26.4.2014

Ulos kaapista


Rinna Saramäen kirja Hyvän mielen vaatekaappi on vaaleanpunainen. Se on naisen kirjoittama ja suunnattu hiukan enemmän naisille kuin miehille. Mutta toivon todella, että miehetkin rohkenisivat tarttua tähän teokseen. Suunnilleen puolet maailman ihmisistä on miehiä, joten heidänkin pukeutumis- ja ostokäyttäytymisellään on merkitystä ja painoarvoa.

Vaatevallankumous on käynnissä: kuluttajat ovat yhä tietoisempia tekstiiliteollisuuden ongelmista ja yhä reippaampia vaatimaan sekä eettisesti että ekologisesti tuotettuja vaatteita. Hyvän mielen vaatekaappi on asiallinen opas jokaiselle, joka haluaa tosissaan pohtia omia vaatehankintojaan.

Ja jokaisen olisi syytä pohtia, edes pikkuisen. Saramäki kirjoittaa suoria sanoja ja ravistelee lukijaa. Tekstin sävy ei ole tuomitseva, mutta se aiheuttaa sopivasti motivoivan syyllisyyden tunteen. Harmittaa, etten lukenut kirjaa muistiinpanovälineiden kanssa, sillä siinä oli paljon tarttumisen arvoisia asioita. Niin paljon, ettei kaikkea nyt muistakaan.

Saramäki syventyy vaatteen hinnanmuodostukseen, kuitujen ominaisuuksiin, tyylin saloihin ja vaateteollisuuden monimutkaisuuksiin. Hän vastaa moniin kuluttajia yleisesti askarruttaviin kysymyksiin ja purkaa selkokielisesti esiin vaatekaappiemme hämärimmätkin salaisuudet. Tekisi mieli lukea kirja heti uudestaan. (Mutta en voi, sillä sen laina-aika päättyy ja muita lainaajia on jonossa.)

Tekstini otsikolla tarkoitan sitä, että vaatteiden on päästävä ulos kaapista. Tämä on mielestäni yksi kirjan tärkeimmistä sanomista. Vaatteita ei kannata ostaa vain vaatekaapin täytteeksi. Se on tuhlausta kaikilla mahdollisilla tavoilla. Järkevä kuluttaminen on tärkeää, ja Saramäki antaa siihen runsaasti vinkkejä.

Pukeudutko joka päivä vaatteisiin, joista todella pidät? Näytätkö vaivattomasti juuri siltä miltä haluat? Onko vaatekaappisi hyvässä järjestyksessä ja luurankovapaa? Tiedätkö kuinka ja missä vaatteesi on valmistettu? Tunnistatko laadun? Teetkö vaateostoksilla ollessasi vain onnistuneita valintoja? Huolehditko vaatteistasi ja asusteistasi hyvin, jotta niiden elinkaari olisi mahdollisimman pitkä? Onko sinulla unelmiesi vaatekaappi, jossa ei ole korjattavaa?

Jos vastasit yhteenkään kysymykseen kieltävästi, kannattaa siirtyä sanoista tekoihin: lue Hyvän mielen vaatekaappi, inspiroidu ja tartu toimeen.

21.4.2014

Herätys!


Huoltoyhtiö laittoi meidän nimemme naapurin summeriin. Niinpä tänään summeria testatessamme herätimme naapurin sedän, joka oli nukkumassa ennen yövuoroon menoa. Kiva.

18.4.2014

Tavaravuoren keskeltä moi


Tavarat siirtyivät uuteen kotiin nätisti, mutta ovat edelleen osin purkamatta ja täysin sekaisin. Hirvittävän hitaasti etenee tämä kotiutuminen, kun ei ole töiden jälkeen jaksanut ja ehtinyt järjestellä. Nyt on onneksi neljä päivää vapaata, ehkä jo ensi viikolla näyttäisi siltä että täällä oikeasti asutaan.

Muutto selventää hyvin maallisen omaisuuden määrän. Pyhästi vannon ja vakuutan, että materian määrä vähenee. Ei meillä mielestäni mitenkään erityisen paljon ole tavaraa ollutkaan, mutta tästä lähin sitä täytyy olla entistä vähemmän.

Erityisen paha paikka on kirjahylly. Siihen uppoaa salakavalasti ja siististi hirvittävä määrä tavaraa! Eikä voi mitenkään ihminen tarvita näin montaa jätesäkillistä vaatteita. Ja vaikka huonekasvit ja valaisimet ovat kivoja, niiden muuttaminen on ihan hanurista.

Ajatuksetkin ovat jotenkin sekaisin tässä vaiheessa. Talosta löytynyt pesutupa on hieno juttu, varsinkin kun siihen liittyy myös kuivaushuone. Enää ei tarvitse syödä pahvilautasilta ja joka päivälle on löytynyt puhtaat kalsaritkin, mutta kyllä tässä vielä paljon töitä on tehtävänä.

Netti toimii vain miehen puhelimen kautta, ja koska sekä mies että puhelin lähtevät pariksi päiväksi reissuun, jatkuu nettihiljaisuuteni vielä tovin.

11.4.2014

Radiohiljaisuus


Muuttoauto kaartaa pihaan huomenna kello 9.00 ja tämä(kin) ilta menee pakkaamisen kanssa. Palaan linjoille kun tavarat on siirretty, netti löydetty ja elo palannut ruumiiseeni.

8.4.2014

Ekoystävänä


Muutto painaa päälle, joten en oikein ehdi kirjoitella tänne. Vaan ei hätää! Voitte lukea tekstiäni Ekojalanjäljillä-blogista, jossa esittäydyn ekohenkisistä ihmisistä kertovassa sarjassa. Lukekaa toki Sannan blogia muutenkin, on hyvä.

6.4.2014

Voi koi


Mikä on ällöttävämpää kuin kylpyhuoneen lavuaarin hajulukon puhdistaminen? No ainakin se, kun putsaa sitä jonkun muun elämisen jäljiltä. Eto eto.

Eilen siivosimme uudella asunnolla oikein urakalla. Mies uurasti keittiössä ja minä hinkkasin kylpyhuoneessa. Tiedän kyllä että ajan kanssa vesi kovertaa vaikka kiveä, mutta ihmettelen silti kuinka vesi pääsi liruttelemaan lähes umpeen mönjäytyneestä lavuaarin rööristä läpi. Nyt virtaa hyvin, kun taistelin systeemin kuntoon.

Meillä oli hiukan eri näkemys asianmukaisesta loppusiivouksesta kuin lähteneellä vuokralaisella. Mutta ei tehrä siitä ny numeroo, koska minulla on joka tapauksessa tapana siivota ennen asettumista - tuntuu jotenkin paremmalta pesiytyä kun on käynyt joka nurkan läpi. Sillä tavoin minimoi ikävien yllätysten mahdollisuuden.

Vaikka kylläpä sitä joskus pääsee yllättymään omissakin nurkissa - ikävä kyllä.

Mikä on ällöttävämpää kuin se, että löytää vintiltä paljon kuolleita koiperhosia? Se, että löytää tavaroistaan eläviä koin toukkia. Eto eto osa 2 ja nolous osa 6873.

On meinaan ihan oma vika, että sellainen vintage-elukka kuin koi ilmaantui tavaroihini. Kaiken pahan alku ja juuri oli varmasti se kilo kakkaista lampaanvillaa, jonka lykkäsin hyllylle paperipussissa. Eipä tullut mieleenkään, että pussi alkaa kuhista, kun se ei ollut sitä tehnyt koskaan ennen. Oli se kuitenkin ehtinyt olla erinäisissä varastoissa jo pidemmän aikaa, mutta vasta täällä se heräsi eloon.

Villan heitin hittoon jo aikaa sitten, mutta näköjään jokunen ötökkä on selvinnyt hengissä. Ei selviä kauaa. Tunnen itseni nyt jotenkin hirmu huonoksi emännäksi, kun koi pääsi yllättämään. Eihän tällaista kehtaa sanoa kuin anonyymisti blogissa.

No, muuton vuoksi tulee onneksi katsottua kaikki tavarat läpi joka tapauksessa, eikä uudessa asunnossa saa olla lemmikkejä, joten kaikenlaiset toukat ja perhoset jätämme kyllä kyydistä.

1.4.2014

Nuukailua


Laura Honkasalo: Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman
Kirjapaja 2014

Ei olisi kannattanut lukea Honkasalon kirjaa heti Tieto-Finlandia -palkitun teoksen jälkeen. Tuhtiin tietopakettiin verrattuna Nuukaillen tuntui jotenkin köykäiseltä, melkeinpä häiritsevän kevyeltä. Onhan Honkasalokin käyttänyt lähteitä, listassa niitä on pari sivua, mutta kirjan tyylistä tulee silti mieleen pohdiskeleva blogikirjoitus.

Se ei välttämättä ole huono juttu. Tämä on mukava ja helposti lähestyttävä kirja, joka kannattaa lukea. Vaikka kirjailijan kanssa ei synny vuoropuhelua, vaan kyseessä on monologi jossa lukija on vastaanottava osapuoli, tuntuu teksti silti leppoisalta jutustelulta. Vähän niin kuin juttelisi naapurin rouvan kanssa kierrätyksestä ja muista arkipäivän asioista.

Nuukaillen ei oikeastaan ole niksikirja, vaikka siinä joitakin käytännön vinkkejäkin jaellaan. Tärkeämpää taitaa kuitenkin olla ajatusten herätteleminen. Jutun juurta ja keskustelunavauksia kirjasta löytyykin hyvin. Teksti on elämää lähellä ja vaikka nostalgialle on annettu paljon painoarvoa, on kirjailija selkeästi kiinni nykyajassa.

Nuukaillen on hyvä yleiskatsaus kohtuulliseen kuluttamiseen. Se tarjoaa pehmeän laskun niille, jotka vasta aloittelevat kulutuskriittisellä polulla tallaamista, mutta pohdittavaa myös niille jotka ovat vähän kokeneempia nuukailijoita.