11.8.2014

Hyviä ja huonoja uutisia


Leikkauspäivän aamuna jännitti. Mitään ei saanut syödä eikä juoda, mutten kyllä olisi mitään ehkä alas saanutkaan. Osastolle piti ilmoittautua kello 7:15 ja suunnilleen viittä vaille kahdeksan minut haettiin leikkaussaliin. Sinne kävelin ihan itse ja keskustelin leikkaavan lääkärin kanssa operaatiosta. Olikin sama lääkäri jonka kanssa yritettiin Essurea, eli tunsi tapauksen.

Lääkärin suunnitelmana oli jättää vasempaan munanjohtimeen laitettu Essure-implantti paikalleen ja sulkea oikea munanjohdin klipsillä. Pyysin, että molemmat munanjohtimet poistettaisiin eikä mitään vierasesineitä jäisi kehoon. Tämä sopi joten ei muuta kuin pöydälle ja taju kankaalle.

Kymmentä vaille yksitoista kyselin kelloa heräämössä. Pahoinvointia ei ollut mutta tutinaa kyllä. Hampaideni kalina kuului varmasti huoneen toiselle puolelle asti. Jotenkin hassu ilmiö, kun ei varsinaisesti palellut mutta täristi hirveästi. Lääkkeillä sekin meni nopeasti ohi. Aloitinkin siinä heti sitten fysioterapeutin ohjeiden mukaisen jumpan, jotta tolkku palautuisi.

Leikannut lääkäri tuli heräämöön morjestamaan ja hänellä oli sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyvät uutiset: molemmat munanjohtimet saatiin näppärästi poistettua. Huonot uutiset: minulta löytyi endometrioosi eli kohdun limakalvon pesäkesirottumatauti. Lääkäri poisti pesäkehyytelöä niin paljon kuin pystyi, mutta se perhana voi tietysti kasvaa takaisin.

En tiedä onko omista pesäkkeistäni ollut minulle mitään haittaa. Voi olla että ei ole ollut, mutta voi myös olla että ne ovat aiheuttaneet kipuja joista ennen hormoniehkäisyä kuukautisten aikaan kärsin. Voi myös olla että endometrioosi on osasyyllinen vuoden 2012 sairaalareissuun, johon ei mitään varsinaista syytä sitten löytynyt. Tai voi olla että ei ole.

Voi olla että endometrioosi ei jatkossa aiheuta minulle mitään ongelmia. Tai voi olla että aiheuttaa, sitäpä ei tiedä vielä. Jos ongelmia tulee, voidaan niitä hoitaa hormoneilla. Menin leikkaukseen päästäkseni lopullisesti eroon hormoneista ja sainkin diagnoosin taudista, jonka hoitoon käytetään hormoneita. Jippii. Olisiko tämä nyt sitä ironiaa?

No, kuten sanottua, voi olla ettei ongelmia koskaan tulekaan. Ja onhan se nyt hyvä tietää sairastavansa endometrioosia, jos jotain kummia oireita tulee.

Toivuin nukutuksesta kivasti, vaikka pöhnäinen olo jatkui pitkään. Ongelmaksi muodostuikin sitten vain se, ettei pissa lähtenyt kulkemaan omin avuin. Yritin kyllä, mutta anestesian sivuvaikutuksena rakko oli kai nukahtanut ja ronkkimisen seurauksena kudokset turvonneet niin ettei mitään saanut tiristettyä ulos. Ja kotiin eivät päästä ennen kuin pissa kulkee.

Heräämössä katetrointi onnistui hienosti, mutta osastolla yököt oikein kahteen pekkaan koittivat puolisen tuntia etsiä virtsaputkea. Siinä vaiheessa alkoi jo usko loppua ja mietin että lääkäri on kyllä varmaan tehnyt jonkin sairaan käytännön pilan. Mutta onnistuihan se sitten lopulta. Ja perjantaina iltapäivällä sain vihdoin pissattua riittävän hienosti omatoimisesti, jotta uskalsivat laskea kotiin.

Perjantai ja lauantai meni aika lailla makoillessa, sunnuntaina hiippailin jo ulkona. Tänään tein jo täyden työpäivän. Vatsalla on kolme reikää, joista kahteen näyttää kehkeytyvän aika hienot mustelmat. Ompeleet ovat itsestään sulavia, joten ei tarvitse mennä edes tikkejä poistattamaan. Minkäänlaista jälkitarkastusta ei tarvita, ellei jotain ongelmia ilmene.

Kipulääkereseptikin kirjoitettiin ja lääkkeet on haettu, mutta en ole pakkauksia avannut. Sain sairaalasta pari tablettia mukaan ja ne ovat riittäneet. Kipuja ei oikeastaan ole ollut koko aikana mitenkään mainittavasti (siis jos ei yski, aivasta, niistä, naura tai ponnista). Ihmeen moneen arkipäiväiseen asiaan tarvitaan kummallisen paljon vatsalihaksia, ja ne ovat minulla nyt toistaiseksi osin poissa pelistä.

Lähinnä haittona on ollut hankala olo, joka luultavasti johtuu lähinnä turvotuksesta, kipulääkkeistä ja siitä että varoo vatsaansa. Olen hidas ja ähisevä, kankea ja jotenkin vaikeasti kulkeva kaikin puolin. Rintaa puristi ja painoi pitkään, se tunne on onneksi hiukan hellittänyt. Olen juonut niin paljon että maha hyllyy. Ruoka ei ole kauheasti maittanut ja paskalla käynti on hikinen urheilusuoritus. Aika pientä siis.

Köpöttelen hiukan kyyryssä hitaasti kuin mummelit ja opin ihan uusia akrobatialiikkeitä kengännauhoja solmiessa, mutta eiköhän tämä tästä. Hiljaa hyvä tulee.

7 kommenttia:

Menninkäinen kirjoitti...

Kaikessa sun pitääkin mua matkia... Tervetuloa endo-kerhoon!

Toi leikkauskertomus oli niin tutun kuuloinen, kaikkine jälki-mummeli-kävelyineen. Vitsi mä meinasin silloin sen sun sairaalareissun aikoihin ehdottaa, et jos sullakin on endo...

Anonyymi kirjoitti...

Äääää! Mä en halua!
Täällä taas se sama operaatiokammoinen tamperelais-anonyymi, jolla on jo lähete valmiina ja joka kävi kommentoimassa sitä Essure-postaustasi. Okei, ei tuo sinun leikkauskertomuksesi kuulosta miltään niin kauhealta painajaiselta, etteikö siitä selviäisi, mutta silti pelottaa ihan sutena ajatella omalle kohdalle (tietenkin olettaen että minullakin homma sujuisi yhtä vaivattomasti). Vihaan kaikenlaisia tönkköolotiloja ja ajatusta siitä, että sattuu jos tekee jotain normaalielämään kuuluvaa.

Olisit nyt kirjoittanut oikein kunnon kauhustoorin siitä miten kaikki on ihan hirveätä, niin olisin voinut luetuttaa sen miehellä ja pyytää nätisti että jos vaikka se vasektomia...

HootHoot kirjoitti...

Hienoa että leikkaus sujui hyvin!
Mutta voi ääh tuota endometrioosia.. Kyllä tuntuu kierolta meiningiltä.

Itse en ole perehtynyt "suvunjatkamisvälineiden" poistamiseen, vaikka itsellä on epävarmaa haluanko koskaan omia lapsia.
Tästäkin syytä mietin, että miksi naiselle pitää jättää kohtu, jos ei aio lapsia hankkia? Onko sillä joku muu virka? Muuta kuin aiheuttaa kuukausittaista vaivaa... Entä tuo endo? Eikö sitä voi hoitaa pois päiväjärjestyksestä kohdunpoistolla?
Anteeksi jos kyselen ihan hömelöjä :D

Alitsa kirjoitti...

Voi kurjuus tuota endometrioosia! :( Toivotan sen alimpaan helvettiin, jos uskaltaa alkaa sinua kiusaamaan.

Muutoin toivotan onnea lapsettomaan ja hormoonittomaan elämään! Pidetään syntymättömyysjuhlat! :)

Hehkuvainen kirjoitti...

Menninkäinen: tuolla Endometrioosiyhdistyksen sivuilla sanotaan, että endometrioosia sairastaa arviolta 5-10% hedelmällisessä iässä olevista naisista. Minusta tuntuu että luku on suurempi, kun on tuttujen juttuja kuunnellut :/. Jälkimummelisamikset :D.

Anonyymi: ei tästä tosiaan mitään kauhukertomusta aikaan saa :D. Harmi kun ei voi luvata, että toisella menisi paremmin (tai huonommin). Vaikka leikkaus olisi sama, on toipuminen hyvin yksilöllistä.

Nämä asiat ovat hyvin herkkiä ja henkilökohtaisia. Siksi annan vain yhden neuvon, sen mielestäni ainoan oikean: tällaiset asiat pitää miettiä ja ratkaista lopulta itse eikä pidä pistää liikaa painoa sille mitä tuntemattomat ihmiset netissä höpisevät. ^_^

HootHoot: itsekin tuota kohtujuttua mietin, ja melkeinpähän tuon olisi saanut minulta mielestäni poistaa. Vaan eivät yleensä tykkää poistaa sinällään terveeltä ihmiseltä terveitä elimiä, kyllä niille tehtävänsä on ja leikkaus on kuitenkin aina riski.

Vaikkei kohdulla muuta virkaa olisi, niin se on kuitenkin elin joka pitää lantion rakennetta yllä. Jos se poistetaan, vatsaontelon elimet voivat alkaa työntyä alaspäin. Laskeumat joudutaan korjaamaan kirurgisesti.

http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/terveys/kohdunpoisto-10-kysymysta

Kohdunpoisto ei ainakaan minulla auttaisi endometrioosiin. Endometrioosissa kohdun limakalvon kaltaista kudosta kasvaa siellä missä sitä ei pitäisi olla eli kohdun ulkopuolella. Minulla sitä oli ainakin toisen munatorven tyvessä ja virtsarakon kyljessä kiinni. Kohdun poisto ei myöskään vaikuta hormonitoimintaan, jos munasarjat jätetään paikoilleen.

Alitsa: kiitos onnentoivotuksista, katsotaan kuinka elämä lähtee tästä kulkemaan. Vielä on ehkäisylaastari kankussa kiinni, kun haluan toipumisajan olla varma vuotorytmistäni = haluan tietää milloin kyseessä on odotettu kuukautisvuoto ja milloin ehkä jotain huolestuttavaa, jos vuotoa olisi. Jälkivuotoa ei tosin operaatiosta ole ollut nimeksikään.

Anneli kirjoitti...

Hyvä kun operaatio on nyt ohi. Ja varmaan kävelet jo ihan nuoren malliin :)

Hehkuvainen kirjoitti...

No ainakin oman ikäiseni malliin :D.