10.11.2014

1944


Jatkosodan päättymisestä on kulunut 70 vuotta. Sen kunniaksi Tampereen kaupungin toisen asteen koulutus, Tampereen yliopisto ja Tampereen seudun työväenopisto järjestävät yhteistyössä maanpuolustusjärjestöjen kanssa luentosarjan, jonka aiheena on Suomen ja suomalaisten rooli toisessa maailmansodassa. Koska luentosarja on avoin kaikille kiinnostuneille, minäkin olen ollut mukana.

Aihe tuntuu kiinnostavan muitakin kuin minua; luentosali on aina ollut täynnä sekä opintopisteitä kerääviä opiskelijoita että vanhempia ihmisiä. Itse asiassa opiskelijat tuntuvat olevan yleisössä vähemmistönä, ja ainakin silmämääräisesti arvioiden yllättävän iso osa yleisöstä on ollut elossa jo vuonna 1944. Eikä ainoastaan ollut elossa, vaan sotinutkin: eräällä luennolla yleisön joukossa oli 90-vuotias jatkosodan veteraani.

Neljä luentoa on takana ja neljä vielä edessä. Luulen, että kiinnostavimmat luennot ovat vielä tulossa, sillä nyt on käsitelty lähinnä politiikkaa ja sotastrategiaa eivätkä ne koskaan oikein aiheina aukea minulle. Kuuntelen kyllä sujuvasti, mutta jokin menee aivoissa aina lukkoon kun puhutaan politiikasta.

Olen kirjoittanut jokaisella luennolla muistiinpanoja, sillä muuten unohtaisin mielenkiintoiset yksityiskohdat. Suuret linjat, tapahtumien kulku, vallassa olevat henkilöt ja sotaan johtanut maailmanpoliittinen tilanne ovat asioita, jotka eivät tahdo jäsentyä päässäni. Siksi keskityn yksityiskohtiin, jotka voin jotenkin käsittää yksilön tai numeroiden kautta.

Yksi luku jäi mieleeni erityisen selvästi. Vuonna 1944 karkuruus oli Karjalan kannaksen viivytystaisteluissa suuri ongelma, ja viisaat ovat laskeneet että tästä aiheutui päivittäin 6000 miehen vajaus taisteluvahvuuteen. Kuusi tuhatta sotilasta oli joka päivä kateissa, joko karanneena tai eksyksissä. Se on mielestäni hämmentävän suuri määrä.

Odotan mielenkiinnolla tulevia luentoja, joissa toivottavasti päästään perehtymään tarkemmin sekä sotilaiden että kotirintaman arkeen sotavuosina.

Ei kommentteja: