20.12.2014

Joulunviettoa omaan tahtiin, saa suorittaa!


Joka vuosi marraskuun viimeisenä perjantaina vietetään kansainvälistä Älä osta mitään -päivää. Tai kuka viettää ja kuka ei, mutta sellainen nyt kuitenkin on. Ideana on saada aikaan kollektiivinen protesti kerskakulutusta vastaan ja ajoituksella halutaan kritisoida nimenomaan joulua edeltävää ostohysteriaa. Vuonna 2014 Älä osta mitään -päivän teema oli Krääsätön joulu, ja Luonto-Liitto onkin haastanut kaikki viettämään kulutusvalveutunutta joulua.

Kirjailija Kaarina Davis vastasi Luonto-Liiton haasteeseen osuvalla, hauskalla ja kärkkäällä tekstillä. Davis kirjoittaa joulusekoilusta, tuosta vakavasta taudista joka kulminoituu herkkuähkyyn, stressikiukkuun ja tavaravuoreen. Minusta kirjoitus on juuri sopivan railakkaasti liioiteltu kuvaus siitä, mikä painajainen joulu voi toisinaan joillekin olla.

Davis kuvaa terävästi painetta, joka on varmasti joillekin tuttu: "Joulunaluspäivät painetaan hullun kiilto silmissä kaupoissa ja etsitään lahjoja ihmisille joilla on jo kaikki. Sitten kuljetaan hampaat irvessä, sarvi otsassa ja tuskan hiessä läpi kymmenet eri kyläilypaikat."

Ajatukset siitä, että joulu on hulluuteen syöksevä kulutusjuhla, eivät varmastikaan synny tyhjästä. Kyllähän ihmiset jouluna toisiaan lahjovat. Helsingin Sanomien joulukyselyyn vastanneet käyttävät tänä vuonna lahjoihin keskimäärin 270 euroa. Vuoden 2011 joulututkimuksessa vastaava luku oli 295 euroa. Onko se paljon vai vähän? Onko se kerskakulutusta? Onko se sillä tapaa väärin, että pitää haastaa koko kansa pohdiskelemaan ostoksiaan?

Susannan Työhuoneen Susanna kirjoitti napakan vastineen Kaarina Davisin kirjoitukselle. Susannan teksti herättelee ajattelemaan, että tämä kulutuskeskeisyyden ja jouluaktiivisuuden kritisoiminen saattaa jo kääntyä itseään vastaan. Joulu on monelle (ehkä jopa kaikille) sillä tapaa herkkä ja henkilökohtainen asia, että yleisen kritiikin voi helposti ottaa itseensä.

"Miksi varsinkin lahjoista on alettu tehdä niin paha asia? Meinasin itsekin jo päättää, etten halua enää koskaan antaa lahjoja kenellekään jouluisin, kun sitä niin paljon viime vuosina on kritisoitu. Sitten huomasinkin taas, miten mukavaa lahjojen antaminen oikeasti on", kirjoittaa Susanna ja on mielestäni ihan oikeassa. On valtavan hauskaa antaa lahjoja, eikä sitä hauskuutta soisi kenenkään tuomitsemalla pilaavan.

Joulukeskustelu on luonnollisesti vilkasta; jokaisella on oma tapansa viettää joulua ja jokaisella varmasti oma kantansa siihen kuinka joulua tulisi viettää. Jouluun ja sen sivuoireisiin pätee se mikä pätee melkein kaikkeen muuhunkin: ilmiölle muodostuu aina vastailmiö. Koska syntyi kulutusilmiö, oli aivan selvää että jossain vaiheessa sille muodostuu vastailmiö, joka vastustaa kuluttamista. Ja kun kulutuksen vastustaminen on riittävän voimakasta, nousee taas uusi aalto vastakkaiseen suuntaan.

Maailmankaikkeus sai nykytietämyksen mukaan alkunsa alkuräjähdyksestä ja saattaa päättyä vastakkaiseen liikkeeseen, kun kaikki palaa taas yhteen pisteeseen. Sitten se piste onkin niin tiivis että se räjähtää ja kaikki alkaa taas alusta. Kosmisen hengityksen mittakaava on valtava, mutta se kulkee sisään ja ulos.

Huomattavasti pienemmässä mittakaavassa me toteutamme samaa omassa hengityksessämme. Uskon vakaasti, että tällainen jin ja jang sisältyy kaikkeen elämässämme, myös siihen kuinka toimimme yksilöinä ja yhteisöinä. Tuntuu siltä että nyt käydään voimakasta vääntöä kuluttamisesta ja tavaran määrästä.

Mielestäni valtavirta on kääntynyt tavaroiden vähentämisen ja muutenkin elämän yksinkertaistamisen kannalle. Ammattijärjestäjien, kaaoksen kesyttäjien ja downshiftaajien esiinmarssi on alkanut. Sata vuotta sitten suunta oli tyystin toinen, kun pulaa oli enemmän kuin mitään muuta. Nyt on saavutettu jonkinlainen käännekohta ja kaikkea on liikaa. Aiemmin työväenopiston kursseilta sai vinkkejä siihen, kuinka saisi kaiken vähän tuntumaan enemmältä, mutta nyt siellä voi opetella liiasta luopumista.

Koska olemme yksilöitä, aina on joukossa niitä jotka kulkevat valtavirrassa ja niitä jotka eivät kulje. Vaikka alkuun voi tuntua siltä, että Kaarinan ja Susannan kirjoitukset edustavat vastakkaisia näkemyksiä joulusta, on molempien pointti mielestäni se että jokaisen tulisi viettää joulua itselleen sopivalla tavalla tuomitsematta muiden tapaa.

Minusta on tärkeää, että ihmisiä herätellään miettimään omia kulutustottumuksiaan. Se on tärkeää ympäristön tulevaisuuden kannalta, mutta sillä voi olla suotuisia ja välittömiä vaikutuksia myös yksilön hyvinvointiin. Asiaa kannattaa tutkailla muulloinkin, mutta joulun alla se on tietysti helppo ottaa puheeksi kun kuluttaminen on pinnalla. Jos joulu aiheuttaa Davisin kuvaamia ahdistuksen tunteita, on varmasti syytä pysähtyä pohtimaan saisiko kelkkaa käännettyä seesteisempään suuntaan.

Syyllistäminen on tietysti aivan väärä tapa saada ihmiset tekemään yhtään mitään. Se on toki toisinaan tehokas konsti, mutta synnyttää ennen pitkää vastareaktion, joka voi olla hyvinkin voimakas ja kapinallinen. Kenenkään ei pitäisi luopua joululahjojen antamisesta tai omanlaisen joulun rakentamisesta siksi, että Luonto-Liitto haastaa tekemään niin tai joku toinen ahdistuu pelkästä juhlapyhien ajattelemisesta. Joku haluaa rakentaa jouluunsa yltäkylläisyyden alttarin, joku toinen haluaa karsia oman joulunsa paljaaksi kaikesta ulkoisesta ja viettää sitä pelkästään päänsä sisällä. Ja sehän on ihan ok.

Yksinkertaisesti: jos nautit joulustasi, vietät sitä luultavasti oikein.

2 kommenttia:

Rhia kirjoitti...

Ajatuksia herättäviä kirjoituksia. Itseäni hämmentää aina tuo äärimmäisyyksiin meneminen. Ihmiset eivät tunnu osaavaan ollenkaan kohtuullistamista tai kultaisen keskitien löytämistä.

Mulle on tässä joulunhommassa nostaa hiuskarvat pystyyn sellainen kerskakulutus. Siis lähinnä se että ei osata pysyä siellä kohtuusessa. Musta on hirmuisen kiva antaa ihmisille lahjoja, mutta mun mielestä yksi lahja per lahjansaaja yhdeltä lahjan antajalta on riittävästi. Olen nähnyt jo nyt muutamilla tahoilla lahjakasoja kun yksi ihminen on saanut samoilta lahjanantajilta parikymmentä lahjaa. Se on mun mielestä jo aika överiä. Itse haluan antaa lahjoja koska se on kivaa myös itselle, mutta mielestäni se ajatus katoaa jos lahjoja pitää haalia hampaat irvessä kassillinen pelkästään yhtä ihmistä verten. Mieluummin hankin yhden lahjan ja valitsen sen ajatuksella niin että lahjan saaja varmasti siitä pitää ja että siitä on iloa myös muulloin kuin pakettia avattaessa. Silloin pystyn myös hankkimaan jotain hieman arvokkaampaa jota lahjan saaja ei ehkä itse raaskisi hankkia (äiti sai toissavuonna uuden kameran, isäntä tänä vuonna uuden partakoneen jne).

Sen sijaan jos lahjoja tulee kassillinen niin auttamatta jotkin niistä jäävät tyhjänpantiksi pölyttymään kaappeihin ja päätyvät ennenpitkää kiertoon. Toki jos joku haluaa tällaista joulua viettää niin siitä vaan, itse en silti välttämättä pysty sellaista ymmärtämään.
Itse pyrin kaikessa noudattamaan kohtuuden ajtusta. En halua elää elämääni täysin puritaanisen minimalistisesti kulutuksen osalta, mutta en myöskään halua enää hankkia (enkä saada edes lahjaksi) sellaista tavaraa jolla en tee mitään. Siksi itse toivon lahjaksi yleensä jotakin käyttökelpoista tai sivistävää kuten kirjoja, muuta kulttuuria tai käyttöesineitä. Oho, tulin vahingossa luoneeksi Kolmen Koon Joululahjasäännön :D

Hehkuvainen kirjoitti...

Olen samoilla linjoilla kanssasi. Kolmen Koon Joululahjasääntö kuulostaa hyvältä :). Kultainen keskitie sopii minullekin parhaiten, en viihdy ääripäissä, mutta en myöskään halua tuomita toisten juhlimistapoja.