tein kolme muuta hiukan eri teemalla; näissä on samaisen vuoden lehdestä mainoksia teattereissa pyörivistä elokuvista.


Erityisen jännittävä on alla oleva mainos. Minkähänlainen on mahtanut olla elokuvan "suomenkielinen selostus"?


23.12.2015

20.12.2015

Peitto


Sain maaliskuussa aloittamani jämälankavirkkauksen valmiiksi. Langat eivät loppuneet, mutta peitolle tuli kokoa sen verran että katsoin riittäväksi.


Peiton koko on noin 140 x 172 cm (hankala mitata kun venyy) ja painoa sillä on 2 kiloa. Virkkasin koko ajan kaksinkertaisella langalla ja vaihtelin värejä niin että aina oli koukulla kaksi eriväristä lankaa. Langat olivat kaikki villaa tai villasekoitetta.


Koukun koko oli 6 mm ja se napsahti poikki viimeistä päättelyä tehdessä. Sekin oli siis sitä mieltä että peiton tekeminen on syytä lopettaa. En muista että olisi koskaan ennen mennyt koukku poikki, ihan uutta minulle.


12.12.2015

Korttipostia


Perinteinen joulukorttipaja oli taas toiminnassa kolme viikkoa sitten. Tein kortteja ennätyksellisen vähän, vain neljätoista. En ehkä vain ollut tuotteliaalla tuulella, tai sitten kaksoisnäkö vei parhaimman terän tekemisestä.


Idean apinoin törkeästi kaverin viimevuotisesta kortista. Kaksipuoleista teippiä piti kortteja varten ostaa, muut tarvikkeet löytyivät kotoa. Ruskea paperi on muuten remonttipaperia, jota oli lattioissamme suojana muuton ajan. (Vanha kunnon "ei voi pois heittää, vielähän tuotakin voi johonkin käyttää" -meininki!)

10.12.2015

Poliisin ja Hehkun vanha tuttu


Istuin kahvilassa ja mietin pitkään miksi viereisessä pöydässä istuva mies on niin kovin tutun näköinen. Olin ihan varma että olemme jutelleet joskus jossain.

Käytyäni läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomat vaihtoehdot (Lähikaupan kassa? Lääkäri? Kirjastonhoitaja? Kerran nähty remonttimies? Tutun tuttu? Toimistomme asiakas? Vakuutusvirkailija?) tajusin sen: sehän on se mies, joka kesällä hortoili kadulla niin kännissä, että soitin hänelle kyydin miekkataksiin.

Samalla muistin että se juttelu oli silloin melko yksipuolista. "Noonni, pidäppäs sää siitä liikennemerkistä kiinni - pysykkö ny siinä - niin määpä soitan sulle - elä ny kaadu taas - kyydin."

Onneksi en siis morjestanut, vaikka tutuille yleensä heilutankin.

30.11.2015

Jumissa


Tänään oli silmäleikkauksen kuukausikontrolli. Kahdessa viikossa ei ole tapahtunut oikeastaan mitään, vaan tilanne on suunnilleen samanlainen kuin ennen: oikea silmä on hyvä, vasemmalla näen kahtena.

Ei mene tämä toipuminen ihan niin kuin mainospuheissa. Tokihan minulla oli tiedossa, että silmäleikkaus ei ole mikään riskitön toimenpide. Tietysti etukäteen annetuissa papereissa mainittiin mahdolliset ongelmat ja jälkioireet sekä se, että toisinaan täytyy tehdä korjaava leikkaus. Vaan ainahan sitä operaatioon mennessään silti toivoo, että omalla kohdalla kaikki menisi hyvin.

Eikä tässä nyt mikään ole varsinaisesti pieleen mennytkään. Mitään tulehdusta ei ole tullut, kipuja ei ole ollut ja näön tarkkuuskin alkaa olla tavoitelukemissa (ainakin oikeassa silmässä). Lääkärin mukaan sarveiskalvo on siisti ja leikkaushaavat samaten. Kaikki näyttää hyvältä kuvissa, mikroskoopilla ja paperilla.

Subjektiivinen kokemus paranemisesta on tässä vaiheessa kuitenkin kaikkea muuta kuin hyvä.

Lääkärin mukaan vasemmassa silmässä on sen verran kovasti hajataittoa, että teksti näkyy sen vuoksi kahtena. Hajataitto johtuu lääkärin mukaan luultavasti siitä, että sarveiskalvossa on leikkauksen jäljiltä edelleen turvotusta. Kudoksen lopullinen paraneminen vie puolisen vuotta, joten tässä vaiheessa toipuminen on vielä pahasti kesken.

On lohduttavaa kuulla, että hajataittoa voidaan korjata uudella leikkauksella. On myös helpottavaa tietää, että kaikki näyttää olevan kunnossa. Mitään hätää ei siis ole, vaan nyt vain pitää olla edelleen kärsivällinen.

Mutta se tässä onkin vaikeaa. Välillä iskee epätoivo ja pillahdan itkuun esimerkiksi kesken kauppareissun. Välillä lamaannuttava apeus vyöryy päälle ja haluaisin vain vajota pöydän alle pillittämään. En tiedä helpottiko lääkärissä käynti yhtään. Liian hätäisesti ei saisi korjausleikkaukseen mennä, ettei korjata sellaista mikä paranisi itsekseen ajan kanssa. Mutta tuntuu musertavalta, että pitää vielä kuukausitolkulla kärvistellä kaksoiskuvan kanssa.

Eikä se ole täysin varmaa että hajataitto ajan kanssa paranee. Toivon tietysti että niin käy. Hienointahan se olisi, että jo kuukauden päästä tilanne olisi parempi. Mutta voi olla ettei ole. Voi olla että pitää odottaa kolmas tai neljäskin kuukausi. Ja sitten kun olen killistellyt sitkeästi tällä vammasilmällä viisi kuukautta, voidaan ehkä todeta ettei hajataitto mene mihinkään vaan pitää leikata uusiksi.

Juuri nyt en suosittele tätä muille. Ostakaa rahoillanne vaikka poni.

22.11.2015

Puettu ikkuna


Satoi lunta ja pihalla on talvi. Keittiön ikkuna sai vaatteet: ompelin vanhasta verhosta salusiinit.


Ei rimpsuja eikä rypytystä, se olisi ollut hiukan liian mummolamaista. Mutta vanhan näköistä pitää olla ja hiukan laitoin pitsiäkin.


13.11.2015

Odottavan aika on pitkä


Nyt on kulunut kaksi viikkoa silmäleikkauksesta, joten ajattelin päivittää tänne vähän kuulumisia ja tuntemuksia.

Muuten menee mukavasti, mutta näen edelleen vasemmalla silmällä kahtena. Jokaisen ruudulla näkyvän kirjaimen tai numeron vieressä on toinen samanlainen. Oikealla silmällä näkö on parempi, tai ainakin... no, yksinkertaisempi.

Ensimmäisinä päivinä vaivannut sumeus on poistunut lähes kokonaan ja lähinäkö on parantunut. Siitä huolimatta päätetyöskentely on tuon vasemman silmän takia ollut erittäin piinaavaa ja vaikeaa, kuten voitte varmasti kuvitella. Joillakin toipuminen on ollut nopeampaa ja töihin on pystynyt tosiaan sen kahden saikkupäivän jälkeen normaalisti, mutta minulla tämä nyt on sitten tällaista.

Ottaa päähän - kirjaimellisesti.

SMILE-tekniikan eduiksi mainitaan lähes oireeton toipuminen. Se on totta, että kaksoisnäköä lukuunottamatta toipuminen on sujunut hyvin. Silmissäni ei ole ollut lainkaan kipuja, hiekan tunnetta, ylenmääräistä kuivumista tai muutakaan epämukavuutta. Ainoastaan aamuisin silmät ovat huutaneet kosteutusta, mutta muuten on todellakin melko oireetonta.

Ensimmäinen viikko oli vaikea, kun piti nukkua ne epämukavat suojalasit päässä. Eikä saanut saunoa tai päästää vettä silmiin. Tukka piti pestä ihmeellisesti takakenkottaen ja tuntui ettei naamaa saa puhtaaksi kun ei pääse vedellä lotraamaan. Helpotti kovasti henkisesti, kun selvisi ensimmäisestä viikosta eikä silmiä tarvinnut enää varoa.

Näiden kahden viikon ajan silmiin piti pudotella antibiootti- ja kostutustippoja. Eilen oli viimeinen tippapäivä ja tästä päivästä eteenpäin hoitona on kostutustippoja tarvittaessa. Ikävää kuivumista ei tosin tunnu juurikaan olevan, joten saatan kaivata tippoja vain satunnaisesti.

Kävin viime viikolla optikolla kyselemässä että onko tämä kahtena näkeminen normaalia. Optikko ei nähnyt silmissäni tai toipumiseni edistymisessä mitään tavallisesta poikkeavaa, joten jäämme seuraamaan tilannetta. Jotkut ovat netissä raportoineet samanlaisesta vaivasta, joka on ajan kanssa itsestään korjaantunut. Sumeudesta varoiteltiin kyllä, mutta tästä ei.

Ongelman syy saattaa olla siinä (näin optikko minulle kertoi), että lentikkelin poiston jäljiltä sarveiskalvon kerrokset eivät ole vielä parantuneet toisiinsa kiinni. En tiedä miksi ongelma on vain vasemmassa silmässä, sillä molemmissa silmissä tehtiin yhtä suuri korjaus (eli molemmista silmistä poistettiin yhtä paksu lentikkeli). Ärsyttää, mutta koitan olla tyytyväinen ettei sama haitta ole oikeassakin silmässä.

Kahden viikon päästä on ensimmäinen kontrollikäynti silmälääkärillä. Toivon että siihen mennessä kaksoisnäkö on vain ikävä muisto. Pitäisi olla kärsivällinen, koska lopullinen toipuminen ja näön vakiintuminen voi kestää viikkoja tai kuukausia.

On tässä se hyvä puoli, että koneella tulee istuttua aiempaa vähemmän kun ruutua ei kestä tuijottaa.

31.10.2015

Leikkauskertomus


Täällä sitä nyt ihmetellään maailmaa ja muuttunutta peilikuvaa uusin silmin. Tuntuu hassulta, kun välillä yritän korjata lasien asentoa kasvoillani ja kädet hamuavat tyhjää.

Toimenpide ei ollut kivulias, mutta jossain määrin epämiellyttävä kyllä. Jännitin leikkausta yllättävän vähän, mutta otin silti mieluusti vastaan rauhoittavan esilääkityksen. Vain silmän pinta oli tipoilla puudutettu, joten tunsin kyllä kuinka lääkäri laittoi luomenlevittimen paikoilleen. Lääkäri kielsi taistelemasta vastaan, mutta jokainen soluni halusi kiskaista luomeni kiinni.

Minulle leikkaus tehtiin SMILE-menetelmällä. Varsinainen laserointi oli nopea juttu, se kesti vain joitakin sekunteja. Hiukan pidempään meni siinä, kun lääkäri poisti laserin leikkaaman lentikkelin sarveiskalvon sisältä. Oli vaikeaa tuijottaa valoon, kun lääkäri sorkki silmää. Kylmähermoinen ja varmakätinen lääkäri teki työnsä hurjan nopeasti, mutta kyllä ne silti taisivat olla elämäni pisimmät sekunnit.

Hoitaja piti kädestäni kiinni koko operaation ajan ja katsoi että muistan hengitellä rauhallisesti. Toimenpide oli nopeasti ohi, mahtoiko siinä varttiakaan valmisteluineen mennä. Sain suojalasit silmilleni ja pääsin nojatuoliin pötköttelemään.

Hoitaja kävi kanssani läpi kotihoito-ohjeet ja tarjoili suklaata. Kun puudutustippojen vaikutus lakkasi, silmiä kirveli ja vetisti kovasti. Näin kuitenkin heti leikkauksen jälkeen niin hyvin että kävelin mieheni saattamana kotiin. Kotiin päästyä silmien olokin helpotti, epämukavuutta kesti siis vain muutaman tunnin.

Seuraavat kaksi viikkoa laitan silmiini antibiootti- ja kostutustippoja. Saunominen, hikiurheilu, silmiin koskeminen, pölyiset hommat, silmien meikkaaminen ja kastelu ovat kiellettyjä viikon ajan.

Välillä tekee kovasti mieli hieroa silmiä. Nukkuessa on hyvä olla suojalasit päässä hieromisvahingon estämiseksi. Mitään kipua ei ole, eikä oikeastaan varsinaista kuivuuden tunnettakaan tai valonarkuutta. Tämän kirjoittaminen on silti hiukan hankalaa, sillä näkö on vielä vähän sumea. Muutamassa päivässä näön pitäisi kirkastua, mutta lähinäössä voi olla sumeutta viikonkin verran.

Ensimmäinen tarkistuskäynti on varattu kuukauden päähän ja sen jälkeen on tarkistus vielä puolen vuoden päästä. Toki voin ottaa yhteyttä ja mennä lääkärille aiemminkin, jos tuntuu siltä että jotain on pielessä. Itse leikkaus ei ollut vaikeaa, vaan hankalinta minulle on tämä odottaminen: nyt pitäisi kärsivällisesti malttaa toipua ennen kuin leikkauksen lopullinen tulos on selvillä.

Näöntarkkuus hakee siis edelleen paikkaansa ja ruudun tuijottaminen on mahdollista muttei mukavaa. Silmät tuntuvat väsyvän nopeasti. Vähän jänskättää miten maanantaina työt sujuvat, kun pitäisi jaksaa aika tarkasti katsella näyttöä.

26.10.2015

Pelkkä olo


Ei synny kunnon tekstiä, joku blokki aivoissa. Vika ei ole kirjoittamisessa, vaan ajatuksissa. Tuntuu jotenkin siltä etten edes ajattele kunnolla. Minulla on ajatuskatkelmia, paljon pieniä hajanaisia repaleita, mutta ei mitään consistent. Kielikin vaihtuu kesken pohdinnan.

Minulla on vain olo. Pelkkä olo, fiilis ilman sanoja. Onkohan se hyvä juttu?

Ehkä se ei ole ainakaan paha. Kirjallisen luomistyön tämä kyllä pysäyttää, eikä maailmaa parantavista teehetkistäkään tulisi mitään kun pää lyö tyhjää. Onneksi tässä ei mihinkään suuriin aivoponnistuksiin tarvitse ryhtyäkään. Jos yhtään jaksaisin/osaisin, kirjoittaisin siitä kuinka Samhain saapuu, kuinka vuoden kierto on jälleen saatu päätökseen ja kuinka on aika hiljentyä tarkastelemaan mennyttä vuotta ja valmistua tulevaan.

Vaan enpä kirjoita, kun ei irtoa. Nyt on aika katsoa itseään, kurkistella sisäänpäin ja tutkiskella mitä sieltä löytyy.

19.10.2015

Puun ja kuoren välissä


Olen työpaikkani työsuojeluvaltuutettu. En vastustaisi veretöntä vallankaappausta, mutta ketään muuta ei tunnu pesti kiinnostavan. Tehtävä sopii minulle kyllä, kun eipä se meidän työpaikallamme mitään erityistä panostusta vaadi ja palkkaankin tulee pieni lisä.

Se harmi tässä on, että porukka kuvittelee työsuojeluvaltuutetun olevan luottamusmies. Ne eivät ole sama asia. Työsuojeluvaltuutettu on se, joka huolehtii työolojen turvallisuudesta. Luottamusmies on se, joka neuvottelee työnantajan kanssa henkilöstöä koskevissa asioissa ja huolehtii työntekijöiden tasa-arvoisesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta.

Eikä siinäkään sinällään mitään vikaa ole, että kollegat purkavat minulle työhön ja esimieheen liittyviä ongelmiaan. Joskus on stressiä kiireen vuoksi, joskus kiristää jonkun toisen kollegan käytös, toisinaan harmittaa pomon tölväykset. Kuuntelen mielelläni ja yritän olla tukena miten vain suinkin kykenen. Usein riittää se että puidaan yhdessä asiaa, joka mieltä painaa.

Astetta harmillisempaa on se, että pomollakin on jotenkin puurot ja vellit sekaisin. Välillä se kutsuu huoneeseensa ja kyselee minulta henkilöstön hyvinvointia ja kuulumisia. Ovatko tyytyväisiä vai tyytymättömiä, onko ilmassa kireyttä ja jos niin miksi. Minusta on hienoa että esimies on kiinnostunut alaistensa hyvinvoinnista, hän vain kysyy sitä hiukan väärältä henkilöltä.

Työtoverini kertovat minulle asiansa luottamuksellisesti ja puhuvat seurassani vapautuneesti. Vaikka toisinaan asia on sellainen, että se pitäisi ehdottomasti ottaa puheeksi työnantajan kanssa, ei ole mielestäni minun asiani kertoa siitä. Kukaan ei tykkää kantelupukista, ja sellainen kokisin olevani jos kertoisin pomolle kaiken mitä kahvihuoneessa kuulen. Vastailen siis ympäripyöreästi, että saisin jotenkin tuotua tärkeät asiat esiin mutten samalla menettäisi toisten luottamusta.

Joskus pomo vuodattaa minulle aika avoimesti töihin ja erityisesti esimiesasemaan liittyvistä hankaluuksista. Ymmärrän häntä hyvin, eikä käy kateeksi. Kun kollegat nurisevat jostain, tekisi toisinaan mieli puolustaa pomoa ja kertoa ettei se elämä siellä johtoportaassa ole herkkua. Että kyllä se ihan oikeasti tekee parhaansa hyvän työilmapiirin eteen.

En kumarra kumpaankaan suuntaan, etten tulisi pyllistäneeksi toiseen. Yritän olla puolueeton ja toimia työyhteisön parhaaksi, mutta välillä tuntuu siltä että olen aika yksin tässä hommassa. Ja jonain päivänä en vain ehkä jaksa punnita sanojani, vaan nostan kissan pöydälle ja katson kuinka sen paska lentää tuulettimeen. Olenhan kuitenkin kirjanpitäjä, en diplomaatti.

11.10.2015

Muodin huipulla


Lamppukaupan (entuudestaan tuttu) myyjä: "Katsoinko oikein että olet raskaana...?"

Minä: "Ehei, mulla on vaan ruma takki."

Talvitakkini malli ei taida olla oikein imarteleva. Aion silti käyttää sitä. Deal with it, muotipoliisit!

10.10.2015

Aikainen joululahja


Aion vihdoin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni: varasin itselleni ajan silmien laserleikkaukseen. Vajaan kolmen viikon kuluttua saan toivottavasti jättää hyvästit vahvoille kaukolaseilleni.

Kävin viimeisellä kesälomaviikollani esitutkimuksessa, jossa silmäni todettiin leikkauskelpoisiksi. Odotus on kauhistuttavan jännittävää, mutta samalla ihanaa. Toisaalta pelottaa, toisaalta en malttaisi enää odottaa.

Tästä kuulette vielä!

4.10.2015

Pientaloalueen jännyyksiä


Ovikello soi. Siellä oli nainen, joka halusi myydä minulle hevonpaskaa. Turpeeseen sekoitettuna, puutarhaan you know. En ostanut, kun ei ole tuo puutarhasuunnitelma vielä ihan selvillä. Mutta kiva tietää, että täällä saa kakkaa kotiovelle.

3.10.2015

Maalaus + sauna = huono idea


Ensimmäiset löylyt omassa saunassa olivat karmeat. Saunassa ei ollut mitään vikaa, mutta ilmassa oli. Olimme juuri saaneet lattioiden maalauksen tehtyä ja halusimme palkita itsemme koeajamalla saunamme.

Emme tajunneet (ennen kuin oli liian myöhäistä) että ilmassa leijuva maalin käry ei suinkaan katoa saunaa lämmittäessä vaan voimistuu. Liuotinpohjaisen maalin haju ei ollut mitenkään hyvä sellaisenaankaan, mutta tilanne oli mielestämme siedettävä saunomista ajatellen. Ei huomioitu tätä: kun sähkökiukaan napsautti päälle ja sauna lämpeni, se veti korvausilmaa muualta huoneistosta.

HORROR! Maalinkatkuinen ilma sujahti kuumien vastusten ohi ja saunaan levisi aivan järjetön haju. Se oli sellainen kohtalaisen epämiellyttävä tyrmäävä bouquet jossa oli aimo annos tinneriä ja paloöljyä. Saunottiin, vaikka ei se kovin hyvältä tuntunut.

Lakkaöljymaali kuivuu hitaasti ja liuotinaineita on ilmassa pitkään. Vaikka lattia on ollut käyttökuiva jo hyvän tovin, saimme hajuttomat löylyt oikeastaan vasta tällä viikolla.

Mutta oi, kyllä nyt on makeaa! Toki pitää vielä ehkä hiukan hakea sitä optimaalista lämpötilaa eikä sähkökiuas ole mielestäni yhtä hyvä kuin puukiuas, mutta arvelen saunovani jatkossa usein.

Minulla ei ole koskaan ennen ollut kodissa omaa saunaa, mutta olen aina sellaisesta haaveillut. Saunassa rentoutuu keho ja mieli, lämpöön liukenee kuonat ja huolet. Eilen kävin jäähyllä pihalla ja ihastelin myrskyn otetta pihapuista. Tunsin olevani kotona.

30.9.2015

Sekalaisia ajatuksia osa 2


Remonttipaperi (se sellainen ruskea jota laitetaan lattian suojaksi esimerkiksi maalatessa) toimii hyvin myös pöytäliinana. Tai ainakin niin hyvin ettei sitä suotta viitsi siivota pois heti ensimmäisenä. Tai ehkä toisenakaan.

Olohuoneen lattiaa on jo pariin otteeseen paikkamaalattu. Yllä mainittu remonttipaperi oli lattian suojana muuton ajan, mutta sitä kiinni pitänyt maalarinteippi teki tepposet ja vei parissa kohtaa maalia mukanaan. Hups!

(Ei voi noissa maalaushommissa liikaa korostaa pohjatöiden tärkeyttä. Mielestäni teimme ne hyvin, mutta emme ehkä sittenkään riittävän hyvin. No, ensi kerralla sitten.)

Kun ne vahingot oli paikattu, sain kuningasajatuksen tuunata kenkätelinettämme (se oli liian leveä) olohuoneen lattialla. Yksityiskohtiin menemättä operaation lopputuloksena oli kauniisti kapeampi kenkäteline ja pari vähemmän kaunista koloa lattiamaalissa. Ei muuta kuin lisää maalia pintaan ja taas mennään.

Huomenna tulee polttopuita talveksi. Teimme naapurin kanssa yhteistilauksen, joten pääsemme sitten jakamaan viisi irtomottia silmämääräisesti puoliksi. Pääsemme myös testaamaan pihavarastomme vetoisuuden. Eiköhän sinne nätisti pinoten aika paljon polttopuuta uppoa, vaikka siellä onkin jemmassa parkettia. On muuten myytävänä, eli jos nyt kaipaat suunnilleen 20 neliötä tummaa tammiparkettia (vähän käytetty), ota yhteyttä.

22.9.2015

Sekalaisia ajatuksia


Muuttaminen on hanurista.

Ensin pakkaat tavaroita viikon verran ja elät ärsyttävän kaaoksen keskellä stressaten sitä että tuleehan kaikki varmasti tehtyä. Sitten tavarat siirretään vanhalta asunnolta uuteen asuntoon kolmessa tunnissa (sydänlämpöinen kiitos siinä auttaneille!). Sen jälkeen puretaan tavaroita päivätolkulla ja jatketaan raivostuttavaa "arvaa missä laatikossa se on" -leikkiä.

Roudaus on varsinainen antikliimaksi - usean päivän valmistelu ja viikkojen odotus on ohi yhdessä lyhyessä pyrähdyksessä. Olemme voiton puolella tavaroiden purkamisessa, mutta kaikki on vielä vaiheessa.

Tosin tiettyyn keskeneräisyyteen on syytä tottua, täällä nimittäin riittää projekteja. Joka päivä tulee mieleen pieniä ja vähän isompiakin ehostuksia, joita ehtii toteuttaa vaihtelevalla menestyksellä. Käyn rautakaupassa useammin kuin ruokakaupassa.

Minut tunnetaan pikkutarkkana ihmisenä, joka mielellään näprää kaikkea pientä. Vaan aika äkkiä sitä oppii hiukan suurpiirteisemmäksi: ei se nyt niin justiinsa ole näissä kotiremonteissa. Ei kai se mitään haittaa jos tapetissa on reikä tai listasta puuttuu pätkä? Mitä sitten että useampi kohta kaipaa maalia tai muuta naamiointia? Kai sen voi julistaa valmiiksi jos siihen on mennyt jo paljon aikaa ja hermot?

Käsityöharrastus on saanut ihan uusia ulottuvuuksia, kun tarkkuus on pitänyt vaihtaa voimaan. Kodin remontit hoituvat siis lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä! (Ei tingitä, mutta joustetaan kyllä.) Voimaa minulla ei paljoa ole, mutta kunnon kiukku kompensoi jonkin verran.

Tankotanssitunnilta saadut mustelmat kalpenevat muuttomustelmien rinnalla. Olen sisäistänyt hyvin sen ohjeen, että pitää nostaa jaloilla eikä selällä. Niinpä reiteni ottavat osumaa kaikista kannettavista taakoista ja esimerkiksi putoilevista televisiotasoista. Pakaratreeni tulee tehtyä muiden hommien ohessa kun ravaa portaissa edes ja takas (asunnossamme on kolme kerrosta emmekä ainakaan vielä ole suunnitelleet hissin asentamista).

Ensimmäiset yöt ovat olleet vähän levottomia. Olen kuulostellut uusia ääniä ja tuttujen äänten puutetta. Ihmettelen kaikkea uutta ja opettelen erilaista asumista. Tottuuko siihen että ikkuna on maan tasalla? Milloin jäteastiamme käydään tyhjentämässä? (Parillisen viikon maanantaina, selvitin sen.) Pitääkö pihavalo olla päällä öisin?

Huomenna loppusiivous vanhalla asunnolla. Eilen iski haikeus tyhjyyttä katsellessa. Siitä ehti kuitenkin tulla koti.

17.9.2015

Tärkeysjärjestys


Mies pitää huolen siitä, että muutossa netti pakataan viimeisenä ja puretaan ensimmäisenä, eli kovin pitkää nettitaukoa ei ole pakko pitää. Mutta taitaa silti olla parempi että keskityn nyt hetken aikaa täysillä kodin vaihtamiseen ja palaan blogimaailmaan kun suurin hässäkkä on ohi.

12.9.2015

Ennen ja jälkeen


Koska olohuoneen lattiaremontista jäi maalia, ja koska miehellä riitti energiaa, myös makuuhuoneen lattia sai pienen ehostuksen. Lähtötilanne ei ollut mitenkään karmaiseva, vaan makuuhuoneessa oli siisti mutta ehkä hiukan kellastunut parketti.


Irrotin listat ja mies hioi lattian. Riittävällä kiukulla se hioutui käsipelillä samaan tapaan kuin olohuoneen lattia, varsinkaan kun tarkoitus ei ollut hioa puulle asti vaan pelkästään karhentaa pintaa niin että maali tarttuu paremmin.

Työvälineinä siis hiekkapaperi ja hiomatuki jatkovarrella. Niin ja tietysti harja ja rätti hiontapölyn poistoon.


Ensimmäisen kerroksen jälkeen näytti jo hyvältä, vaikka yksi kerros ei vielä riittänyt täysin peittämään alta kuultavaa puuta. Se vähän arveluttaa että kuinka lakka reagoi maalin kanssa, kun tehtiin pelkkä karhennushionta eikä siis poistettu lakkaa kokonaan. Alla olevassa lähikuvassa näkyy kuinka ensimmäisen kerroksen jäljiltä lattia on ikään kuin naarmuilla. Arvelen sen johtuvan alla olevasta lakkakerroksesta.


Vesiohenteisella maalilla ei lakan päälle kannattaisi edes yrittää, mutta koska meillä oli lakkaöljymaalia, ajattelimme kokeilla kuinka tässä käy. Voi olla, että maali alkaa piankin hilseillä. Toisaalta makuuhuoneessa lattia ei joudu mitenkään kovalle kulutukselle, joten voi se jonkin aikaa kestääkin. Tämä on sellainen tiedekoe, jota ei ehkä kannata esitellä rakentajien foorumeilla, mutta kelpaa meille.


Kolmen maalikerroksen jälkeen lattia on valmis ja näyttää kyllä todella kivalta. Tapetti ei ole ihan oman maun mukainen, mutta sen ehtii vaihtaa sitten myöhemmin. Ja jos toteamme että lattia ei tällaisena kestä kulutusta, voimme vaihtaa senkin. Mutta ehkä ei ihan heti, sillä nyt pitäisi hiljalleen aloitella muuttopakkausta...

6.9.2015

Olohuoneen lattiaremontti, osa 4


Työ haittaa harrastuksia, eli minä palasin lomalta töihin ja mies jatkoi remonttimestarina. Olohuoneen lattia näytti hyvältä kahden maalikerroksen jälkeen, mutta tuntui ikävältä. Raakalauta nosti karvansa pystyyn ja lattian pinta oli paikoin kuin hiekkapaperia. (Klikkaa kuvaa niin näet sen suurempana.)


Sukka jää kiinni eli ei hyvä. Eihän tämä puun karvaantuminen meille ihan uutta ollut, mutta jotenkin ei kumpikaan tullut sitä ajatelleeksi työn touhussa. Olisi ehkä ollut fiksua tehdä välihionta ensimmäisen maalikerroksen jälkeen, mutta ehdittiin näppärinä sutia toinen maalikerros ennen kuin tajuttiin tutkia vähän tarkemmin tilannetta. Eli toisen maalikerroksen jälkeen mies teki välihionnan ja nihkeäpyyhinnän.


Lattiassa on nyt keskimäärin neljä kerrosta maalia (joissakin kohdissa 3-5 hionnasta ja paikkamaalauksesta johtuen). Sinällään pieni karheus ei olisi pahitteeksi, sillä maali teki lattian todella kiiltäväksi ja liukkaaksi. Pitää olla varovainen villasukilla hiihdellessään! Ostimme maalia 9 litran pönikän, ja sitä jäi vielä reilusti makuuhuoneen lattian käsittelyyn.

Maalikaupassa kerrottiin maalin kuivuvan optimaalisissa olosuhteissa 9-11 päivää. Se saa nyt kuivua kaksi viikkoa ennen muuttoa, joten olemme hyvin aikataulussa. Maalin kulutuskestävyydestä en tietenkään tiedä vielä mitään, palataan siihen vaikka vuoden päästä. Mutta uutena on ainakin hieno! Kaksi viikkoa, paljon työtä, no power tools.


Julistamme olohuoneen lattian valmiiksi! Kuten asiaan kuuluu, listojen asennuksen voi huoletta jättää ensi viikolle vuodelle.

5.9.2015

Olohuoneen lattiaremontti, osa 3


Pesun jälkeen olohuoneen lattia näytti jo hyvältä, mutta ei vielä ollenkaan valmiilta. Punaruskealla maalattu pinta oli melko siisti, mutta raakalauta sälöytyi kovasti. Alla kohtalaisen pieni kolo, suurempiakin löytyi.


No eipä siinä sitten muuta kuin lakkakittiä täytteeksi. Mies teki suuren työn kolojen kittaamisessa ja hiomisessa. Se olikin aikaa vievää puuhaa, kun ensin piti antaa kitin kuivua ja sitten vasta sai hioa. Ja sitten vielä piti antaa hiontapölyn pikkuisen laskeutua ennen sen poistoa. On kuulkaa varmasti puhdas lattia, sen verran monesti on nyt pyyhitty.


Vaan päästiinhän sitä sitten vihdoin maalaamaankin! Maaliksi valikoitui Sateenkaari Perinnetaito Oy:n Vanhanajan lakkaöljymaali. Sävy on Tikkurilan Vanhan ajan värit -värikartasta harmaa numero 0401.

Aivan turhaan pohdin että mahtaako maali jotenkin riidellä punaruskean kaakeliuunin kanssa. Ei riitele. Värivaihtoehtoja on ihan loputtomasti ja voin kuvitella että sitä oikeaa sävyä etsitään joskus pitkään. Lattia on kuitenkin aika iso asia sisustuksessa, joten sen soisi olevan juuri oikean värinen. Onneksi asian voi hoitaa nopeastikin: marssimme maalikauppaan ja sanoimme haluavamme "jotain harmaata". Myyjä sanoi tämän olevan suosittu väri ja noin kahden minuutin harkinnan jälkeen se kelpasi meillekin. Hyvä päätös.


Yllä olevassa kuvassa lattia ensimmäisen maalikerroksen jälkeen, alla olevassa toisen. Raakalauta imi paljon maalia ja tulos oli ensimmäisen kerroksen jälkeen läikikkään läpikuultava. Vanhan punaruskean maalin päälle uusi maali levittyi kevyemmin ja toisen kerroksen jälkeen oli jo paljon valmiimman näköistä.

Levitimme maalia siveltimillä, koska niillä kuulemma saa parempaa jälkeä kuin telalla. En tiedä siitä, mutta maalin sutiminen on hauskaa. Lakkaöljymaalissa tosin on aika tuhti tuoksu haju, joten on ihan hyvä ettei meidän tarvitse asua remontin keskellä.


Alla olevassa taiteellisen hämärässä kuvassa yritin tuoda esille lattian epätasaisuuden. Varsinkin kaakeliuunin edustalla lattia on todella röpöinen, lommoinen ja kaikenkaikkiaan kaukana tasaisesta. Vaan se ei haittaa ollenkaan, minusta lattiamme on kaunis. Muiden ei tarvitse sitä katsella, jos silmää särkee.


Sitten huomasimme, että yksi juttu olisi kyllä pitänyt tehdä ensimmäisen ja toisen maalikerroksen välissä. Siitä lisää seuraavalla kerralla...

31.8.2015

Olohuoneen lattiaremontti, osa 2


Koska keskityin remontointiin, valokuvani eivät ole mitään sisustuslehtitasoa. Ne riittävät kuitenkin tapahtumien dokumentointiin ja niiden avulla voi sentään yrittää sitten myöhemmin muistella mitä tuli tehtyä. Toisten remontoijien kertomukset ja kuvat ovat olleet todella arvokkaita meille, ehkä minun selostuksistani voi joskus olla hyötyä jollekin toiselle.


Muovimaton ja linoleumin poiston jälkeen lattiasta paljastui kipsitasoite. Onneksi mies älysi näytepalaa ottaessaan kostuttaa tasoitetta, jolloin havaitsimme sen irtoavan hyvin pikkuisen vettä saatuaan. Emme suinkaan olleet kipsimme kanssa yksin, vaan löysimme netistä paljon kohtalotovereita.


Eli vesi vanhin voitehista! Kostutimme kipsitasoitetta reilusti suihkepullolla ja kaavimme sen sitten irti metallilastoilla. Kuiva kipsi irtoaa laudasta atomi kerrallaan, kostutettu kipsi hiukan paremmin ja paljon vähemmällä pölyllä. Yllä olevassa kuvassa keskellä näkyy käsitelty alue, oikealla vielä paljon työsarkaa.


Onneksi olohuoneemme on melko pieni, sillä kipsitasoitteen irti hinkuttaminen käsipelillä oli aika yksitoikkoista puuhaa. Kun pahimmat köntsät oli saatu pois, kuurasimme lattian runsaammalla vedellä ja juuriharjalla. Yllä näkyy ero pestyn lattian (oikealla) ja pelkästään kaavitun lattian (vasemmalla) välillä.


Kun kipsimönjä oli saatu lattiasta irti, päästiin vihdoin hiomaan. Tarkoitus ei ollut poistaa vanhaa maalia, joka näytti olevan tiukasti puussa kiinni, vaan pelkkä karhennus riitti. Jatkovarsi oli ihan ehdoton juttu, sen avulla homma kävi näppärästi.

Hionta sujui nopeasti, hiontapölyn poistaminen taas hitaasti. Hyvä että olin lukenut Pätsiniemen emännän maalauskokemuksia, niin en tuhonnut omaa imuriamme pölyllä. Pöly lähti siis harjalla ja kostealla rätillä. Ja hienolta kyllä näyttikin pesun jälkeen, tätä oli pakko ihastella tovi.


Jatkuu ensi numerossa...

30.8.2015

Olohuoneen lattiaremontti, osa 1


Olohuoneen lattiaremontin lähtötilanne: siistikuntoinen tumma parketti. Lattia narisi jokaisella askeleella, sillä parkettia ei oltu liimattu kiinni. Hyvä meille, sillä halusimme sen pois.

Pidämme molemmat lautalattioista ja mielestämme sellainen sopii vanhan puutalon henkeen. Kotitalomme on rakennettu 1920 ja halusimme että se näyttäisi hiukan enemmän ikäiseltään. Lähdimme siis yksissä tuumin elämämme ensimmäiseen lattiaremonttiin!

(Valkea läikkä kuvan oikeassa alareunassa on auringonvaloa. Kivasti sattui kesän suunnilleen kuumimmat päivät pölyisiin sisähommiin.)


Kun parketin ensimmäinen pala saatiin noin tunnin ihmettelyn ja portaikon kaiteen purkamisen jälkeen irti, loppu irtosi helposti ja pääsimme tutustumaan alempiin kerroksiin. (Olisihan se liimaamaton parketti irronnut tarvittaessa nopeastikin, mutta koska emme tienneet mitä kauhuja sen alta löytyy, halusimme tehdä purkutyön varovasti parkettia säästäen - jos vaikka kävisi niin että se pitäisikin kaikessa hiljaisuudessa iskeä takaisin lattiaan.)

Alla olevassa kuvassa näkyykin sopivasti se mitä parketin alla oli tarjolla: kellertävä muovimatto ja sen alla ruskeankirjava linoleumi. Iyh. (Kuvassa näkyvä vaalea puu on portaikon ylin askelma, ei lattiaa.) Koska Työterveyslaitoksen laboratorio totesi lähettämämme näytteen asbestivapaaksi, uskalsimme ryhtyä purkuhommiin.


Kellertävän muovimaton asennuksessa oli ilmeisesti luotettu lähinnä painovoimaan. Matto nimittäin vain makasi linoleumin päällä ja pystyimme rullaamaan sen kevyesti irti. Suurin vaiva oli raskaan maton käsittelyssä, kun sitä piti pikkuisen pilkkoa, taitella ja runnoa että se asettui jokseenkin kivasti jätesäkkeihin.


Muovimatto oli ilmeisesti liimattu vain yhdestä kohdasta kiinni alla olevaan linoleumiin, todisteena siitä pieni karvainen raita keskilattiassa. Linoleumi oli naulattu lattian reunoilta kiinni, mutta se irtosi varsin kevyesti repimällä. (Miljoonat pikkuiset naulat mies nyppi myöhemmin irti.) Jälleen kerran suurimpana vaivana oli käsin repiä linoleumia sen verran pienemmiksi kappaleiksi että sen sai pussitettua.


Meillä kävi siis purkuhommissa aivan mieletön tuuri: parketin poiston jälkeen kaksi seuraavaa kerrosta rullailtiin poikki ja pinoon suunnilleen puolessa tunnissa. Alimmaisena oli lautalattia, niin kuin toivoimme.

Alla näkyy lattia kuvattuna heti mattojen käärimisen jälkeen eli sille ei ole tehty vielä mitään. Jotain jännää siinä on tapahtunut, kun vasemmalla on kirveellä tasoitellun näköistä puuta ja muualla vanha punaruskea maali. Niin ja kipsitasoitetta. Paljon kipsitasoitetta.


To be continued...

23.8.2015

Aamuyön äänet


Kun heräsin kolmelta mennäkseni aamuneljäksi kaverille kisastudioon (yleisurheilun MM-kisat, Peking), kuulin kadulta kännistä laulua:

Mä tunnen sen jo kasvavan
voiman sisälläin
uuden haasteen toteutan
ja teen sen pystypäin.
Takaa vuorten huippujen
etsin aina vaan
ja Pokémonin jokaisen
mä opin tuntemaan!


Se oli tunteella vedetty.
Lomalla kaikki on jotenkin erilaista.

21.8.2015

Valta vaihtui


Saimme avaimet uuteen kotiimme.


Tämä ovi avaimineen löytyy kellaristamme. Kotitalomme on rakennettu vuonna 1920 ja ikä näkyy siinä kauniisti. Ulko-ovi lukkoineen oli hiukan uudempaa tekoa eikä lainkaan näin kuvauksellinen.

20.8.2015

Sinistä ja punaista


Metsästä...


... ja parvekkeelta.


Mies sanoi että tomaatit maistuvat makoisilta. Olen iloinen siitä että satoa tulee, se kannustaa jatkamaan viljelykokeiluja. Lasitettu länsiparveke on osoittautunut hyväksi kasvihuoneeksi - varsinkin nyt kun aurinko paistaa. Ensi vuonna meillä ei ole enää parveketta, mutta pihaa on. Sitä saakin sitten miettiä viljelykset uusiksi, ehkäpä kokeilen vaikka avomaankurkkua.

19.8.2015

Nukuitko hyvin?


Kyllä vaan, kiitos kysymästä. Näin unta kärpäsestä, jolla oli hevosen k*rpä. Kärpäsen vaatimattomana suunnitelmana oli maailman valloittaminen jälkeläisiä siittämällä.

17.8.2015

Etsivä löytää


Koti on ihmiselle tärkeä paikka ja siksi omaa kotia ostaessa saa ja pitääkin olla tarkka. Kaikilla ei ehkä ole selvää visiota unelmakodista, mutta luulen että kaikille on selvää se mikä nykyisessä asunnossa on pielessä (jos jokin ylipäätään on pielessä). Poissulkevalla menetelmällä voi sitten saada selvitettyä itselleen että minkälaiseen kämppään haluaa sitoutua.

Kun kaksi ihmistä etsii yhteistä kotia, on sovitettava yhteen molempien toiveet ja ideat tulevasta taloudesta. Onneksi minun ja mieheni haaveet osuivat aika lailla yksiin eli toivoimme tulevalta kodiltamme samoja asioita. Etsintä oli haastavaa, vaikka meillä oli yhteinen tavoite. En voi edes kuvitella millaisessa kriisissä velloisimme jos olisimme huomanneet haluavamme kodilta täysin eri asioita.

Katsoimme asuntoja laajalla skaalalla. Kävimme katsomassa niin sanottua remontoijan unelmaa eli hirrelle purettua paritalon runkoa, muuttovalmista ja uutuudenkiiltävää kivitaloa ja kaikkea siltä väliltä. Paritaloja, omakotitaloja, rivitaloja, kerrostaloja. Otimme selvää lähes kaikista vapaana olleista asunnoista, joiden hinta ja sijainti oli sopiva - ja joistakin sellaisistakin joiden hinta oli liian kova ja sijaintikin hiukan huono.

Toisin sanoen kävimme useissa näytöissä ja työllistimme välittäjiä kysymyksillämme. Välillä tuntui hiukan tyhmältä lähteä katsomaan asuntoa, josta ei ollut aidosti kiinnostunut, mutta näin jälkeenpäin ajatellen se oli hyvin hyödyllistä. Pikkuhiljaa opin katsomaan asunnoissa oikeita asioita ja kysymään oikeita kysymyksiä. Kun on nähnyt useita mahdollisuuksia, versioita ja ratkaisuja, omat toiveet jalostuvat ja kirkastuvat.

Myönnän, että etsinnän pitkittyessä aloin olla jo hiukan epätoivoinen. "Kyllä sen sitten tietää kun se oikea osuu kohdalle, siitä tulee heti sellainen kotoisa olo", sanoivat monet. Aloin ahdistua, kun yksikään asunto ei tuntunut hyvältä. Tai yhteen asuntoon kyllä ihastuimme välittömästi, mutta hävisimme tarjouskilpailun niukasti. Sen jälkeen kaikki kämpät tuntuivat jotenkin vääriltä.

Hyvä fiilis on tärkeä juttu. Pohdimme paljon käytännön asioita, mutta painotimme valinnassa myös oikeaa tunnelmaa. Yritin kuitenkin muistaa että käymme katsomassa toisten ihmisten koteja. Ei se voi heti tuntua omalta kodilta, kun siellä on toisten tavarat. Siellä on väärät värit, hassut kalusteet ja erilaiset tuoksut. Mutta tyhjässäkin asunnossa on oma fiiliksensä, ja näitä tunnelmia ja olotiloja tutkailimme näytöillä.

Kävimme katsomassa tulevaa kotiamme jo huhtikuussa, kun se tuli myyntiin. Silloin se ei sytyttänyt. Tunnustimme sen ansiot, mutta jotenkin kokemus jäi vaisuksi. Ehkä odotin liikaa sitä "ooh, tämä se nyt on" -oloa ja petyin kun sitä ei tullut. Tai ehkä katsoin vielä liikaa pintaa enkä osannut nähdä syvemmälle oikeasti tärkeisiin asioihin. Joka tapauksessa on onni, että annoimme asunnolle toisen mahdollisuuden.

Voi olla että aika ratkaisi. Ehdimme haudutella ideaa taustalla ja kypsytellä päätöstä. Kävimme katselemassa muitakin ehdokkaita, mutta jotenkin ajatukset aina palasivat yhteen ja samaan pisteeseen. Joku taika siinä tapahtui, sillä kun menimme katsomaan asuntoa toistamiseen, se iski: tuli sellainen olo että tässä se koti nyt on. Aika muikea tunne.

Ylihuomenna tehdään kaupat valmiiksi ja jos kaikki menee suunnitellusti niin viikonloppuna saamme avaimet. Odottavan aika on pitkä.

15.8.2015

Ilmaisia iloja


Viime sunnuntaina sain jälleen lisää penkkiurheilukokemusta kun kävin ystäväni kanssa katsomassa pesäpalloa. Meinasi olla näin vanhalle vähän liian nopea laji, ei pysynyt katsoja ninjapelaajien liikkeissä mukana. Sää suosi, peli oli hyvä (tamperelaiset voittivat) ja seura mainiota (sekä asiantuntevaa, mistä oli suuri ilo lajiummikolle). Liput olin saanut ilmaiseksi, joten kukkarokin kiitti.

Maanantaina sinkouduin töiden jälkeen elokuviin. Sain pomoltani kaksi ilmaislippua (syytä en tiedä, ehkä hänellä ei vain ollut niille käyttöä ja arvasi oikein että minulla on), joten vein ystäväni katsomaan Tom Cruisea. Mission: Impossible - Rogue Nation oli vallan viihdyttävä rymistely. Ei mitään turhaa tunteilua tai liian monimutkaisia juonikuvioita, vaan junan lailla eteenpäin puskevaa toimintaa. Olisin mieluusti nähnyt Jeremy Rennerin hiukan fyysisemmässä roolissa, mutta ehkä sitten jossain toisessa elokuvassa, joka ei ole tällä tapaa Cruisen show.

Tiistaina kävin töiden jälkeen kastelemassa lomailevan ystäväpariskunnan kukkaset. Aiemmista vuosista poiketen parvekekukatkin jäivät henkiin, kun paahde ei korventanut niitä. Sain ottaa mukaani ystäville tulleet Aamulehdet, joten meillä ollaan nyt muutaman viikon ajan luettu ilmaisia lehtiä. Pidän sanomalehden lukemisesta, joskin tuntuu siltä että Aamulehden sisältö on aiempaa kehnompi. Kelpaa se silti tulevaan muuttoon pehmikkeeksi astioiden pakkaamiseen.

Keskiviikkona kävin ensin töiden jälkeen Rosen-terapiassa ja kipitin sieltä sitten miehen kanssa Tampere-talolle Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan konserttiin. Saimme viime vuonna häälahjaksi Lippupisteen lahjakortin ja siitä riitti vielä Ismo Leikolan esityksen ja Tampere Filharmonian konsertin jälkeen rahaa tähän PVVMSK:n pelimusiikin konserttiin. Juuri niin, pelimusiikin. Aivan mahtava esitys, joka päättyi suosikkikappaleeseeni. Peleistä en tiedä mitään, mutta musiikki on niissä nykyään komeaa. Kylmiä väreitä, hymyä, hyvää tunnelmaa ja täyden salin seisaaltaan antamat aplodit eli täydellinen paketti.

Perjantaina menin suoraan töistä ystävien kanssa puistoon tekemään käsitöitä, syömään marjoja ja nauramaan maailmalle. Mahtava tapa aloittaa kahden viikon kesäloma! Vauhdikkaan viikon jälkeen puistossa lojuminen tuntui niin kivalta, että ajattelin jatkaa sitä tänään. Päiväseltään on tässä muuta puuhaa, mutta illemmalla voisi siirtyä Tampere Filharmonian ilmaiseen puistokonserttiin, jossa on luvassa todellisia klassikoita.

Seuraavat kaksi viikkoa vietän lomaa töistä. Sitten ehtii harrastaa hauskuuksia enemmän. Tai ehkä sitten ehtii välillä vähän hengähtää ja tehdä kotihommiakin, olen laiminlyönyt niitä melko tehokkaasti viime aikoina.

10.8.2015

Nopeat syövät hitaat...


S-Pankki on huumoripankki. Tai niin ainakin voisi päätellä siitä kuinka siellä hoidetaan asuntolainojen tarjouspyynnöt.

Mies lähetti tarjouspyynnön sähköpostilla 13. päivä heinäkuuta. Elokuun kuudentena päivänä eli kaksi ja puoli viikkoa myöhemmin minä sain tekstiviestin:

"Hei! Olemme tutustuneet lähettämääsi hakemukseen. Olethan meihin yhteydessä, jotta voimme varata sinulle ajan neuvottelujemme jatkamiseksi. Terveisin, S-Pankin Asiakaspalvelu, puh. 010 XX XXXX arkisin 8-20 (0,0835 €/puhelu + 0,1209 €/min)."

Vertailun vuoksi kerrottakoon että saimme viidestä muusta pankista vastaukset parissa päivässä. Toisista pankeista soitettiin tai lähetettiin sähköpostia. Muiden kanssa asiat hoituivat vaivatta ja nopeasti. Pidin melko huvittavana, että viimeisenä ja auttamatta myöhässä reagoinut lähettää ainoastaan tekstiviestin jossa kehottaa soittamaan maksulliseen palvelunumeroon asian edistämiseksi.

Voitte varmaan arvata että en soittanut takaisin. Sen sijaan olin niin ystävällinen, että lähetin S-Pankin verkkosivujen kautta palautteen saamastamme "palvelusta". Annoin ihan ilmaisen vinkin: jos teillä ei ole resursseja hoitaa tarjouspyyntöjä kunnolla, ei ehkä kannata jatkossa mainostaa lainapalveluja.

9.8.2015

Kypsymistä odotellessa


Ei puutu kuin oikea väri.


5.8.2015

Rahoitus kunnossa


Vaikka olemme olleet kovin säästäväisiä, tarvitsemme uuden kodin ostamiseen lainarahaa pankista. Mies aloitti lainan kilpailutuksen heti kun kuulimme että ostotarjouksemme hyväksyttiin. Tarjouspyynnön sai kuusi pankkia: Nordea, Aktia, Osuuspankki, Danske Bank, S-Pankki ja Handelsbanken. S-Pankki ei ole tähän päivään mennessä vastannut tarjouspyyntöön lainkaan. Ehkä heillä on jo riittävästi asiakkaita. Muiden pankkien kanssa mies pääsi vääntämään lähes basaaritunnelmissa.

Ulkoistin lainojen kilpailutuksen kokonaan miehelle, koska hänellä oli siihen aikaa (jotain hyvää tuossa työttömyydessäkin) ja intoa. Ei niin etteikö minuakin kiinnostaisi elämäni isoin investointi, mutta kyllä se lainatarjousten vertailu voi olla aika kuluttavaa hommaa. Minulle sopi hyvin se, että sain aina työpäivän jälkeen kuulla pankkien uusimmat terveiset ja katsella hienoja taulukkolaskentavertailuja joihin mies oli saamansa luvut kerännyt.

Nordea ja Handelsbanken karsiutuivat korkean marginaalin vuoksi. Aktia, Osuuspankki ja Danske Bank olivat aika tasainen kolmen kärki, mutta tiukkaakin tiukemman vertailun jälkeen voittajaksi selviytyi Danske Bank.

Koska näissä lainoissa on monta juttua monessa ja tarjoukset ovat lopulta kovin lähellä toisiaan, on todellinen vertailu aika vaikeaa. Jännyyttä laskelmiin tuovat vakuutukset, koska pankit tarjoavat laina- ja vakuutusasioiden keskittäjälle tietynlaisia etuja. Yhdessä on edulliset vakuutukset mutta kallis laina, toisessa vähän tasapaksumpaa ja kolmannessa vaihtoehdossa taas jotain ihan muuta. Ihan loputon suo on se kombinaatioiden määrä ja mietintä!

Emme pidä kytkykaupoista vaan haluamme kilpailuttaa vakuutukset erikseen, joten valitsimme pankin joka ei vaatinut vakuutusten siirtämistä. Painotimme valinnassamme lisäksi lainan alhaista marginaalia ja yleisiä lainaehtoja (kuten laina-ajan pituutta ja järjestelyjen joustavuutta). Kun Danske Bank näytti parhaalta muutenkin ja mies sai vielä tingittyä lainan nostokuluista siivun pois, oli valinta selvä.

Koska emme kumpikaan olleet entuudestaan Danske Bankin asiakkaita, kävimme tänään avaamassa tilit sinne. Siitä onkin kuulkaa aikaa, kun on sellaisessa puuhassa viimeksi oltu! Kuinkahan sitä oppii sitten muistamaan taas uudet tunnusluvut? Minulla on ollut viime aikoina vaikeuksia muistaa nykyinenkin verkkopankin käyttäjätunnus, meinaan aina iskeä ruutuun kirjanpitoasiakkaani tunnuksen jonka kyllä muistan ulkoa unissanikin (kevyesti häiritsevää).

Loppukauppahinta maksetaan ja osakekirjat siirretään kahden viikon kuluttua. Tässä ehtii siis hyvin tutustua uuteen tiliinsä ja ehkä siirtää sinne vähän rahaakin niin onnistuu sitten se kaupantekokin paremmin.

1.8.2015

Tangon taikaa


Haa, vihdoinkin sain aikaiseksi: kävin tankotanssitunnilla. Ja selvisin hengissä.

Tosin jokaista entuudestaan tuntemaani ja nyt yllätyksellisistä paikoista löytämääni lihasta särkee. Olo on kokonaisvaltaisesti jyrätty, mutta luulen että pahin on takana. Pystyn jo laittamaan housut jalkaani irvistelemättä. Löin sääreni kipeästi tankoon (useita kertoja), mutta syntyneet mustelmat ovat säälittävän laimeita. Esittelen silti ylpeästi niitä kuin suuriakin taisteluarpia.

Jos ei ole burleskitanssi niin helppoa kuin miltä näyttää, niin ei ole tankotanssikaan. Opettajamme oli selkeästi painovoimalle immuuni. Ilmeisesti ohjaajamme aura aktivoi tangon ionien kanssa jonkinlaisen antigravitaatiokentän, jossa hän saattoi kevyen näköisesti leijua.

Itsehän mäiskähtelin tankoa vasten kuin jäinen kinkku. Sirosti kuin rautarunkoinen lihahimmeli valuin vääjäämättä lattialle. Pyörähdykset eivät oikein ottaneet sujuakseen, mutta sain sentään kokea onnistumistakin: pystyin istumaan tangolla niin etten pidellyt kummallakaan kädellä mistään kiinni. Aika ei ollut pitkä, mutta riittävä jotta mukana ollut kaveri pystyi todistamaan saavutukseni. Kato-än-yy-tee-ny!

Menenkö toiste? Vielä on liian aikaista antaa lajille lopullista tuomiota. On ehkä parempi odottaa että lihakset lakkaavat huutamasta hoosiannaa ja miettiä sitten rauhassa haluaako kokea saman uudestaan.

28.7.2015

Hääpäivä


Ensimmäisen hääpäivän kunniaksi mies teki kasvislasagnea. Itse väänsi levytkin! Väittää että resepti olisi tämä täällä, mutta taisi muuttua kokkaus matkan varrella niin suuresti ettei lopputulos kylläkään ole tuon reseptin mukainen. Uskaltaisin väittää, että parempi.


Hehku ♥ Hehkun mies

22.7.2015

Mi casa es su casa


Elämäni on täynnä hyviä tyyppejä. (Kiitos, tyypit!) Vanhat ystävät ovat kultaa kalliimpia, mutta viime aikoina olen ilahtunut myös uusista tuttavuuksista, jotka ovat osoittautuneet mukaviksi. (Kertooko ilahtumiseni siitä, että lähtökohtaisesti oletan vastassa olevan kauheuksia? Toivottavasti sentään ei, yritän ainakin tavata ihmisiä ennakkoluulottomasti.)

Olemme pohtineet remontin tekemistä uudessa kodissamme. Jotta tietäisimme mahdollisimman tarkasti mitä meillä on edessä, halusimme ottaa tulevan olohuoneemme lattiasta näytepalan ja lähettää sen laboratorioon. Emme pitäneet asbestin löytymistä mitenkään kovin todennäköisenä, mutta sen verran mahdollisena että halusimme varmistua tilanteesta. En oikein tiennyt kuinka ottaisimme asian puheeksi myyjien kanssa, koska en halunnut rynnätä omistajan elkein toisten kotiin kaivelemaan lattioita.

Asia ratkesikin parhain päin, kun viimeviikkoisessa kaupantekotilanteessa myyjät kutsuivat meidät asunnolle koska halusivat esitellä sen meille. Olimme toki nähneet asunnon jo kahdesti ennen tarjouksen tekemistä, joten siitä ei ollut kyse.

Kävimme siis tulevassa kodissamme kohta entisten asukkaiden vieraina, keittivät oikein kahvit ja tarjosivat pullaa. Myyjät kertoivat tekemistään remonteista, naapureista, talon tavoista ja hallinnosta, esittelivät auliisti talotekniikkaa ja kertoivat ylipäätään kaikenlaisia nice to know -juttuja (kuten sen että keittiössä sulake pamahtaa jos astianpesukone ja kahvinkeitin ovat yhtä aikaa päällä). Niin ja auttoivat sen haluamamme näytepalan kaivamisessa.

Hirvittävän mukava pariskunta! Tällainen toiminta ei ehkä ole asuntokaupoissa tavanomaista, mutta minä arvostan kovasti. Avoimuus herättää luottamusta ja ainakin minussa, asuntokauppojen ensikertalaisessa, tietynlaista varmuutta ja turvallisuuden tunnetta. Kyllä tästä hyvä tulee.

PS. Lattianäyte oli negatiivinen. Ei siis ollut asbestia ainakaan siinä kohdassa. Jes!

19.7.2015

Hyllyvät pyllyt


Kävin työkaverini kanssa burleskitanssitunnilla. Hiki tuli!

Olen nähnyt burleskia livenä useita kertoja, ja aina on ihastusta herättänyt sekä taiteilijoiden rohkeus että heidän kykynsä liikkua lavalla aistillisesti ja kovin vaivattoman oloisesti. Ei nimittäin ole ollenkaan helppoa, voin nyt sanoa!

Tanssitunnilla riisuimme ainoastaan yhden hansikkaan, mutta siinä olikin ihan riittävästi haastetta. Opettajamme oli laatinut kevyen koreografian harjoiteltavaksi ja yksistään sen hallitseminen korkokengät jalassa aiheutti ongelmia. Helpolta se näyttää, kun ammattilainen tekee, mutta itseltä ei ihan niin sujukaan.

Niin että jos joku on joskus ajatellut että burleski on sitä että mennään vaan lavalle ja pyöritetään pyllyä, niin voi osallistua tanssitunnille ja todeta olleensa väärässä. Yksi tökerön näköinen käännös tai jalan asento voi pilata esityksen tunnelman. Ei saa keskittyä niin paljoa liikkumiseen että unohtaa hymyillä. Pitää silti muistaa hallita kaikkia jäseniään ettei toinen käsi unohdu roikkumaan sivulle typerästi tai juuri riisuttu hansikas läpsähdä naamalle koomisesti.

Opettajana oli rennolla tyylillä tsemppaava burleskikuningatar Olivia Rouge. Hän oli pehmeä kissanainen, itse muistutin luultavasti epätoivoisesti irvistelevää koivuhalkoa. Mutta hauskaa oli!

18.7.2015

Nimi alle


Asunnon ostaminen on minulle ihan uutta ja outoa puuhaa, mutta tekemällä tätäkin oppii. Eilen kävimme allekirjoittamassa kauppakirjan. Samalla maksoimme osan kauppahinnasta ja varainsiirtoveron.

Kauppahinnasta maksettiin tässä vaiheessa vain osa, sillä kaupan kohteena oleviin osakkeisiin kohdistuu osakkaiden lunastusoikeus. Se tarkoittaa sitä, että yhtiöjärjestyksen mukaan asunto-osakeyhtiön osakkailla on oikeus lunastaa osake, mikäli se siirtyy yhtiön ulkopuoliselle uudelle omistajalle.

Taloyhtiön hallitukselle lähti siis saman tien tieto kaupasta ja muilla osakkailla on nyt sitten kuukausi aikaa niin sanotusti vetää välistä mikäli niin haluaisivat. On melkoisen varmaa, ettei kukaan käytä lunastusoikeuttaan, mutta protokollan mukaan pitää toimia.

Lunastusoikeuden vuoksi osakauppa on järkevä juttu. Jos kävisi niin ihmeellisesti, että joku osakkaista käyttäisi lunastusoikeuttaan emmekä saisikaan haluamiamme osakkeita, olisi kurjaa jos olisimme ehtineet nostaa lainan ostoa varten. Voisimme toki siinä tapauksessa maksaa lainan vaikka saman tien takaisin, mutta menettäisimme lainan järjestelykulut. Maksoimme siis ensimmäisen osan kauppahinnasta säästöistämme ja nostamme lainan vasta kun on satavarmaa että asunto todella on meidän. (Vaikka hinku uuteen kotiin on kova, ei pidä hötkyillä ettei käy ikävästi.)

Nyt siis annamme pankkien kilpailla siitä, kuka saa antaa meille lainaa! Koska miehellä on kokemusta lainan kilpailutuksesta, hän saa hoitaa ensimmäisen tunnustelukierroksen. Minä voin osallistua sitten kun jäljellä ovat enää finalistit ja pitää vain valita lainatarjouksista se best of the best of the best.

Yhtiöjärjestykseen perustuva osakkeenomistajien viimeinen lunastuspäivä on 16.8.2015. Joskus sen jälkeen mutta kuitenkin viimeistään 31.8.2015 maksamme loput kauppahinnasta. Tässä on siis kuukausi aikaa saada lainaralliin jokseenkin siedettävä lopputulos, tosin mielestäni olisi hienointa jos raha-asiat saataisiin selviksi jo heinäkuun puolella. Voisi sitten keskittyä olennaiseen eli sisustussuunitelmien tekoon.

12.7.2015

Naisurheilua


Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni katsomassa amerikkalaista jalkapalloa. Ehkä olisi kannattanut tutustua pelin sääntöihin etukäteen, niin olisi saanut ottelusta hiukan enemmän irti, mutta meni se näin kylmiltäänkin.


Oli hienoa, vaikka tamperelaiset hävisivät.
Kova laji, kovia mimmejä!

11.7.2015

Positiivinen järkytys


Toiset hyppivät ja kiljuvat riemusta, minulla on nähtävästi tapana reagoida positiivisiin järkytyksiin lamaantumalla. "Kuin puulla päähän lyöty" kuvaa jokseenkin täydellisesti olotilaani. Ehkä elimistöni menee suurista uutisista tietyllä tapaa suojaavaan shokkiin, etten halkea onnesta.

Vaikka nimiä ei ole vielä laitettu papereihin, uskallan jo sanoa että löysimme uuden kodin. Välittäjä ilmoitti että myyjät hyväksyivät eilen jättämämme tarjouksen, kaupat tehdään ensi viikolla. Ihan heti ei päästä muuttamaan, menee tuonne syyskuun puolelle, mutta kyllä tässä silti aika nopealla aikataululla edetään.

Kerron lisää kunhan selviän tästä halvauksestani.

9.7.2015

Avoin kirje päättäjille


Hyvät poliittiset päättäjät! En antanut neuvojani aiemmin, koska ajattelin että osaatte tehdä järkeviä päätöksiä ilman niitä. Tunnustan erehtyneeni. Fool me once, shame on you; fool me twice, shame on me! Kakka on jo tuulettimessa, mutta vastaisuuden varalle annan nyt pari neuvoa taloudenhoidosta. Kirjeeni on lyhyt, koska asia on yksinkertainen.

1) Voit käyttää rahaa vain sen verran kuin sinulla on.

2) Jos sinun on joskus pakko käyttää rahaa enemmän kuin sinulla on, ota lainaa vain sen verran että tiedät pystyväsi maksamaan sen takaisin.

3) Jos annat rahaa lainaksi, anna vain sen verran kuin olet valmis menettämään. (Huom! Hyväntekeväisyys on toinen juttu, jutellaan siitä myöhemmin jos on tarpeen.)

4) Älä takaa toisten lainoja, ellet ole valmis menettämään lainasumman verran rahaa.

5) Jos olet aiemmista neuvoista huolimatta ottanut liikaa lainaa etkä selviä veloistasi, tai olet pulassa koska annoit lainaa ja velallinen osoittautui epärehelliseksi ja maksukyvyttömäksi, tunnusta reilusti tappiosi ja pidä huoli siitä että tyhmyydestäsi eivät kärsi ne joista sinun on velvollisuus huolehtia.

Och samma på svenska.

Voitte kernaasti lähettää kirjettä eteenpäin ulkomaisille (esim. eteläeurooppalaisille) ystävillenne, jos arvelette heidän tarvitsevan neuvoja.

Kaunista kesää ja työn iloa toivottaa
Hehku

28.6.2015

Turhasta


Minimalismi on kiehtova juttu. Lueskelen mieluusti aiheeseen liittyviä tekstejä ja pohdiskelen lukemaani. Minimalismiin liittyy usein ajatus tavaroiden vähentämisestä ja erityisesti kaikesta turhasta luopuminen. Turhaa voi tietysti olla tavaran lisäksi myös aineettomammat asiat, mutta minimalismin idea on ehkä helpointa ymmärtää juuri tavaroiden ja esineiden kautta.

Olen tehnyt paljon siivousta, järjestelyä ja luopumista. Luin tässä yhtenä päivänä jälleen yhtä kirjoitusta siitä kuinka voi päästä eroon turhista tavaroista, ja totesin itsekseni ettei minulla oikeastaan ole mitään turhaa.

Sitten löysin yöpöytäni laatikosta vuonna 2012 poistetun viisaudenhampaani (huh huh, katso kuva!), rikkinäisen MP3-soittimen ja käyttöohjekirjan puhelimeen jota minulla ei ole enää vuosiin ollut. Krhm. Resistance is futile - turhaa kerääntyy aina.

25.6.2015

Mitä mieltä?


Tänään mielen päällä ovat kauppojen itsepalvelukassat.

Toisaalta ne ovat näppäriä, jos ostoksia on vähän. Siihenhän ne on tarkoitettukin, että pikkuostoksilla olevat voivat itse hoitaa rahastuksensa, jos jonossa seisominen ei innosta. Itsepalvelukassat ovat (ainakin Tampereen kaupoissa) selkeitä ja nopeita käyttää. Ne tasaavat ruuhkahuippuja eikä epäluuloisinkaan asiakas voi syyttää virheistä kuin itseään.

Mutta...

Itsepalvelukassoilla ei käy käteinen, eli ihmisiä pakotetaan hiljalleen kortilla maksamiseen. (Foliopipo päähän!) Itsepalvelukassan käyttäjä maksaa (ainakin toistaiseksi) tuotteista saman hinnan kuin henkilökohtaista asiakaspalvelua saava tavallisen kassan asiakas - onko se reilua? Vai maksaako asiakas ehkä sittenkin vähemmän kuin pitäisi eli lisäävätkö itsepalvelukassat varkauksia?

Vielä vuonna 2013 S-marketin ketjujohtaja Mikko Rauhanen vakuutti, ettei itsepalvelukassojen lisääntyminen vähennä henkilökunnan tarvetta. Vaan kuinkahan on? Viekö liian omatoiminen asiakaskunta työpaikkoja?

Mitä mieltä olet? Ovatko itsepalvelukassat hyvä vai huono juttu?

23.6.2015

Aikuisviihdettä


Värittäminen on Työterveyslaitoksen suosittelemaa toimintaa, joka tutkimusten mukaan vähentää stressiä, lievittää neurooseja, tehostaa oppimista ja aktivoi aivoja monella tapaa. Olen todella iloinen värittämisen saamasta suuresta suosiosta, sillä sen myötä värityskirjavalikoima on kasvanut valtavasti. Onhan aikuisille ollut ennenkin tarjolla humoristisia värityskirjoja, mutta nyt saatavilla on myös hypnoottisen kauniita kuvia.

Oma värityskirjani on Tigeristä, eikä siinä ole hirvittävän yksityiskohtaisia kuvia. Mutta mukavaa värittäminen on, rentouttavaa ja mukaansatempaavaa. Suosittelen lämpimästi!




22.6.2015

I'm shooting in the rain...


...eli ulkoilin sadepäivänä kameran kanssa.





21.6.2015

Koppa


Töihin tulee kopiopaperia laatikkokaupalla, ja niiden laatikoiden ympärillä on valkoisia muovinauhoja. Otin talteen muutamia ja kokeilin korinpunontaa. Onnistuihan se jotenkin:


Tuo muovi on perhanan liukasta. Siitä oli sekä hyötyä että haittaa, jälkimmäistä tuntui olevan hiukan enemmän. Tällainen vinopunonta oli hankalaa liukkaalla ja oman tahdon omaavalla materiaalilla, palttinapunos olisi saattanut onnistua paremmin. Koppani on pieni ja niin vänkyrä, että piti kauan hakea edustavaa kuvakulmaa. Mutta onpahan nyt kokeiltu ja todettu, että kyllä se punominen tavallaan onnistuu.

Niin että jos tulee se zombiemaailmanloppu ja jostain syystä maailmasta katoavat kaikki valmiit kipot ja kopat, osaan tehdä muovisuikaleista uuden.

20.6.2015

Soon...


...tomatoes!


Tomaatintaimet tuntuvat viihtyvän lasitetulla parvekkeellamme.

19.6.2015

Saisiko jo kielilisää...?


Kirjanpitoa venäläisen työharjoittelijamme kanssa:

- Hän on varmasti pöyristänyt.
- Mitä tarkoitat?
- Ehkä hän pöyristää tämä luku?
- Jos hän on pöyristynyt, hän on järkyttynyt. Se on pyöristää.
- Hän ehkä vähän pyöristynyt?
- Jos hän on pyöristynyt, hän on lihonut.
- ?
- Hän on pyöristänyt tämän luvun.

Rakastan kieltämme.

13.6.2015

Sama pää kesät talvet...


...mutta väriä voi sentään vaihtaa. Olen hennannut hiuksiani melkein 15 vuotta. Kuparinhohtoinen punainen väri on kaunis ja mielestäni minulle sopiva. Moni on luullut minun olevan oikeastikin punapää. Henna ei myöskään arveluta samalla tapaa kuin voimakkaat teolliset värit, jotka eivät pysy hiuksissani vaan haalistuvat nopeasti. Vaikka tukka on välillä muuten ärsyttänyt, väriin olen ollut todella tyytyväinen.

Vaan niin siinä vain salakavalasti kävi, että omaan väriin paluu alkoi kuitenkin houkuttaa jokin aika sitten. Vaikka hennaus on tuntunut tekevän hiuksilleni ennemmin hyvää kuin huonoa, värjäys on kuitenkin värjäystä ja tietynlainen luonnontilaisuus tuntuu arvokkaalta asialta. Maantienharmaa on kuulemma nyt muotia, joten ajattelin hypätä trenditietoisten kelkkaan.

Tosin punaisesta väristä ei niin vain pääsekään eroon. Vaihtoehtoina olivat hiljalleen pois kasvattaminen, ihan lyhyeksi leikkaaminen tai vaalennus+värikäsittely. Minulla ei ollut sisua kasvattaa väriä pois. Kontrasti omaan väriin oli sen verran raju ja ajatus melkein vuoden mittaisesta juurikasvun katselusta sen verran karmaiseva että kasvattaminen oli poissuljettu vaihtoehto.

Pidän lyhyestä tukastani, mutta en halua sitä enää lyhyemmäksi. Millisiili saattaa sopia joihinkin hämmentäviin maailmanlopun fantasioihini (ei niistä sen enempää), mutta ei oikeasti tähän elämään. Jäljelle jäi siis rajujen myrkkyjen käyttö eli luonnollisen tilan tavoittelu kemikaalikäsittelyn avulla.

Netissä on paljon juttua siitä, ettei värinpoisto (siis vaalennus) toimi hennattuun hiukseen. Toimii se. Tulos tosin on kirkkaan oranssi. Luottokampaajani Kaisa pyysi etten säikähtäisi peilikuvaani, mutta kyllä se varoituksesta huolimatta hurjalta näytti. Vaalennus on kovasti hiusta rasittava juttu, mutta välttämätön paha kun pyritään tummahkosta punaisesta hiukan hopeaan taittavaan vaaleaan. Onneksi ammattiaineilla voidaan vaalennuskin hoitaa niin että tukka jää päähän.

Maksimivaalennuksen jälkeen Kaisa lätkäisi päähäni sinistä väriä taittamaan oranssia. Näytin mielisairaalan sirkuksesta karanneelta, kun sinisen tyvivärin seasta pilkotti oransseja hiustupsuja. Hiukan paremmalta näytti kun latvoihinkin tuli väriä, joskin lopputulos oli edelleen täysi arvoitus - ainakin minulle. Kampaajani tuntui kuitenkin tietävän mitä teki, ja tulos oli erinomainen.

Koska punainen väri oli niin vahva, lopputulos oli jonkin verran tummempi kuin oma värini, mutta silti luonnollinen ja ehdottomasti ainakin vähemmän punainen kuin aiemmin. Itse asiassa tulos oli niin luonnollinen, että jotkut kavereistani eivät edes huomanneet muutosta. "Sinullahan voisi oikeastikin olla tuon värinen tukka", he sanoivat sitten hetken ihmeteltyään. Niin, lähellä ollaan.

Käsittelystä on nyt kolme viikkoa. Sininen väri on pesujen myötä haalistunut ja oranssin lämpö puskee alta nyt enemmän kuin alussa. Väri siis tuntuu elävän viikottain mutta pidän siitä. Kaisa arveli että tavoiteltuun tulokseen tarvitaan kuitenkin vielä toinen vaalennuskerta ja olen samaa mieltä. Aika on varattuna parin viikon päähän ja katsomme tilannetta uudelleen silloin.

Muistelen aloittaneeni hennauksen koska pidin omaa väriäni tylsänä ja rumana. Oikeasti minulla ei ole mitään kovin vahvaa käsitystä siitä millainen aito hiusvärini on, koska olen värjännyt tukkaani niin kauan. Luultavasti se ei ole ollenkaan niin paha kuin kuvittelin joskus. Pitkäänhän tässä vielä menee, ennen kuin koko pää on täysin omaa väriä, mutta nyt se kasvattelu ei tunnu pahalta koska juurikasvua ei juurikaan näy.

Vaihtelu virkistää, eli kai sitä kerran viiteentoista vuoteen voi vähän väriä vaihtaa. Punaiseen on onneksi helppo palata, jos vuoden päästä huomaan inhoavani luomutukkaani. Nyt olen kuitenkin innoissani kasvatusprojektista ja paluusta (kirjaimellisesti) juurilleni.

7.6.2015

Kirjahyllyn helmi


Tiesittekös että Kama Sutra on muutakin kuin kimppajumppaopas aikuisille? Kirja sisältää ajatelmia nautinnosta, joka voi liittyä yhtä lailla taiteen kokemiseen ja sisustamiseen kuin erotiikkaankin. Taloudenhoidostakin on kirjoitettu useita sivuja.

"Pidä talo aina hyvin lakaistuna ja pyyhittynä,
siistinä ja aina hyväntuoksuisena;
ovet ja portit korista kehäkukkaköynnöksillä
ja pidä pihamaa tasoitettuna
viileällä ja tuoksuvalla lehmänlannalla."


Niin että jos on ajotiellä paskaa, niin mies kotiin tullessaan tietää että pikkuvaimo on lämmöllä ajatellut. Mies voi kavereilleen kertoa että vaimo luki Kama Sutraa ja sai siitä uusia ideoita, eikä heti arvaa kaverit että se tarkoittaa pölyrätin kanssa heilumista. Siinäpä jekku!

5.6.2015

Mitä kaikkea...


...sitä ehtiikään viikon lomalla tehdä? No kaikkea! Niin vauhdikkaasti meni, että vasta viikon viiveellä ehdin tännekin raportoimaan.

Aloitin loman käymällä serkkulikan ja kollegan kanssa pubissa afterworkissa, paikalla oli tuttu trubaduuri. Seuraavana päivänä musiikkiteema jatkui Euroviisujen merkeissä. Kavereiden luona viisustudiossa saunottiin, bingoiltiin ja pidettiin hauskaa. Minun suosikkini oli Espanja, jolla oli aidosti kliseinen kipale. Jotenkin hämmentävän kesyjä olivat viisut, onneksi arvovaltainen raatimme piti tunnelmaa korkealla.

Sisko oli käymässä viikonloppuna ja otimme kuvia leluista. Lisäksi olimme vuokranneet porukalla studion käyttöömme muutamaksi tunniksi ja harjoittelimme muun säädön ohella vauvakuvausta. Saatiin kaverilta sopiva vauva lainaksi, tuli hienoja kuvia.

Laitoin parvekkeen kesäkuntoon. Pesin parvekelasit ja parvekkeen lattian niin että saatoin laittaa maton ja kesäkalusteet esille. (Kesäkalusteet = talvikalusteet, joista on pyyhitty talven liat pois.) Lisäksi istutin tomaatin taimet suurempiin ruukkuihin ja tuin ne kunnolla. Nyt niissä näkyy jo nuppuja, ehkä jonain päivänä tulee satoakin. Mahdollinen sato menee tosin miehelle, sillä minä en tomaattia voi syödä.

Kävimme miehen kanssa pyöräilemässä sekä moottoroidusti että lihasvoimalla. Mies on päristellyt moottoripyörällä jo moneen kertaan tänä vuonna, minulle oli vuoden ensimmäinen ajelu. Se meni kivasti kauniita maalaismaisemia katsellessa ja upeata Suomen luontoa ihaillessa. Samaa ihastelua teimme myös hitaammin eli ajelimme polkupyörillä Pyhäjärven ympäri. Matkaa tuli 35 kilometriä.

Jatkoimme asunnon etsimistä ja kävimme useilla näytöillä sekä pankissa tarkistamassa lainatarjouksen. Yhdestä asunnosta teimme ostotarjouksenkin, mutta sitä ei hyväksytty. Ylihinnoiteltu asunto ja myyjä pitää edelleen sitkeästi kiinni harhastaan. No, meille on varmasti jossain muualla joku parempi koti. Pistimme välittäjän töihin, nyt meillä on yhdessä firmassa myyrä. Katsotaan tuottaako se tulosta.

Katsoimme kolme elokuvaa. The American oli keskinkertainen elokuva, jonka loppu oli mielestäni jokseenkin tyhmä. The Ghost Writer oli hyvä elokuva, jonka loppu oli mielestäni erittäin tyhmä. Another Earth oli loistava elokuva, jonka loppu oli harmillisen tyhmä. Jäi kaikista siis vähän lässähtänyt maku.

Mutta lomasta jäi hyvä maku. Nythän olen tämän viikon ollut jo täydessä työn touhussa eli arki on taas vahvasti läsnä. Paitsi ehkä juuri nyt vähän vähemmän läsnä, kun on perjantai. Jes.

28.5.2015

Talvinen horrorkohtaus


Poliisit kohtasivat karmean näyn hautausmaalla.


Legoilla voi leikkiä aikuisenakin. Minä asettelin murhenäytelmän osat paikoilleen ja kuvasin siskon kalustolla sekä suosiollisella avustuksella. Taustana on LP-levy miehen kokoelmista ja huopakangas esittää lunta. Hieno tuli!