27.9.2014

Videonauha kuteena


Sainpas vihdoin aikaiseksi tämänkin, eli testasin kuinka VHS-nauha kelpaa kuteeksi kangaspuissa. Kun asialle alkoi, sujui homma varsin näppärästi. Painelin Verkarannan taitopajalle ja varasin poppanapuut päiväksi. Musta kalalankaloimi oli valmiina odottamassa, kun saavuin paikalle kuteeni ja teetä täynnä olevan termoskannuni kanssa.


Edellisestä kudontakerrasta on todella paljon aikaa, joten hiukan oli rytmi hakusessa. Mutta kyllä se siitä sitten lähti sujumaan ja vei mennessään. Kovin nopeaa ei kudonta silti ollut: kuuden tunnin työn tuloksena on 80 senttimetriä testiaineistoa, jonka jatkojalostamista mietin myöhemmin. Minulla ei siis ole mitään tietoa mitä tästä syntyy, jos mitään, halusinpahan vain testata että onnistuuko kutominen.

Alkuun oli talon puolesta laitettu oranssi aloituskude, se ei ole minun tekosiani. Verkarannassa on ennenkin kudottu VHS-nauhaa, joten sain henkilökunnalta hyviä vinkkejä. Emme keskustelleet nauhan myrkyllisyydestä, vaikka sitäkin tietysti voisi miettiä. Outi Les Pyy on kirjoittanut aiheesta, kannattaa lukea hänen tekstinsä jos aihe kiinnostaa. Arvelen kemikaalialtistukseni olevan hyväksyttävällä tasolla, jos työstän videonauhaa satunnaisesti.

Tähän koepätkään meni täsmälleen yksi video, luulenpa että 240 minuuttia. Minulla on nauhaa jäljellä vielä toistakymmentä kelaa, en vielä tiedä mitä niillä kaikilla teen. En ole täysin ihastunut materiaaliin. Vaikka en ole hirveän huolissani mahdollisesta myrkyttymisestä, muovinen nauha ei inspiroi aivan samalla tapaa kuin pehmeät langat. Mutta kun ei ilkeäisi kaatopaikallekaan heittää, ja tietyllä tapaa haaste kutkuttaa mieltä. Aiemmin tekemässäni pussukassa nauha kulki virkkauksen mukana, tätä kangasta aion yrittää ommella.


Nyt kun oli mahdollisuus, kokeilin useita erilaisia sidoksia ja yhdistelmiä puuvillakuteen kanssa. Käyttämäni kangaspuut olivat osin tietokoneavusteiset. Muuten varsinainen kudontaprosessi oli samanlainen kuin kangaspuissa yleensä, mutta polkimia oli vain yksi. Tietokoneen avulla valittiin sidos ja mahdollisuuksia oli useita. Tein suurimman osan työstä tavan palttinalla, mutta kokeilin myös kilpikangasta, ruusukasta ja leppäliinaa.


Yksistään VHS-nauha oli minun makuuni liian muovista ja jäykkää (inhottaa se nitinä mikä siitä lähtee), mutta kalalankakuteen kanssa tulos on ihan kiva. Pidän siis eniten kokeeni niistä kohdista, joissa videonauha on hiukan pienemmässä roolissa. En pidä niistä kohdista, joissa kuteella tehdään pitkiä lankajuoksuja ja lopputulos on todella muovinen ja kankea.


Verkaranta on ihana paikka kutoa. Se on keskustassa eli sinne on helppo mennä. Poppanapuut olivat ikkunan ääressä sopivasti niin, että jos kudonnan malttoi hetkeksi keskeyttää, saattoi seurata veden virtaamista Tammerkoskessa heti ikkunan alla. Henkilökunta opasti puiden käytössä mutta antoi myös sopivasti työrauhaa.

Tämä koekudonta maksoi 18,57 euroa. Koska videonauhakude oli omaani, maksoin vain loimesta (6,89 euroa), käyttämästäni kalalankakuteesta (1,68 euroa) ja puiden päivävuokran (10 euroa). Ihan siedettävä hinta siitä ilosta, että sain koko päivän paukuttaa kangaspuita. Se on toimintameditaatiota parhaimmillaan.

4 kommenttia:

Menninkäinen kirjoitti...

Tosi nätin värinen tuo aikaansaannoksesi!

Hehkuvainen kirjoitti...

Se on musta :). Valosta ja heijastuksista riippuen se tosin voi näyttää vähän harmaalta tai hopeiselta. En oikein saanut kuviin oikeaa ulkonäköä.

Menninkäinen kirjoitti...

Ai... Se näyttää minusta sellaselta farkunsiniseltä... Nätti joka tapauksessa!

Hehkuvainen kirjoitti...

O-ou... ei ole kyllä farkunsininen tämä. Näkyyköhän muilla yhtä höpösti...?