13.6.2014

Voihan voimasana


Kälyni tykkää kysellä että milloin meille tulee lapsia. Omalta osaltani voin antaa definitiivisen vastauksen: minä en aio koskaan synnyttää lapsia. Meille tulee siis lapsia ainoastaan kylään.

Minimoidakseni raskautumisen riskin hain viime joulukuussa gynekologiltani lähetteen sterilisaatioon. Viime tiistaina pääsin vihdoin operaatioon. Harmi, että se meni sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti päin v*ttua.

Minulle yritettiin tehdä sterilisaatio Essure-menetelmällä. Lyhyesti kerrottuna siinä asennetaan pienet kierteiset implantit munanjohtimiin ja odotellaan kolme kuukautta että kudokset kasvavat kiinni implantteihin ja muodostavat fyysisen esteen munasolun ja siittiön kohtaamiselle. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Vasempaan munatorveeni implantti meni viidessä minuutissa. Helppo homma. Vaan oikeanpuoleiseen torveen sitä ei sitten saatu millään ilveellä. Jumppasimme lääkärin kanssa oikein tosissamme. Koska Essure-toimenpide ei vaadi nukutusta, olin oikeinkin valveilla ja erittäin osallistuva potilas. Hoitaja heilutteli jalkaani ja minä painelin vatsaani jotta implantti luiskahtaisi paikalleen, mutta ei.

Jaa miksi ei? Ei sitä tiedä. Voi olla, että vuoden 2012 mystinen mahakipu, jolle ei koskaan löytynyt selitystä, liittyikin sitten jotenkin tähän. Tai sitten ei. Se on tämä ihmisen anatomia siitä jännä, ettei tällaistakaan voi tietää ennen kuin kokeilee. Että kah, eipä mene leidin munatorveen tämä implantti.

No itkuhan siinä pääsi. Puoliksi onnistunut sterilisaatio on ihan yhtä hyödykäs kuin täysin epäonnistunut sterilisaatio. Se ei riitä, että puolet on kohdillaan. Odotin puoli vuotta päästäkseni kärvistelemään turhan takia. Sain toimenpidepäivän sairauslomaa, ja se olikin ihan tarpeen. Fyysisesti olisin kyennyt iltapäivästä töihin, mutta henkisesti en. Itkin pettymystäni loppupäivän.

Nyt olen sitten leikkausjonossa. Koska Essure-menetelmä ei onnistunut, tehdään sterilisaatio hiukan perinteisemmällä tavalla. Taju pois ja mahanahasta läpi. Kesällä ei leikata, kun lääkärit pelaavat golfia. Mitään aika-arviota minulle ei vielä polilla annettu, mutta jonot ovat kunnallisella puolella tunnetusti pitkät. Toivon pääseväni leikkaukseen tämän vuoden puolella.

Lyhyesti sanottuna harmittaa aivan vietävästi. Ei tätä tunnetta voi oikein edes kuvailla. Sanat loppuvat tämän epäonnen, musertavan pettymyksen ja päätä viiltävän v*tutuksen kohdalla kesken. Siksi taidan vain vastailla yleisimmin esitettyihin kysymyksiin aiheesta.

Tekikö kipeää?
Teki. Olin ottanut ohjeiden mukaan kipulääkityksen hyvissä ajoin ennen toimenpidettä, mutta kyllä se sattui. Mutta ei liian pahasti. Jos oikea puoli olisi onnistunut samaan tapaan kuin vasen, koko juttu olisi ollut todella nopeasti ohi. Vasta kun toimenpide pitkittyi, alkoi tuntua siltä että sietokyvyn rajoja koetellaan.

Pyysin silti lääkäriä jatkamaan ja yrittämään - ja hän yrittikin niin kauan että implantti vääntyi rikki. Kivun kokemus on hyvin yksilöllinen asia enkä halua pelotella ketään Essurea miettivää. Minusta tilanne oli ihan siedettävä.

Loppuvatko/muuttuvatko kuukautiset?
On yllättävän yleistä, että sterilisaation kuvitellaan vaikuttavan kuukautisiin. Tässä tämä asia nyt vielä kerran: munanjohtimien tukkiminen, poistaminen tai katkaiseminen vaikuttaa hormonitoimintaan ja kuukautisiin suunnilleen yhtä paljon kuin pikkurillin amputoiminen. Eli ei mitenkään.

Kun sterilisaatio on valmis ja lopetan hormonaalisen ehkäisyn, kuukautiseni tulevat olemaan juuri sellaiset kuin ne minulla luonnostaan ovat, eli epäsäännölliset, kivuliaat ja runsaat. Nam.

Oliko sterilisaatiolähete vaikea saada?
Kuulen aina välillä kauhujuttuja siitä kuinka jotkut joutuvat oikein taistelemaan saadakseen gynekologilta lähetteen sterilisaatioon. Minulla se puoli sujui helposti. Olen käynyt kymmenen vuotta samalla gynellä, joten hän tuntee minut ja tietää ehkäisyhistoriani. Kun sanoin haluavani sterilisaation, hän sanoi kirjoittavansa lähetteen. Ei kysymyksiä, ei kuulustelua tai mitään vänkäämistä. Asiallinen ihminen se minun gynekologini.

Kuinka kauan prosessissa kestää?
Sain lähetteen joulukuun alussa, pääsin toimenpiteeseen kesäkuun puolivälissä. Jos kaikki olisi mennyt niin kuin pitäisi, syyskuun puolivälissä olisi ultraamalla tutkittu toimenpiteen onnistuminen ja sitten olisi voinut jättää muun ehkäisyn pois.

Mutta nyt kun kaikki meni kuralle, niin aikataulu on avoin. Kauhulla ajattelen, että saatan roikkua jonossa toiset puoli vuotta.

Onko sterilisaatio kallis toimenpide?
Lähetteen sain yksityiseltä puolelta, joten se gynekäynti oli kallis. (Tai siis siinä mielessä normihintainen, että en muualla käykään.) Lähete oli kunnalliselle puolelle, joten esitutkimuksesta maksoin poliklinikkamaksun. Oletan että tästä epäonnistuneesta operaatiosta tulee minulle lasku, mutta senkin pitäisi olla poliklinikkamaksun suuruinen. Ei siis ollenkaan hintavaa jos operaatio tehdään kunnallisella puolella. Nukutuksessa tehtävän sterilisaation kustannuksista minulla ei vielä ole tietoa.

Yksityisillä lääkäriasemilla tehdään myös leikkauksia (Essurea ei käsittääkseni Tampereella tee kukaan yksityinen), niiden hinta oli muistaakseni siinä kahden tonnin kieppeillä. Vaikka toivoinkin että odottaminen olisi kohdallani ollut nyt ohitse, ei minua huvita maksaa kahta tuhatta euroa päästäkseni etenemään asiassa. Voi olla että yksityispuoli alkaa houkutella huomattavasti enemmän jos kunnallisella puolella jonottaminen venyy ja venyy.

Voiko toimenpiteen purkaa?
Sterilisaatiota ei voi purkaa.

Oletko nyt ihan varma?
Olen ihan varma. Olen ollut jo vuosikausia. Onko muuta kysyttävää?

11 kommenttia:

Menninkäinen kirjoitti...

Voihan hikisukka... Kaikkea sitä pitääkin... Toivotaan pikaista pääsyä tajukankaalle ja onnistunutta tuubiensulkua.
Onhan se tyhmää, kun ajatteli, että vihdoin, mutta kyl se päivä sieltä tulee.
Sitä odotellessa teitähän vois tulla häiriköimään karvalasten kera joku päivä... :)

Zepa kirjoitti...

Karvalapsethan on oikein kannatettavii!

No, mulle on tehty sterilisaatio trad nukutuksessa, helppo oli (paitsi yrjötti herättyä) ja halpakin kunnallisena. Eikä kukaan kysellyt syitä tai "ootko varma".

Anonyymi kirjoitti...

En kyllä yhtään tiedä, auttoiko tämä kirjoitus meikäläistä vai ei... Itsellä vähän sama tilanne, repussa killuu lähete sterilisaatioon, joko Essure tai sitten perinteinen putket poikki. Vihaan kumpaakin toimenpidettä jo ajatuksenakin ja olin siksi olevinani hyvinkin ovela, kun menin lähetettä hakemaan yksityiseltä klinikalta. Kyllä kai nyt niin simppeli toimenpide kuin Essure tehtäisiin yksityisessä sairaalassa ja siihen saisi jonkun nukutuksen tai muun tainnutuksen kaupan päälle ettei tarvitsisi panikoida. Mutta tamperelaisia täälläkin ollaan ja sain passituksen julkiselle. Voi perse.

(Sama kokemus muuten myös minulla tuosta gynekologista ja sterilähetteen saamisen helppoudesta: ei minkäänlaista venkulointia. Gyne oli ihan pihalla, kysyi minulta, että mikäs se ikäraja oli. Harmittaa etten sanonut 18.)

Meillä onkin nyt tällä hetkellä enemmän tapetilla miehen vasektomia. Sehän se vasta pieni operaatio on, tai luulisi ainakin ja saisi puudutukset ja kaikki. Se vika siinä vain on, että jos joskus jostain syystä tiet eroavat tämän miekkosen kanssa ja uuden miehen löydän jostain, niin se sama saakelin ehkäisykaruselli on edessä taas.

Hehkuvainen kirjoitti...

Menninkäinen: voi, tulkaa toki! Kerro kun auto kääntyy tähän suuntaan niin ollaan vastaanottamassa :).

Zepa: onneksi niillä on nykyään kuulemma tosi hyvät pahoinvointiestolääkkeet, haluan ne kaikki koska kammoan yrjöilyä yli kaiken (se onkin ainoa asia mikä tuossa nukutusjutussa pelottaa). Hyvä kuulla että sulla juttu meni muuten helposti.

Anonyymi: missään nimessä en halua pelotella. Toisilla homma onnistuu helposti, toisilla ei. Mutta mihin menetelmään nyt sitten päädytkin, toivotan onnea matkaan! Vasektomiasta on samansuuntaisia ajatuksia. Ei ole suunnitelmissa tuo miehen vaihtaminen, mutta tämä itsensä sterilisointi on kyllä ainoa tapa varmistua ehkäisystä jatkossakin.

Menninkäinen kirjoitti...

Mut nukutettiin endometrioosin takia tehtyä operaatiota varten ja ennen leikkausta oli kivaa kaikkien pikku-ukkojen kanssa ja jälkeen oli vaan tosi väsy ja heti herätessä pirun kylmä... Et ei mua ainakaan oksettanut.

Hehkuvainen kirjoitti...

Mäkin haluan kivaa pikku-ukkojen kanssa!

Anonyymi kirjoitti...

Sinun onneksesi Essure menetelmänä ei onnistunut. Meitä on monta joille itse toimenpide on saatu tehtyä, mutta siitä on sitten lähtenyt vuosien taistelu erilaisten ongelmien kanssa. Essuret pilaavat elämäsi ja terveytesi. Älkää ottako.

Hehkuvainen kirjoitti...

Kiitos kommentista, anonyymi! Näin jälkeenpäin olen ollut onnellinen siitä, että sterilisaatio meni kohdallani miten meni. Voihan olla että olisin kuulunut niihin onnekkaisiin, joilla Essure onnistuu ja kaikki sujuu ongelmitta. Mutta aina voi käydä toisinkin :(. On hyvä tiedostaa, että epäonnistumisen riski on todellinen ja seuraukset mahdollisesti vakavatkin. Kaikki sympatiani niille, joille on käynyt Essuren kanssa huonosti!

Unknown kirjoitti...

Hirveitä kokemuksia itselläkin Essuresta. Sinne leikkauspöydälle sitä sitten kuitenkin päädyttiin... Varmista, että poistavat sulta sen paikallaan olevan oikein, eli vetämättä, katkomatta jne. Ja mitä tulee kuukautiskiertoon, todella monilla on sekin mennyt Essuresta täysin sekaisin - ja palautunut normaaliksi poiston jälkeen.

Anonyymi kirjoitti...

"Loppuvatko/muuttuvatko kuukautiset?
On yllättävän yleistä, että sterilisaation kuvitellaan vaikuttavan kuukautisiin. Tässä tämä asia nyt vielä kerran: munanjohtimien tukkiminen, poistaminen tai katkaiseminen vaikuttaa hormonitoimintaan ja kuukautisiin suunnilleen yhtä paljon kuin pikkurillin amputoiminen. Eli ei mitenkään."
Essure muuten tasan vaikuttaa. Kuukautiskierto sekosi täysin, verikokeissa hormoonit oli kuin imettävällä naisella, joka taas aiheutti erittäin pahat univaikeudet. Nyt on kolme kuukautta aikaa kulunut Essuren poistosta, ja tilanne on normalisoitunut täysin. Näiden lisäksi elämänlaatua laski lukuisat muutkin vaivat, jotka Essure toi tullessaan. Kannattaa liittyä Facebookissa ryhmään nimeltä Essure problems in Finland, sieltä löytyy hurjasti lisätietoa.

Hehkuvainen kirjoitti...

Hauskaa että vanhaankin postaukseen on tullut kommentteja, kiitos niistä!

Tapahtumahetkellä harmitti vietävästi, kun Essure-toimenpide ei onnistunut. Näin jälkeenpäin olen kiitellyt onneani ja ollut todella iloinen siitä että asia meni niin kuin meni. Asetettu implantti poistettiin kokonaan, samoin se munanjohdin jossa implantti oli sisällä.

On todella kamalaa kuulla kuinka Essuresta on aiheutunut naisille hirveitä oireita. :(