31.5.2014

Tottumiskysymys


Edellisessä asunnossamme meillä oli vessassa melko kirkas valaistus. Eihän se omaan silmään kirkkaalta tuntunut, kun siihen oli tottunut, mutta sisko sanoi aina kylässä käydessään että valo oli aika armoton.

Uudessa kylppärissämme on sellainen hyvin tyypillinen valaistus eli kelmeä lamppu peilikaapin yläosassa. Vessa tuntui aluksi aivan järkyttävän pimeältä. Se oli kuin hylätyn linja-autoaseman vessa jossain Aki Kaurismäen elokuvassa. Mutta nyt siihen on tottunut. Vessa ei edelleenkään ole valoisa, mutta nyt se ei tunnu enää pimeältä.

Olen aina pitänyt järkevänä vessanpönttöä, jossa on iso ja pieni huuhtelu erikseen. Nyt meillä on sellainen. Ja nyt huomaan että pieni huuhtelu jättää käytännössä joka kerta paperin killumaan pinnalle. Jos siis haluaa päästä vessapaperistakin eroon, on käytettävä isoa huuhtelua pienellekin hädälle.

Keittiössä on yksi jippo: jos astianpesukone on päällä, vedenkeitintä ei voi laittaa päälle. Tai voi, mutta sulake napsahtaa. Jos välttämättä tarvitsee vedenkeitintä silloin kun tiskikone on käynnissä, on vesi keitettävä esimerkiksi eteisessä. Nyt tämänkin muistaa jo.

30.5.2014

Kohti järjestystä


En ehtinyt ennen muuttoa tehdä oikeastaan ollenkaan karsintaa vaatekaapin puolella, mutta nyt muuton jälkeen olen käynyt vaatekasojakin läpi oikein ajatuksen kanssa. Aiemmin kerroin kahdesta epäsopivasta paidasta, tällä viikolla kierrätykseen on poistunut muovikassillinen vaatteita.

En varsinaisesti pidä poistoista mitään kirjaa, mutta ajattelin antaa taas kaksi esimerkkiä siitä millaiset vaatteet ovat saaneet lähtötuomion. Kirjoittamisesta on hyötyä: näin jäsennän paremmin ne ajatusprosessit, joita vaatevaraston karsimiseen liittyy.

Villapaita
Paita oli hyvän värinen, kestävä ja lämmin. Mutta siinä oli liian pieni kaula-aukko, se oli täysin muodoton ja aivan liian paksu. Niin kylmä ei ole ollut, että olisi tarvinnut laittaa huonosti istuva ja kaulasta kuristava pusero päälle. Kiva väri ei pelasta, kun muuten paita tuntuu turhalta.

Hame
Kivan värinen, sopivan pituinen ja rento hame sopi kuminauhavyötärönsä ansiosta päälle myös mahaturvotuspäivinä. Mutta hame päästi valtavasti väriä jokaisessa pesussa. Vaatteita valitessa mieleen tuli aina pesun hankaluus ja hame jäi hyllyyn. Ei sitä tule käytettyä, se on tässä nyt vuosien mittaan jo nähty.

Molempien kohdalla voin todeta, että minulla on muita vaatteita, jotka toimivat paremmin tilanteissa joissa olen ajatellut tätä paitaa ja hametta käyttäväni. Tunnen itseni hiukan hölmöksi, kun olen pitänyt kaapissani jemmassa tällaisia vaatteita. Tilaa ei ole liikaa, se on käytettävä järkevästi.

29.5.2014

Déjà vu


Kuin kaksi marjaa: Love actually ja So this is Christmas.


Ei aina jaksa keksiä uusia kansia.

28.5.2014

Avainrasia


Tarvitsimme eteiseen jonkun pienen astian, jossa voisi säilyttää avaimia. Ensin ajattelin, että kirpparilta löytyisi varmasti joku sopiva ja huokea, mutta sitten muistin surkastuneen luovuusrauhaseni. Lupasin viime vuonna hakeutua entistä useammin luovuuteni lähteille ja entistä harvemmin kauppaan. Ensimmäinen ajatukseni oli ostaa, mutta onneksi toinen ajatukseni oli tehdä itse!


Minullahan oli kotona jo kaikki tarvittavat ainekset, ne piti vain laittaa yhteen. Lähtökohtana oli miehen kameraostoksista yli jäänyt pahvilaatikko. Sen päälle liimasin kahta erilaista tapettia, reunoihin ruudullista ja pohjaan pikkuruudullista (ei oikein näy kuvassa kun on niin pikkuista).


Ruskea nauha peittää yläreunassa rumasti revennyttä tapettia (ei ollut hyvä idea liimata suoraksi ja taittaa kuivana) ja paperikuvio peittää sitä että leikkasin nauhan liian lyhyeksi eivätkä sen päät kohtaa (hienoa kun melkein osaa mitata).


Eiköhän tuo nyt hetken käytössä kelpaa. Vaikka lopputulos ei ollut ihan sitä mitä suunnittelin, olen kuitenkin tyytyväinen että en turvautunut helppoon ostoratkaisuun vaan herättelin hiukan uinuvaa luovuuttani. Ja kai se nyt on taloudellisestikin fiksumpaa käyttää jo olemassa olevia materiaaleja kuin ostaa uutta, vaikka halvalla olisi saanut.

27.5.2014

Team Neato


Naiset kautta maan, huomio! Rukouksiinne on vastattu ja ihme on tapahtunut! Nyt on vihdoinkin löytynyt se salainen ase, jolla miehen saa aidosti innostumaan siivouksesta. Tämä ilon ja onnen tuoja on... *rummunpäristystä*

ROBOTTI-IMURI!

Koska olen nähnyt Terminator-elokuvat useaan otteeseen, tiedän että robottien kanssa ei pidä leikkiä. Ei varsinkaan älykkäiden robottien. Tuomiopäivä on se päivä kun annat tekoälylle vallan!

Kun mies sitten toi kotiin Neato-nimisen epäilyttävän näköisen laitoksen, pirskotin ympärilleni pyhää vettä ja toivoin robotin joutuvan siihen maailmankaikkeuden mustaan aukkoon, johon jännästi päätyvät monitoimi- ja leipäkoneet ihmisten elämästä. Ehkä ne menevät johonkin eri ulottuvuuteen, kuka tietää, mutta käytössä niitä ei ainakaan näy.

Kun olin turvallisesti parkissa divaanilla, mies käynnisti robotin. Se piti sellaista meteliä, että varmistuin sen olevan saatanasta. Julistin, että tuo laite ei pyöri täällä silloin kun olen paikalla eikä varsinkaan silloin kun en ole paikalla. Kumilamelleilla varustetun pohjaharjan pitäisi sopia kaikille lattiatyypeille, mutta äänestä päätellen lattia oli hyvää vauhtia menossa palasiksi ja Neato siirtymässä alakerran naapurin iloksi.

Mies vakuutti, että hänen työkaverinsa on kovasti kehunut omaa robottiaan, joka kuulemma siivoilee öisin alakerrassa kun talon väki nukkuu yläkerrassa. Olin varma että miehelle oli joko myyty virheellinen robotti tai hänen työkaverinsa oli puhunut sontaa.

Puhuin paljon mutta onneksi pieniä sanoja, sillä olen sittemmin joutunut syömään ne.

Minun ja Neaton suhde parani huomattavasti, kun kumilamelliharja vaihdettiin pehmeämpään. Nyt ei enää kuulosta siltä että robotti yrittää lattiasta läpi, vaan ääni on paljon vaimeampi kuin tavallisessa imurissa. Meteli on ehkä suunnilleen samaa tasoa kuin hiustenkuivaajassa. En tosin ole ihan varma koska minulla ei ole hiustenkuivaajaa.

Tuo robotti on yllättävän kiva. Meillä ei ole mitään hankalia karvalankamattoja joihin se jäisi kiinni eikä oikein muitakaan haasteita nyt kun mies asensi listat keittiön ja makuuhuoneen kynnyksiin. Neato puskee nyt yli kynnyksistäkin ja hoitaa ihan sujuvasti kaksi sileää ja hapsutonta mattoamme.

Imuteho on hyvä eli pölysäiliöön kertyy kyllä ihan kiitettävästi tavaraa joka kerta. Ihan pieniin koloihin ja nurkkiin Neato ei pääse, mutta vapaat alueet se vetää tarkasti ja suunnitelmallisesti. Sen konemainen logiikka minua kyllä ehkä eniten ihmetyttääkin.

Koko asunnon (vessaa ja vaatehuonetta lukuunottamatta) Neato käy läpi tunnissa. Se ei siis ole mitenkään supernopea, mutta ei sen tarvitsekaan olla. Kerran se jäi jumiin tv-tason alle eikä vapauduttuaan jaksanut siivota ihan loppuun asti. Hyytymisen uhatessa se menee itse telakkaansa latautumaan ja latauduttuaan jatkaa sitten omatoimisesti siivoamista. Ja huomatkaa: se jatkaa tarkalleen siitä mihin se jäi. Spooky!

Helmalakana oli liian pelottava, joten sängyn alle Neato uskaltaa vain jos helmalakana on muistettu nostaa ylös. Ja pöydän alta tulee tietysti siivottua paremmin jos tuolit on nostettu pöydän päälle. Pyykkitelineen kanssa tulee hiukan taistelua, mutta muuten meillä on mennyt hyvin.

Oikeastaan paremmin kuin hyvin: robotti-imurin tultua mies on ollut hyvin kiinnostunut siivouksesta. Hän huolehtii siitä, että Neaton on helppoa kulkea ja siivoilla. Ei tarvitse huomautella lattialla lojuvista vaatteista tai muista tavaroista, ne mies nostelee nyt ihan itse paikoilleen. Mies antaa niin paljon huomiota robotille, että saattaisin ryhtyä mustasukkaiseksi jos en itsekin tykkäisi siitä.

Eilen siivosimme tunnin verran yhdessä, Neato ja minä. Tyhjensin pyykkitelineen ja nostin tuolit pöydälle. Neato hoiti lattian ja minä pyyhin pölyt. Kuurasin myös vessan, koska sinne ei robotilla ole menemistä. Koska inhoan imurointia, Neato saa hoitaa ylläpitosiivouksen jatkossakin. Ehkä sitä jaksaa silloin tällöin itse imuroida listat ja ne nurkat, joihin robotti ei yllä.

Odottelen Tuomiopäivää puhtaassa kodissa.

26.5.2014

Lomaviikko


Riippumatossa loikoilu = instant lomafiilis.


25.5.2014

Pikkubasilika


Muuton aikaan pikkubasilikan taimet olivat ihan pieniä, enkä ollut ollenkaan varma siitä että ne jäisivät henkiin. Mutta jäivät ne. Liian myöhäisestä koulinnasta ja liian tiiviiseen istuttamisesta huolimatta yrtti on viihtynyt keittiön ikkunalla oikein mainiosti.


Pikkubasilika on pienilehtinen ja siinä on voimakas tuoksu. Kasvutapa on pallomainen, tosin meillä taimet ehtivät venähtää liian pitkiksi ennen latvomista. Siemenpussin kyljessä sanottiin ettei pikkubasilikaa saisi päästää kukkimaan. Yleensä minulla ei mikään yrtti ole yrittänytkään kukkia, mutta tämäpä yritti ja yllätti:


En tiedä mitä kamalaa tuolle nyt mahtaa tapahtua kun se noin teki. Annan kukkien olla ja katson.

24.5.2014

Sininen on järvi, sinisyyttä heijastaen


Vaikka kumpikaan kuvablogeista ei enää päivity, ovat vanhat kuvat edelleen nähtävillä. Uusiakin kuvia tulee toki otettua, mutta aika harvakseltaan. Viikko sitten vesi oli tyyni ja jonkun menopeli paistatteli päivää rannalla.



21.5.2014

Ohjaava otus


Kuulin maanantaina töissä hyviä uutisia: työharjoittelijamme jäävät meille kesäksi töihin. Mielettömän hieno juttu. Sen verran kovasti olen uusiin tekijöihin panostanut, että vedin pienet voitontanssit tästä kuullessani.

Koska meillä on ollut syksystä asti selkeästi henkilöstövajausta, pomo on tietysti haalinut innolla ilmaista työvoimaa eli harjoittelupaikkaa tarvitsevia opiskelijoita. Kaikkein mieluiten töihin olisi kai otettu kokenut tekijä ihan oikealla palkalla, mutta harkkareita on helpompi löytää.

Harkkarit tosin teettävät vakiporukalla enemmän töitä kuin itsenäiseen työskentelyyn pystyvä henkilö. Huomasin tämän kovin omakohtaisesti kun meillä oli yhdessä vaiheessa kevättä neljä harjoittelijaa yhtä aikaa talossa ja jokaiselle on pitänyt antaa vierihoitoa. Rautalangasta vääntäminen on tullut tutuksi.

Päivittäisen neuvomisen ja opastamisen lisäksi pääsin ihan viranomaistöihinkin, eli olin yhden harjoittelijan näyttötutkintoarvioijana. Siitä harjoittelijasta ei ollut kirjanpitäjäksi, mutta muuten oli oikein mukava tyyppi ja avuksi sillä tapaa kuin suinkin kykeni. Opin paljon hänen ohjaajanaan ja arvioijana olemisesta on luultavasti hyötyä myös omien opintojeni kannalta, vaikka koulutuksemme ja sitä myöten tutkintorakenteemme näyttöineen onkin erilainen.

Yksi harjoittelijoistamme päätti koulunsa jo aiemmin keväällä ja on nyt ollut jo hetken aikaa meillä ihan palkollisena. Ja nyt tosiaan kuulin että myös ne kaksi uusinta harkkaria ovat jäämässä ainakin kesäksi. Kaikki edellämainitut ovat kyllä hakemassa jatkokoulutukseen, eli syksy on sitten vielä ihan avoinna jokaisella.

Olen todella iloinen näistä työuutisista, sillä perehdytykseen ja neuvomiseen on kulunut paljon aikaa. Se aika on tietysti ollut pois omista töistä. Varsinkin kiireimpään tilinpäätösaikaan ei olisi ollut yhtään ylimääräistä minuuttia käytettäväksi toisten neuvomiseen, mutta onneksi kaikki harjoittelijamme ovat olleet sen verran pystyviä tekijöitä että panostus on kannattanut.

Aika pitkään menee ennen kuin kirjanpitäjäharjoittelija on enemmän hyödyksi kuin haitaksi, sillä varsinkin alkuvaiheessa hommia tehdään kädestä pitäen ja vähän edistyneempienkin tekemiset pitää aina tarkistaa. Hommat tulee tehtyä nopeiten kun ne tekee itse, mutta sellaista ajattelua on pitänyt välttää kiireestä huolimatta.

Minusta on mukavaa opettaa ja neuvoa. Harmittaa ainoastaan se kun en osaa vastata. Harjoittelijamme kysyvät jo niin hyviä kysymyksiä, että usein voin vain levitellä käsiäni ja ohjata kyselijän toisaalle. Olisin oikein mieluusti enemmänkin perehdytyshommissa, mikäli minulla olisi vastaavasti vähemmän muita töitä.

Ensimmäinen kesälomaviikko siintää jo horisontissa. Kesälomani on taas pätkissä, jotta hommat tulee hoidettua ajallaan. Mutta nyt on sentään toiveita siitä, että jotain tulee tehtyä myös silloin kun olen poissa.

16.5.2014

Hyvää ja huonoa asiakaspalvelua


Kuukausi sitten tapahtuneessa muutossa käytimme ensimmäistä kertaa muuttofirmaa avuksi tavaroiden roudaamisessa. Pakkaustarvikkeet ja laatikot hommattiin muualta, mutta isokokoinen muuttoauto, kantaja ja kantohommiin osallistunut kuski sekä nokkakärryt tulivat muuttofirmalta.

Saattoi olla pojille rutiinisuoritus eikä välttämättä huippuesitys, mutta minä olin tyytyväinen. Kaikki sujui minun nähdäkseni hyvin, ammattitaitoisesti ja ripeästi. Muuttoauto oli pihassa täsmälleen sovittuna aikana ja kaikki muukin meni suunnitelmien mukaan.

Heti kun pääsin netin ääreen, annoin palautetta. Halusin kiittää hyvästä palvelusta, joten lähetin muuttofirman asiakaspalveluun sähköpostitse lyhyen ja ytimekkään viestin. Minusta hyvästä palvelusta on syytä kiittää, liian usein se unohtuu. Ja koen että palautetta on syytä antaa siksikin, että yrityksen johto ei välttämättä muuten tiedä kuinka työntekijät "kentällä" pärjäävät. Paitsi jos tunaroivat, siitä varmasti sanotaan kyllä.

Ja sellaista tunarointia pääsin äskettäin todistamaan. Torstai oli koulupäivä, ja ostin koulun kahviosta pientä evästä tauolla nautittavaksi. Kummastelin kovasti kassalla saamaani palvelua - tai oikeastaan sen täydellistä puutetta.

Avauduin asiasta pitkästi mutta asiallisesti ravintolaketjun nettisivujen palautelomakkeen kautta. Päätin viestini toteamukseen siitä, kuinka palveluun pitäisi kiinnittää erityisesti huomiota oppilaitoksessa, jossa koulutetaan ihmisiä asiakaspalvelutehtäviin. Opimme esimerkin avulla paljon - sekä hyvää että huonoa käytöstä.

Sain tänään vastauksen palautteeseeni. Siinä kiitettiin tekemistäni huomioista, pahoiteltiin kovasti epäonnistunutta palvelutilannetta, kerrottiin että viestini on välitetty eteenpäin näistä asioista vastaaville ihmisille ja luvattiin käsitellä asiaa palaverissa. Vaikka kaikki tämä olisi valetta, minulle tuli kuitenkin hyvä mieli.

Ja tärkeää on että vastaus ylipäätään tuli. Muuttofirmalta en nimittäin ole saanut mitään vastausta kuukausi sitten lähettämääni palautteseen. Kummasta tapauksesta jäi parempi fiilis? Pakko sanoa että jälkimmäisestä, vaikka palvelu oli huonoa ja palautteeni negatiivista.

Asiakaspalvelukoulutuksissa varmasti korostetaan sitä, että on äärimmäisen tärkeää vastata negatiivisiin palautteisiin ja pyrkiä kääntämään tilanne positiiviseksi. Mielestäni on kuitenkin ihan yhtä tärkeää vastata myös positiivisiin palautteisiin. Asiakaspalvelutilanteet pitää hoitaa loppuun asti. Jälkihoidolla voi korjata huonon kokemuksen, jälkihoidon puutteella voi latistaa hyvän kokemuksen.

Onko teillä vastaavia kokemuksia, vai olenko ainoa joka tällaista miettii?

14.5.2014

Kuori


Jouduin sumuun joskus viime vuoden puolella, enkä ole vieläkään päässyt sieltä pois. Tilitoimistoissa tämä tila tunnetaan luultavasti kirjanpitäjän kevätkoomana. Alkuvuodesta kirjanpitäjää vaivaa paha putkinäkö ja valikoiva kuulo - jos asia ei liity asiakkaiden tilinpäätöksiin tai veroilmoituksiin, sitä asiaa ei huomata. Ei ehdi, ei pysty, ei jaksa.

Meillä tosin oli töissä nyt poikkeuksellisen raskas kevät ikävien sattumusten johdosta, vahvuudesta oli pois pari hyvää tekijää ja se tarkoitti kaaosta kaikille muille. Työstressin päälle tullut muuttostressi vei minusta viimeisetkin mehut.

Nyt, kun muu maailma alkaa taas näkyä ja kuulua, ei minulla ole energiaa nauttia siitä. Ei edes kivoista asioista, mikä on tietysti sääli. Jaksan innostua vain nukkumisesta. Voisin kääriytyä hiljaisuuteen ja koteloitua. Voimani riittävät peruselintoimintojen ylläpitämiseen, mutta tunnen olevani vain kuori.

En ole masentunut, mutta olen iloton. Kovasti stressaantuneena vaikutin varmasti eläväisemmältä, koska ihoni alla kihisi ja kuhisi. Onneksi levoton seinille kiipeily on loppunut. "Taistele tai pakene" -vaihe on ohitettu, nyt jäljellä on nääntymys.

En ole mikään ääneennauraja yleensäkään, mutta nyt ei hihitytä edes sisäisesti. Olen aika tylsää seuraa, jos minut seuraksi saa. Olen ollut kuukausikaupalla keskittymiskyvytön, ärtyisä ja vakava. Nyt olen vaisu, voimaton ja hiukan sekava. Täysin intohimoton ja hitaanlainen.

Yritän juurtua ja antaa voiman kerääntyä takaisin kehooni.

6.5.2014

Koko vaihtelee


Psykiatrini ohjeet:
"Ole rohkeasti pieni! Älä yritä olla vahvempi kuin olet, muista että saat olla välillä pieni ja heikko. Ei tarvitse aina jaksaa. Anna itsellesi lupa vain olla. Ei tarvitse puristaa eteenpäin hampaat irvessä!"

Rosen-terapeuttini ohjeet:
"Olet paljon suurempi ja vahvempi kuin mitä esität! Miksi jännität ja kiristät itsesi mahdollisimman pieneksi? Kyllä täällä yläselässä on tilaa levitä, älä pingota. Anna itsellesi lupa vain olla. Ei tarvitse puristaa eteenpäin hampaat irvessä!"

Jep jep. Varsinainen Liisa Ihmemaassa. Haluaisin nyt juomaa, joka tekisi minusta sopivan.

3.5.2014

Vaatekaappisiivousta


Luin Rinna Saramäen kirjan Hyvän mielen vaatekaappi ja ymmärsin olevani vaatekaapin väärinkäyttäjä.

Vaatekaappi ei ole epäsopivien vaatteiden hautausmaa. Se ei ole paikka, minne voi säilöä vaatteet joita on kuvitellut joskus ehkä käyttävänsä mutta joita ei koskaan kuitenkaan käytä. Vaatekaapin ei ole tarkoitus olla täynnä sittenkun-, tykkäsinviisvuottasitten-, ehkäjoskus-, kunhalvallasain- tai melkeinhyvä-vaatteita. Vaatteen ei koskaan pitäisi päästä kaappiin säälipisteillä.

Vaatteen pitää ansaita paikkansa kaapissa. Ei riitä ihan kiva, ei riitä se että tekis mieli. Täydellistä vaatetta on vaikea löytää, mutta on silti hyvä pyrkiä siihen että vaatekaapissa olisi vain itselle täydellisiä vaatteita. Annan kaksi esimerkkiä oman vaatekaappisiivoukseni tiimoilta.

Paita nro 1
Se oli edullinen, kivan värinen ja hyvälaatuinen. Ei ole mennyt miksikään vaikka on pidetty ja pesty monta vuotta. Helppo yhdistää eri alaosiin ja eri tilanteisiin. MUTTA. Paita rullasi helmasta to-del-la ärsyttävästi. Vaate tahtoi jotenkin koko ajan nousta niin että kaulus alkoi ahdistaa. Yläosa kerääntyi ihmeelliseksi säkiksi ja helma lörpötti ihan väärässä paikassa. Vartin välein piti kiskoa että olisi kohdillaan.

Tuomio: pois vaatekaapista! Vein paidan kierrätykseen enkä usko jääväni kaipaamaan huonoa istuvuutta ja helman kiskomista.

Paita nro 2
Se oli edullinen, ihanan tuntuinen ja hyvin istuva. Vähän virallisempi ja siisti, mutta silti riittävän rento ja huoleton sopiakseen sekä töihin että arkeen. MUTTA. Paita oli kamala karvastaja. Aluspaita oli täysin nöyhdän peitossa, samoin työtuolini selkänoja. Minut saattoi helposti löytää kun vain seurasi paidasta pudonneita nöyhtäpalloja ja irtokarvojen vanaa.

Tuomio: pois vaatekaapista! Vein paidan kierrätykseen. Ehkä joku ei samalla tapaa ärsyynny siitä että paidalla on ikuinen karvanlähtöaika.

Nyt vaatekaapistani on poistunut kaksi virhehankintaa. Ihmeen kauan ja sitkeästi niitä siedinkin. Ne olivat pääosin loistavia, mutta molemmat myös ratkaisevalla tavalla ärsyttäviä ja huonoja. Hitaasti mutta varmasti aion jatkossa arvioida yhtä kriittisesti muitakin vaatteitani ja poistaa ne, jotka eivät ansaitse olla vaatekaapissani.

2.5.2014

Ihmiskoe


Muutto on hyvä hetki tehdä luopumisia. Joskus luopumiset tapahtuvat suunnittelematta.

Pakkasin antiperspiranttini muuttolaatikkoon kolme viikkoa sitten, enkä ole vieläkään ottanut sitä takaisin käyttöön. (En myöskään ole ostanut uutta.) Ensin en ehtinyt, sitten en viitsinyt. Ja nyt minua on alkanut jo kiinnostaa, että kuinka kauan mahdan pärjätä ilman.

En usko kuuluvani niihin onnellisiin, joiden hiki ei haise, vaikka korvavaikkuni onkin kuivaa. Reilu vuosi sitten Hesarissa oli artikkeli märkävaikkuisista haisuleista ja hajuttomista kuivan vaikun tuottajista. En pidä tätä jakoa ihan täysin pätevänä. Minulla on esittää sitä vastaan haisevia todisteita - varsinkin ajalta jolloin käytin joka päivä antiperspiranttia.

Yllätyksekseni en ole ollut mitenkään pulassa hikeni kanssa. Pesen kainalot joka päivä ja paitaa olen vaihtanut suunnilleen joka toinen päivä. Se on tuntunut riittävän ainakin tässä normipuuhailussa, olo on sopivan hajuton. Olen aina käyttänyt hyvin miedosti hajustettuja antiperspirantteja, joten kainaloni eivät tavallisestikaan ole tuoksuneet kukkasilta vaan aika lailla itseltäni.

Kylkiä pitkin ei valu Niagara eikä muutenkaan tunnu omituiselta, vaan aika hyvältä. En havaitse oikeastaan mitään eroa entiseen. Olisiko sittenkin niin, että olen käyttänyt antiperspiranttia enemmän tavan kuin tarpeen vuoksi?

Luultavasti kaipaan purkkiraikkautta viimeistään ensimmäisten oikeiden hellekelien iskiessä. Onneksi voin sitten ottaa mömmöt käyttöön. Mutta juuri nyt tuntuu hyvältä olla ilman. Eikä ollenkaan haittaa se, että tässä kokeessa kehoni kemikaalikuorma kevenee.

Jos törmätään kaupungilla niin sopii tulla haistelemaan. Saa sanoa jos löyhkään.