31.8.2014

13 and counting


Jos tämä päivä lasketaan, olen ollut nyt 13 päivää ilman televisiota. Tai on se tuolla, mutta en ole avannut sitä. Tämä lienee henkilökohtainen ennätykseni (jos ei lasketa niitä vuosia kun elin ilman televisiota). Ja mitä sitten? Ei mitään, ajattelin vain kertoa.

28.8.2014

Katso nyt!



Olenko ainoa jonka mielestä tässä mennään älyttömyyden ja ärsyttävyyden uudelle tasolle? Oletteko kuulleet siitä että tehokeino on tehokeino vain silloin kun sitä käytetään harvoin...? Punaiset numerot ja alleviivaus omia. Hävettäisi kirjoitella tuollaisia otsikoita.

Erityisesti tuo viimeinen on todella mauton. Jotenkin vielä pidän hyväksyttävinä "Korkeasaareen syntyi eläinvauvoja - katso söpöt kuvat!" -tyylisiä otsikoita, mutta tuo... tuo on jotenkin todella väärin. Tosin varsinainen "uutinen" ei välttämättä vastaa otsikkoa. Niin usein on, en tiedä tästä tapauksesta. En katsonut kuvia.

25.8.2014

Kaurapussit


Otsikko kertoo oleellisen: tässä kaksi pussillista kauroja. Tämähän on nyt yhtä valmiiksi saamisen riemujuhlaa, kun ensin viimeistelin huivit, sitten koristetyynyt ja nyt vielä nämä vuoden (tai kaksi, kuka noita laskee) puolivalmiina roikkuneet kauratyynyt. Keskeneräisten töiden pino on pienentynyt, mutta aloitin toki tähän väliin jo yhden uuden projektin ettei homma karkaisi ihan lapasesta.


Molemmissa sisäpussina harvahko luonnonvalkoinen kangas (ehkä puuvillaa, en tiedä) ja ulkopussina pellava, molemmat kankaat vanhoista varastoista samoin kuin kirjontalangat. Toiseen päälliseen kirjoin monimutkaisen solmukuvion, toisen koristelin molemmin puolin kevyellä koukerolla. Sisäpussit on jaettu kolmeen lokeroon, joista jokaisessa on suunnilleen 230 grammaa kotimaista kauraa.

(Ja tässä on siis kaksi pitkulaista pussia, jotka olen taittanut. Näytti kuvassa todella tyhmältä, kun pussit vain pötköttivät pöydällä pitkin pituuttaan. Näin taitettuina näyttävät vähän paremmilta, mutta ehkä hiukan epäselvemmiltä.)

En tiedä tunnistavatko kaikki tuotteen ja sen käyttötarkoituksen, mutta minulla kaurapussi on kovassa käytössä. Kylmänä en sitä koskaan ole kokeillut, mutta lämmitettynä otan sen avuksi kaikenlaisissa kolotuksissa.

24.8.2014

Pullerot


Nämä pikkutyynyt valmistuivat hitaasti mutta varmasti. Lanka on villaa, jonka sain miehen äidiltä kaksi vuotta sitten. Muutkin tarvikkeet (sisätyynyn kangas ja täytteet) löytyivät vanhoista varastoista.


Tein tyynyistä aika pulleat, nopeasti ne litistyvät kumminkin. Tyynyt ovat samanlaiset eli toinen puoli on vaalea ja toista puolta hallitsee tummanvihreä. Isoäidinneliö on kiva malli, mutta lankojen päättely ärsyttää. Onneksi näin pienessä työssä langanpäiden määrä on vielä siedettävä.

22.8.2014

Opastuksia


Jos mahdollista, menen museoissa ja näyttelyissä opastetuille kierroksille, sillä ne antavat yleensä enemmän kuin näyttelytekstit, joita en useinkaan jaksa lukea kokonaan. Esillepanoihin on mukava tutustua myös omassa rauhassa ja omaan tahtiin, mutta sen voi tehdä sitten opastetun kierroksen jälkeen tai ennen sitä.

Kävin Vapriikissa Afroditen ilot -teemakierroksella. Vain aikuisille tarkoitettu opastettu kierros paneutui perusnäyttelyä syvemmin kauneuteen, rakkauteen ja erotiikkaan antiikin maailmassa. Opas näytti rohkeita antiikkisia kuvia ja kertoi juttuja, joita ei peruskierroksella käydä läpi.

Historiaan jonkin verran tutustuneena en varsinaisesti yllättynyt mistään, vaikka toki uusia yksityiskohtia (joita ei tietenkään enää muista) tuli ilmi. Ihan hauska kierros, mutta tuntui jotenkin että esitys jäi vajaaksi. Käsittelemättä jäivät kokonaan esimerkiksi itsetyydytys ja fetissit antiikin aikana.

Ei ihan antiikkisia mutta vanhoja asioita kuitenkin käsiteltiin myös hautausmaakierroksella, jossa eilen kävin. Tampereen hautausmailla järjestetään kesäisin opastettuja kiertokävelyjä. Olen tiennyt kierroksista jo vuosia, mutta vasta nyt sain aikaiseksi mennä paikan päälle. Kalevankangas on tuttu paikka ja siellä on tullut useinkin kuljettua, mutta oppaan avulla tästäkin sai enemmän irti.

Kierroksella ei niinkään puhuttu kuolemasta, vaan elämästä. Käytiin tunnettujen ja vähemmän tunnettujen vainajien hautamuistomerkkejä pällistelemässä ja kuultiin tarinoita entisaikojen elämästä. Alue on laaja, joten paljon mielenkiintoista jäi varmasti näkemättä, mutta voihan siellä harrastaa omatoimistakin tutkimusta.

20.8.2014

Minttumaari x 2


Työkaverini ihastui Minttumaari-huiviin ja tilasi itselleen sellaisen. Koska molemmat lankavaihtoehdot olivat mieluisat kerällä, tein sitten kaksi huivia jotta voi valita valmiista. Tai voi ottaa vaikka molemmat, jos ei edelleenkään osaa valita.


Vaalea huivi
Lanka: Sirdar Snuggly Baby Bamboo
Puikot: 4,5 mm
Paino: 190 g

Tumma huivi
Lanka: Katia Brisa
Puikot: 3,5 mm
Paino: 180 g

Minulla ei ollut tilaa pingottaa huiveja kunnolla, joten tummempi huivi jäi reunoista liian suoraksi. Muutenhan nuo ovat ihan onnistuneita. Ja nyt menen pesemään suuni saippualla, kun puhuin lomalla töistä. Pthyi.

18.8.2014

Hyvin menee mutta menköön


Kesälomani viimeinen pätkä alkoi. Vuokrasimme viikonlopuksi auton ja kävimme miehen vanhempia moikkaamassa maaseudun rauhassa. Uskaltauduin pitkästä aikaa rattiin ja ajokilometrejä tulikin nelisensataa. Automaattivaihteinen vuokra-auto oli helppo (melkein liian helppo!) peli ajella, mutta aika monta kertaa vasen jalka polki olematonta kytkintä ja oikea käsi hamusi turhaan vaihdekeppiä.

Mustikoita tai vadelmia ei löytynyt ollenkaan, mutta kantarelleja sen sijaan oli. Mieheen iski metsässä taas sienihulluus. Kohtauksen jälkiä siivoiltiin monta tuntia ja nyt on pakastin turboahdettu täyteen kantarellia. Hyttysiä oli onneksi todella vähän, joten metsässä sai keskittyä muuhun kuin huitomiseen.

Kun kerran auto oli alla, saimme tavaraa kuljetettua sinne ja takaisin; sinne tietotekniikkaa ja tänne lankoja miehen äidin kätköistä. En kehdannut ottaa kaikkia tarjottuja lankoja, tulihan sitä nytkin parin villapaidan verran. Vielä en tiedä mitä langoista syntyy, mutta eiköhän se ajallaan valkene.

Haavanhoito-ohjeiden vastaisesti kävin rantasaunassa (varoaika on kaksi viikkoa ja leikkauksesta oli lauantaina kulunut 9 päivää). Leikkaushaavat ovat parantuneet niin hyvin, etten voinut vastustaa pehmeästi lämmittävän puusaunan houkutusta. Uimisesta pidättäydyin kuitenkin kiltisti, enkä saunomistakaan harrastanut pitkän kaavan mukaan.

Keittiö on siivottu, astianpesukone on pyörinyt, yksi pyykki nostettu kaappiin ja toinen laitettu koneeseen, robotti-imuri hurisee lattioita kuntoon ja minulla on edessäni aikatauluttamatonta kotiloma-aikaa. Ei paha.

11.8.2014

Hyviä ja huonoja uutisia


Leikkauspäivän aamuna jännitti. Mitään ei saanut syödä eikä juoda, mutten kyllä olisi mitään ehkä alas saanutkaan. Osastolle piti ilmoittautua kello 7:15 ja suunnilleen viittä vaille kahdeksan minut haettiin leikkaussaliin. Sinne kävelin ihan itse ja keskustelin leikkaavan lääkärin kanssa operaatiosta. Olikin sama lääkäri jonka kanssa yritettiin Essurea, eli tunsi tapauksen.

Lääkärin suunnitelmana oli jättää vasempaan munanjohtimeen laitettu Essure-implantti paikalleen ja sulkea oikea munanjohdin klipsillä. Pyysin, että molemmat munanjohtimet poistettaisiin eikä mitään vierasesineitä jäisi kehoon. Tämä sopi joten ei muuta kuin pöydälle ja taju kankaalle.

Kymmentä vaille yksitoista kyselin kelloa heräämössä. Pahoinvointia ei ollut mutta tutinaa kyllä. Hampaideni kalina kuului varmasti huoneen toiselle puolelle asti. Jotenkin hassu ilmiö, kun ei varsinaisesti palellut mutta täristi hirveästi. Lääkkeillä sekin meni nopeasti ohi. Aloitinkin siinä heti sitten fysioterapeutin ohjeiden mukaisen jumpan, jotta tolkku palautuisi.

Leikannut lääkäri tuli heräämöön morjestamaan ja hänellä oli sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyvät uutiset: molemmat munanjohtimet saatiin näppärästi poistettua. Huonot uutiset: minulta löytyi endometrioosi eli kohdun limakalvon pesäkesirottumatauti. Lääkäri poisti pesäkehyytelöä niin paljon kuin pystyi, mutta se perhana voi tietysti kasvaa takaisin.

En tiedä onko omista pesäkkeistäni ollut minulle mitään haittaa. Voi olla että ei ole ollut, mutta voi myös olla että ne ovat aiheuttaneet kipuja joista ennen hormoniehkäisyä kuukautisten aikaan kärsin. Voi myös olla että endometrioosi on osasyyllinen vuoden 2012 sairaalareissuun, johon ei mitään varsinaista syytä sitten löytynyt. Tai voi olla että ei ole.

Voi olla että endometrioosi ei jatkossa aiheuta minulle mitään ongelmia. Tai voi olla että aiheuttaa, sitäpä ei tiedä vielä. Jos ongelmia tulee, voidaan niitä hoitaa hormoneilla. Menin leikkaukseen päästäkseni lopullisesti eroon hormoneista ja sainkin diagnoosin taudista, jonka hoitoon käytetään hormoneita. Jippii. Olisiko tämä nyt sitä ironiaa?

No, kuten sanottua, voi olla ettei ongelmia koskaan tulekaan. Ja onhan se nyt hyvä tietää sairastavansa endometrioosia, jos jotain kummia oireita tulee.

Toivuin nukutuksesta kivasti, vaikka pöhnäinen olo jatkui pitkään. Ongelmaksi muodostuikin sitten vain se, ettei pissa lähtenyt kulkemaan omin avuin. Yritin kyllä, mutta anestesian sivuvaikutuksena rakko oli kai nukahtanut ja ronkkimisen seurauksena kudokset turvonneet niin ettei mitään saanut tiristettyä ulos. Ja kotiin eivät päästä ennen kuin pissa kulkee.

Heräämössä katetrointi onnistui hienosti, mutta osastolla yököt oikein kahteen pekkaan koittivat puolisen tuntia etsiä virtsaputkea. Siinä vaiheessa alkoi jo usko loppua ja mietin että lääkäri on kyllä varmaan tehnyt jonkin sairaan käytännön pilan. Mutta onnistuihan se sitten lopulta. Ja perjantaina iltapäivällä sain vihdoin pissattua riittävän hienosti omatoimisesti, jotta uskalsivat laskea kotiin.

Perjantai ja lauantai meni aika lailla makoillessa, sunnuntaina hiippailin jo ulkona. Tänään tein jo täyden työpäivän. Vatsalla on kolme reikää, joista kahteen näyttää kehkeytyvän aika hienot mustelmat. Ompeleet ovat itsestään sulavia, joten ei tarvitse mennä edes tikkejä poistattamaan. Minkäänlaista jälkitarkastusta ei tarvita, ellei jotain ongelmia ilmene.

Kipulääkereseptikin kirjoitettiin ja lääkkeet on haettu, mutta en ole pakkauksia avannut. Sain sairaalasta pari tablettia mukaan ja ne ovat riittäneet. Kipuja ei oikeastaan ole ollut koko aikana mitenkään mainittavasti (siis jos ei yski, aivasta, niistä, naura tai ponnista). Ihmeen moneen arkipäiväiseen asiaan tarvitaan kummallisen paljon vatsalihaksia, ja ne ovat minulla nyt toistaiseksi osin poissa pelistä.

Lähinnä haittona on ollut hankala olo, joka luultavasti johtuu lähinnä turvotuksesta, kipulääkkeistä ja siitä että varoo vatsaansa. Olen hidas ja ähisevä, kankea ja jotenkin vaikeasti kulkeva kaikin puolin. Rintaa puristi ja painoi pitkään, se tunne on onneksi hiukan hellittänyt. Olen juonut niin paljon että maha hyllyy. Ruoka ei ole kauheasti maittanut ja paskalla käynti on hikinen urheilusuoritus. Aika pientä siis.

Köpöttelen hiukan kyyryssä hitaasti kuin mummelit ja opin ihan uusia akrobatialiikkeitä kengännauhoja solmiessa, mutta eiköhän tämä tästä. Hiljaa hyvä tulee.

8.8.2014

Toipilaana


Vihdoin kotona. Lyhyeksi kaavailtu reissu venyi vuorokaudella, kun kaikki ei tälläkään kertaa mennyt ihan toivotulla tavalla. Mutta vauvantorjuntaleikkaus on nyt tehty ja edessä on toivottavasti pikainen toipuminen.

Suuresti pelkäämääni nukutuksen jälkeistä pahoinvointia minulla ei ollut lainkaan, sain hyvät mömmöt. Anestesialääkäri kävi kertomassa että viimeiset sanani (joita en itse muista sanoneeni) olivat "en suostu nukkumaan". Nukuin kuitenkin.

5.8.2014

Lomapuuhasteluja


Viikon loma hujahti ohi taas todella nopeasti. Vaan ehtiihän sitä paljon viikossakin, kun ottaa asiakseen tehdä. Maanantaina kävin kosmetologilla hakemassa ripsiin kestovärjäyksen. Saisihan sen tehtyä itsekin, vaan lopputulos on kyllä paljon parempi kun toinen tekee. En käytä yleensä silmämeikkiä ollenkaan, mutta toisinaan tulee laitettua kestoväriä. Ilme raikastui kivasti!

Maanantaina posti toi kutsun sterilisaatioon (viimeksi juttu meni vähän mönkään, toivottavasti toinen yritys onnistuu paremmin). Leikkaus on torstaina, siis jo ylihuomenna. Jännittää, mutta on mukavaa että leikkausaika tuli näinkin pian.

Oli tarkoitus varata aika lekurille ja tarkistaa että pitääkö syyliäni jäädyttää kolmannen kerran. Päätimme kuitenkin siirtää tapaamista, ettei oteta mitään riskejä leikkausta odotellessa. Jäädytyshommissa kun on sellainen mahdollisuus, että jäädytettyyn kohtaan iskeekin tulehdus, niin ei haluttu ottaa sitä riskiä (vaikka pieni onkin).

Tiistaina nautimme oikein porukalla puistokonsertista. Ystäviä nähtiin sovitusti ja yllättäen, mikä oli oikein mukavaa. Ukkonen uhkasi ulkoilua, mutta kulki sitten kuitenkin riittävän kaukaa ohitse.

Keskiviikkoaamuna siivousfirma tuli pesemään ikkunamme ja parvekelasimme. Kesälomani on aivan liian lyhyt siihen, että hinkkaisin itse ikkunoita! Sitä paitsi helle oli jo aamusta niin armoton, että hiki virtasi vaikka makasi paikallaan. Ikkunoista tuli hirmuisen hienot ja puhtaat (ja heti seuraavana päivänä lintu jätti peräpääterveiset parvekelasiin).

Keskiviikkona ehdin myös käydä hammaslääkärissä. Tehtiin oikein kunnollinen tarkistus, kun edellisestä oli jo aikaa. Ihanat hampaat, sanoi lääkäri, reikiä nolla! Kai sitä voisi käyttää lomansa muutoinkin kuin hammaslääkärissä, mutta jotenkin ei muka normiarkena ehdi varata aikaa. Lomalla tulee helpommin hoidettua tällaisetkin asiat.

Elokuvateatteri on hyvä paikka viilentyä helteellä. Keskiviikkona oli siis ohjelmassa Pahatar. Se oli yllättävän hyvä! Angelina Jolie ei ole ollut mikään suuri suosikkini, mutta nyt tykästyin kyllä kovasti.

Torstaina jatkettiin pään hoitoa, eli kävin mielenkiinnosta sellaisessa hiuspohjan mikrokamera-analyysissä. Eli näin lähilähilähikuvaa päänahastani ja hiuksistani, eikä näyttänyt kovinkaan hienolta. Tuli aika nopeasti selväksi, ettei shampooni ole riittävän pesevä, vaan hiukset ovat hukkumassa rasvaan. Ei ihme, että tukkaa on lähtenyt, jos tilanne on oikeasti ollut tuollainen... Iyh. No, nyt on kokeilussa pesevämpi shampoo, ehkä se tästä.

Perjantaina kävin sitten suuhygienistillä putsauttamssa hampaat. Hampaissa ei ollut moitittavaa, niin kuin lääkäri keskiviikkona totesi, mutta ikenet olivat ongelmalliset. Osaan ilmiselvästi harjata hampaani puhtaiksi, mutta ienraja on ilmeisen hankala paikka. Sen verran ikävää oli tuo puhdistus taas, että menin sitten suuhygienistin suosituksesta ostamaan sähköhammasharjan. Sillä kun surruttelee, niin pitäisi ikenienkin parantua. Josko ensi kerralla olisi suuhygienistilläkin enemmän positiivista sanottavaa.

Perjantaina tulikin sisko kylään viikonlopuksi. Aika sujui valokuvauksen parissa, kun teimme kuvauskävelyn Särkänniemeen ja harjoittelimme camera obscuran tekemistä. Lisäksi teimme kuvausretken vanhalle tulitikkutehtaalle. Sieltä tuli paljon kuvia, palataan niihin myöhemmin.

Hieno loma, ja lisää on tulossa myöhemmin.

3.8.2014

Ylösalainen maailma


Tässäpä niitä lupaamiani heijastuskuvia. Camera obscura on mielenkiintoinen ja viihdyttävä juttu. Kokeilimme sitä ensimmäistä kertaa, ja olen erittäin vaikuttunut tuloksista. Saimme siis heijastettua makuuhuoneemme seinille sen, mitä ikkunasta näkyy. Tässä siskoni halaa tyynyä, johon pilvet heijastuvat:


Ylösalainen maailma näyttää hassulta kun se heijastuu tavallisen huonenäkymän päälle. Nämä eivät siis ole trikkikuvia, vaan camera obscuran temppuja. Huone oli hyvin hämärä ja heijastus yllättävän tarkka. Pitkän valotusajan ansiosta kuviin tallentui asioita, joita ei oma silmä erottanut. Seuraavassa siskoni varpaat:


Olen erittäin yllättynyt siitä, että ilmiön sai tallennettua jopa pikkuisella pokkarillani, jonka säätömahdollisuudet ovat olemattomat. Tämä leikki ei siis vaadi mitään superhienoja välineitä. Meillä oli kamerat, jätesäkkejä, maalarinteippiä, sakset ja pieni linssi, jonka avulla saimme heijastuksen terävämmäksi. (Marja Pirilälle suuret kiitokset inspiraatiosta, linssistä ja ohjeista!)

Vaikka pokkari toimi yllättävän hyvin, parempia tuloksia saa silti sellaisella järkkärillä, jossa voi tehdä enemmän valotussäätöjä. Lainasin mieheni kameraa ja otin toisenkin kuvan siskoni varpaista:


Aivan mahtavaa, vaikka itse sanonkin!

2.8.2014

Heijastuksia


Sisko tuli kylään ja teimme pitkän kuvauskävelyn. Ennen lähtöä päätimme kuvaushaasteeksi ja -aiheeksi heijastuksen, ja sellaista yritin sitten metsästää. Kaksi kelvollista heijastuskuvaa sainkin aikaiseksi (klikkaa kuvat suuremmiksi):



Keskustassa oli tänään karnevaalitunnelmaa, kun sambakulkue tanssi kaduilla. Kimallusta ja säihkettä oli siihen malliin, että melkein menee heijastuskategoriaan tämäkin:


Itse asiassa heijastuksilla leikittiin kyllä enemmänkin, mutta siitä kuvia myöhemmin...