31.7.2014

Kiitokset


Vedenkestävien konetiskiainetablettien tapaus päättyi mukavasti. Ecoverin nettisivujen kautta jättämääni kyselyyn ei edelleenkään ole vastattu (eihän yhteydenotosta olekaan kuin kuukausi...), mutta maahantuojalta eli Oy MakroBios Ab:ltä vastaus tuli heti.

Lähetin paketin sisältöineen maahantuojalle (heidän kustannuksellaan) ja sain tietää että ostamani paketti oli niin sanottua harmaatuontia suoraan Hollannista. Termi oli minulle entuudestaan vieras, mutta se siis tarkoittaa virallisten maahantuojien ohi tehtyä tuontia. Näin ollen MakroBioksella ei ollut mitään velvoitetta haaskata minuun ja harmistukseeni enempää aikaa, mutta sielläpä oltiin niin ystävällisiä että soittivat paikkaan josta tiskiaineen ostin ja sopivat hyvityksestä, jonka tänään hain. Hieno homma, näin toimii hyvä asiakaspalvelu! (Ja kiitin siitä, koska on tärkeää muistaa antaa myös positiivista palautetta.)

Varsinaista vastausta tablettien liukenemattomuuteen ei ikävä kyllä tullut. Maahantuojalta arveltiin, että tabletit oli ehkä tehty Hollannin markkinoita varten eivätkä ne toimi Suomessa suunnitellusti. Vesi on vettä, mutta ei kaikkialla samanlaista. Suomen vesi on pehmeää, kun taas Keski-Euroopassa se on kovaa. Seikka voi kuulostaa mitättömältä, mutta ilmeisesti sillä on suurestikin vaikutusta esimerkiksi pesuaineiden annosteluun ja pesutulokseen.

Pesuaineasioissa kannattaa siis valita kotimaista tai ainakin tarkistaa että ulkomainen tuote on suunniteltu nimenomaan suomalaisiin oloihin. Jännä. Aina oppii jotain uutta.

Edit 13.8.2014
Lähetin maahantuojalle vielä täsmentävän jatkokysymyksen: ovatko teidän maahantuomanne konetiskiainetabletit sitten Suomen oloihin (=pehmeisiin pesuvesiin) valmistettuja eli ratkaisevasti erilaisia kuin Keski-Euroopan markkinoille menevät tabletit?

Saamani vastaus ei ihan täysin tyydyttänyt minua: "Minulla ei valitettavasti ole antaa tähän varmaa vastausta, siihen että juuri tämä paketti ei toiminut voi olla monia syitä, esimerkiksi myös se, että paketti näytti olevan aika vanha… Jos mietimme että näitä myydään meiltä viikossa noin 1000 pakettia niin uskoisin vahvasti että tämä oli yksittäistapaus. Tiedämme että jossain tapauksissa myös tiskikoneen pesuohjelma vaikuttaa sulamiseen, esimerkiksi jos käyttää eko-ohjelmaa, voi olla että vettä on ”liian vähän”."

Hmmm. Toisin sanoen myös virallisen maahantuojan tabletit on luultavasti valmistettu Keski-Euroopan markkinoille ja vesille. Ehkä hivenen harmillista. Samoin kuin se, ettei ekologista pesuainetta voi käyttää yhdessä tiskikoneen vettä säästävän eko-ohjelman kanssa, koska pesuaine ei välttämättä liukene kunnolla ekopesussa.

27.7.2014

Lötkö lauantai


Eli loma osa 2. Viikon verran vapaata ja siksi hyvä fiilis. Loman kunniaksi heitin talviturkkini järveen, ei sitä ehkä näillä helteillä enää tarvitse. Näimme jenkkiautoparaatin ja uskaltauduin maailmanpyörään. Paraatiautot paraatipaikalla eli keskustorilla:


Maailmanpyörään meneminen oli helppoa, mutta siellä oleminen meinasi olla vähän vaikeaa: ensimmäisellä kierroksella vaunu keikkui sen verran että meinasi iskeä pahoinvointipaniikki (=huonon olon pelko aiheuttaa paniikkikohtauksen joka yleensä aiheuttaa huonon olon). Mutta onneksi meno sitten tasaantui ja pari kierrosta meni mukavasti maisemia katsellessa.

Kuuntelimme Elvis-coverbändiä ja söimme jäätelöä. Makoilimme puistossa ja näimme sorsaemon poikasineen. Törmäsimme kavereihin ja näin sedänkin pitkästä aikaa. Lisäksi otin päivän taidekuvan: hämähäkinseittiä kukkaistutuksen edessä. Näyttää melkein siltä kuin lasi tai peili olisi säröytynyt:


21.7.2014

Näkösuojaa


Meillä on pieni lasitettu parveke. Naapurilla on samanlainen. Erottavana seinänä on lasi, joka ei ole ihan kirkas, vaan hiukan samea ja siten jonkin verran peittävä. Vaan kyllähän siitä silti läpi näkyi, ja halusimme enemmän yksityisyyttä.

Jollain edellisellä asukkaalla oli kuulemma joku kangas teipattuna lasiin, ja tästä onkin muistona teipinjäljet. Teimme oman teippiviritelmämme, kun luulin keksineeni hienon idean; ostin palan vahakangasta ja kiinnitimme sen vahvalla kaksipuoleisella teipillä lasiin. Ei toiminut.

Näytti hyvältä yhden illan, seuraavana päivänä vahakangas oli pudonnut. Teippi pysyi lasissa (kiusallisen sitkeästi) vaan ei vahakankaassa. Uusi yritys: sama vahakangas mutta nyt ilmastointiteipin kanssa. Ei toiminut.

Parvekkeemme on melkoinen pätsi tällä helteellä. Vahakangas alkoi kääntyillä reunoistaan ja ilmastointiteipin liimasta tuli tervan kaltaista semijuoksevaa tahmaa. Not nice. Parvekkeen rakenteissa ei ole mitään koloja, tankoja tai nyppyjä, joihin saisi edes mitään lankavirityksiä laiteltua. Kaikki seinät ovat metallia ja lasia, eikä niihin porailu tuntunut kovinkaan houkuttelevalta idealta.

Vaan sitten tuli se Ahaa!-elämys. Ja nyt näyttää tältä:


Vinttikomerossamme on hyljättynä useita puisia sälekaihtimia, joiden alkuperä ja omistaja on tuntematon. Jos ne ovat joskus olleet tässä asunnossa, ne näyttävät väärän kokoisilta kaikkiin ikkunoihin. Olen melko varma ettei kukaan kaipaa niitä, joten otin riskin ja purin yhden palasiksi.

Otin kolme sälettä poikkipuiksi ja liimasin niihin (hyvä Eri Keeper!) muita säleitä pystypuiksi. Rakennelma on hutera, ja pelkään liiman sulavan parvekkeellamme, joka kuumuudeltaan vastaa luultavasti vähintään Helvetin esikartanoita. Mutta on tuo nyt vielä pystyssä pysynyt, joten ehkä se kestää jatkossakin.

Näyttää paljon paremmalta kuin se vahakangas. Ainoa miinuspuoli on se, että sälekaihtimissa ei riittänyt pituus/leveys, eli tämä näkösuojamme ei ole kovinkaan korkea (140 cm). Mutta nyt joutuu kyllä jo hiukan yrittämään jos haluaa naapuri(a) tiirailla.

Hyvä hyvä, tähän olen tyytyväinen. Nyt pitää enää keksiä kuinka saan ne hiivatin teipinpalat irti lasista...

PS. Orvokit ovat ystäväni kasvattamia ja ne ovat meillä vain hoidossa. Saamme nauttia niiden kauneudesta vielä muutaman päivän.

19.7.2014

Yhteydenotto x 4


Eräänä päivänä kotiin palatessani löysin eteisen lattialta miehelle osoitetun kirjeen ja sen kyljestä pienen lapun, jossa naapuri kirjoitti suunnilleen seuraavasti: postianne jaetaan toistuvasti meille, jos osuu lomia tälle puolelle niin voi posti jäädä saamatta.

Luonnollisesti kiitin naapuria siitä että on jaksanut pudotella virhejakelut meidän luukkuumme. Annoin myös melkoisen kärkevin sanakääntein palautetta Postille. "Mahtaako olla kesätyöntekijöinä ihmisiä jotka eivät osaa lukea..." En ole kovinkaan ylpeä siitä kuinka hoidin sen puhelun. Otti aivoon jotenkin tavattoman paljon.

Meillä on postiluukussamme oikeat nimet ja oikea numero. Kaikki meille (naapurin kautta) tulleet kirjelähetykset ovat olleet oikeilla ja selkeillä osoitemerkinnöillä varustettuja. Mutta sen sijaan että postinjakaja olisi laittanut postimme luukusta jossa merkinnät täsmäävät kirjeiden merkintöihin, hän onkin pudotellut postiamme toistuvasti naapurin luukusta, jossa ei lue tällä hetkellä edes nimeä! En ymmärrä, ja sen tein palautepuhelussani hyvin selväksi.

Töissä asiasta valittaessani kuulin etteivät postinjakajat nykyään edes lue kirjeiden osoitetietoja, vaan jakeluvirheistä syytetään postin lajittelussa tapahtunutta erhettä. Systeemi, jossa posti jaetaan laatikoihin ja luukkuihin nimien yhteensopivuutta tarkistamatta kuulostaa minusta melko toimimattomalta ja erikoiselta.

Virheen toistumisen mahdollisuus on meidän kohdallamme nyt minimoitu. Huoltoyhtiötä on pyydetty laittamaan naapurin luukku kuntoon, jakelupalveluun on kiukuteltu ja seinässä on iso lappu, jossa pyydän postinjakajaa huomioimaan että emme asu naapurissa. Katsotaan toimiiko. Jos ei, pitää naapurin laitella Postille verokorttinsa ja pyytää palkkaa työstä jota hän on täällä tehnyt.

---

Kun olin hiukan rauhoittunut kiukkupuhelustani, soitin uudestaan Postin asiakaspalveluun ja kiitin hyvästä ja rauhallisesta palvelusta jota kiukkupuheluni aikana sain.

---

Lähetin huoltoyhtiölle sähköpostia välikattoepisodista, jonka koin viime sunnuntaina. Vintillä käydessäni kuulin kovaa räminää, jonka päättelin tulevan siitä että välikatolle oli jäänyt joku eläin (luultavimmin lintu) satimeen. Äänestä ja äänen tahtiin poukkoilevasta kattopellistä saattoi tulla ainoastaan siihen johtopäätökseen, että välikatolla on käynnissä paniikinomainen pakoyritys.

En löytänyt vintiltä mitään paikkaa, josta voisin itse kurkkia välikatolle tai muuten auttaa satimeen jäänyttä otusta. Näillä helteillä elukka luultavasti läkähtyi kuumuuteen puolessa tunnissa. Sen hyväksi ei ole enää mitään tehtävissä, mutta toivoin yhteydenotossani että huoltoyhtiö yrittäisi ehkäistä samaa tapahtumasta uudestaan.

---

En ole saanut Ecoverilta mitään vastausta kyselyyni vedenkestävästä tiskiaineesta. Niinpä laitoin palautetta maahantuojalle, katsotaan vastataanko sieltä.

16.7.2014

Haloo? Haloo!


Tekniikka on viime päivinä heittäytynyt hankalaksi eli tehnyt niin sanotusti tenät. Luulen, että kyseessä on jonkinlainen salaliitto minua vastaan, mutta en vielä ole keksinyt kuka on sen takana. (Kaikki!) Olen saanut ratkaistua tekniikkaongelmia vaihtelevalla menestyksellä. Jotkut ongelmat ratkeavat itsestään, jotkut pienen painin jälkeen ja jotkut jättävät miettimään sitä, kuinka merkillisessä maailmassa elämme.

Toistaiseksi jännin oli eilen se, kun soitin itselleni mutta en ollut paikalla, joten lopetin puhelun ja vastasin siihen sitten myöhemmin vain todetakseni etten ole enää soittavassa päässä.

Työpaikan nettiyhteys oli poikki ja yritin soittaa lankapuhelimellani nettiyhtiömme vikailmoitusnumeroon. En kuitenkaan kuullut luurista edes valintaääntä, joten mieleeni hiipi ikävä epäilys siitä että puhelinverkkommekin on nurin. Epäilys vahvistui, kun omalla kännykälläni pääsin sentään kuuntelemaan nettioperaattorimme puhelinpalvelun jonotusmusiikkia.

Halusin varmistaa lankapuhelimeni tilanteen joten soitin kokeeksi omaan kännykkänumerooni. Luurista ei kuulunut mitään eikä pöydällä oleva matkapuhelimeni reagoinut. Laskin luurin vakuuttuneena siitä, että lankalinja on poikki. Muutaman sekunnin kuluttua kännykkäni soi ja mitään ajattelematta vastasin siihen.

Sekunnin murto-osa voi tuntua yllättävän pitkältä, kun odottaa vastausta ja tajuaa sitten ettei sitä ole tulossa koska on juuri itse toisessa päässä lyönyt luurin kiinni. En ymmärrä. Ilmeisesti aika tekee työpisteeni kohdalla jonkin merkillisen mutkan (usein aika tuntuu hidastuvan esimerkiksi perjantai-iltapäivisin, joten ilmiö on ollut tietyllä tapaa havaittavissa aiemminkin). Todellisuus vääristyy ja tuntemamme luonnonlait venyvät työpöytäni ääressä.

Spooky!

10.7.2014

Wash and go


Ihmiskoe jatkuu. Muuttolaatikot on aikaa sitten purettu eli vanha antiperspiranttipullokin tuli kaivettua esiin - mutta se ei päätynyt käyttöön vaan tarkemman tarkastelun jälkeen suoraan roskiin, sillä sehän olikin tyhjä. (Kuinka fiksua on pakata muuttolaatikkoon tyhjä antiperspiranttipullo?) Eipä siinä mitään, sillä en ole kaivannut mömmöjä, joita ennen käytin.

Toukokuussa uumoilin, että helteiden alkaessa tulisi ikävä dödöjä ja hikoilua hillitseviä tuotteita. Vaan eipä ole tullut. Tämä on suorastaan epäilyttävän helppoa. Liekö pessimismiä vai uskonpuutetta, mutta piti kuitenkin ostaa varuiksi tällainen "kristall deo block". Olen sitä silloin tällöin kainaloihin sipaissut huomaamatta oikeastaan mitään eroa luomukainaloon, eli enpä ole varma tämän deodoranttikiven toimivuudesta/toimimattomuudesta.

Näitä deodoranttikiviä markkinoidaan usein luonnollisina vaihtoehtoina teollisille tuotteille, mitä ne ehkä tietyllä tapaa ovatkin. Tavallisten markettidödöjen ja -antiperspiranttien sisältämät alumiiniyhdisteet ovat saaneet paljon huonoa julkisuutta ja ekopuolella on yritetty hyödyntää tätä kemikaalikammoa tarjoamalla "puhtaita luonnontuotteita". Yllättävän usein sujuvasti sivuutetaan se tosiasia, että nämä kivideodorantit sisältävät yleensä nimenomaan alumiiniyhdisteitä. Jos joku siis kammoksuu markettipurkkien alumiinia ja käyttää sitä välttääkseen jotain deokiveä, voipi tulla shokki jos hiukan perehtyy asioihin.

Minua viisaammat ihmiset ovat onneksi kirjoittaneet asiasta selkeästi, niin ettei minun tarvitse nolata itseäni yrittämällä kirjoittaa jotain tieteellistä tekstiä, kun en näistä asioista juurikaan tiedä. Anja Nystén tietää (koska on jaksanut ottaa selvää), ja hän on kirjoittanut erinomaisen tekstin antiperspiranttien alumiinista.

On selvää se, että moni asia on monen mielestä epäselvä. Toiset ovat ehdottomasti sitä mieltä, että alumiini kaikissa muodoissaan on vaarallinen ja syöpää aiheuttava aine, jota pitäisi välttää. Toiset ovat vakuuttuneita siitä, etteivät kosmetiikan alumiiniyhdisteet voi mitenkään imeytyä ihoon tai aiheuttaa vaaraa normaalissa käytössä. Jokaiselle löytyy varmasti omaa mielipidettä tukeva kirjoitus, tutkimus, UFO-havainto, tuttavan kummin kaiman kokemus tai enneuni.

Se mitä muut omiin kainaloihinsa työntävät ja kuinka hikoiluunsa suhtautuvat, ei oikeastaan hirveästi kiinnosta minua. Minua kiinnostavat omat kainaloni ja oma perspiraationi. Siksi olenkin lueskellut nyt paljon antiperspiranttiasiaa. Annina Nyholmin Incimix-blogi ja erityisesti kirjoitukset kainalokosmetiikasta ja kosmetiikan imeytymisestä ihoon olivat iloinen löytö, sillä suomeksi oli yllättävän vähän tarjolla kansantajuista asiatekstiä aiheesta.

Kuten Annina kirjoittaa, ihon tehtävä on suojata elimistöä. Terve iho ei päästä aineita lävitseen kovinkaan helposti. Antiperspiranttien alumiiniyhdisteet supistavat ihohuokosia, mutta elimistöön imeytyminen on aivan eri asia. Alumiiniyhdisteiden ja rintasyövän yhteyttä ei ole pystytty todistamaan, kirjoittaa Annina ja minä uskon häntä.

En siis pelkää dödöjen tai muiden kosmetiikkatuotteiden alumiinia. En ostanut deokiveä siksi että se olisi alumiiniton (koska se ei ole), vaan koska minua kiinnosti kokeilla sen tehoa. Ja koska sen pakkaus on pelkkä pahvilaatikko, eikä siitä jää mitään muovi- tai lasipulloa jäljelle. Eikä kyllä ole huono juttu sekään että deokivestä ei jää vaatteisiin mitään tahroja. En usko että satunnainen deokiven käyttö johtaa alumiinin keräytymiseen elimistööni.

En pelkää sitä että alumiini tukkii hikirauhaseni tai ehkäisee kehoni luonnollista kuonanpoistoa jotenkin ratkaisevasti. Kyllä tätä hikeä puskee sen verran kivasti muualtakin kropasta että uskon kuonanpoiston tapahtuvan oikein mainiosti vaikka pari hikirauhasta menisi kainalosta ihan ikuisiksi ajoiksi tukkoon. Jos joskus haluan käyttää dödökiveä, käytän sitä. Mutta nyt se tuntuu aika turhalta.

Tämä antiperspirantiton elämä ei alkanut pelosta vaan laiskuudesta. Puolivahingossa alkanut juttu muodostui tietoiseksi kokeiluksi ja vaikkei tässä kolmen kuukauden kohdalla voi ehkä elämäntavasta puhua niin tavasta kuitenkin. Elämä ilman kainalokosmetiikkaa saattaa hyvinkin sopia minulle. Wash and go!

5.7.2014

Koukuten


Tein jo kauan aikaa sitten koukkuamalla pienen pussin. Vetoketjun ompelu on mälsää puuhaa, joten tämäkin projekti jäi pitkäksi aikaa roikkumaan "vetoketjua vaille valmis" -tilaan. Mutta tänään ostin vetoketjun ja ompelin sen saman tien paikalleen, hyvä minä!


Tämä oli ensimmäinen koukkuamiskokeiluni, ja päätin sitten heti lähteä kikkailemaan värinvaihdoilla. Hyvin se mielestäni onnistui, mustavalkoinen pinta on elävä mutta ei sentään liian levoton. (Ja se on tosiaan mustavalkoinen. Koneessani on värisäädöt hiukan pielessä ja valkoiseni näyttää siniseltä, toivottavasti teillä näyttää valkoinen valkoiselta.)


Koukuttu pussi on sen verran jämäkkä ja tiivis, etten laittanut siihen vuorikangasta. Vetoketju on 12-senttinen eli pussi on suunnilleen pankkikortille ja vaihtorahoille sopivaa kokoa. Seuraavassa koukkuamisprojektissa voisin kokeilla jotain toista lankaa, tämä puuvilla on hiukan liian löyhäkierteistä ja tahtoo halkeilla.