14.6.2014

Epäeettinen nautinto?


Pääsin tänään käymään Särkänniemen delfinaariossa. Näytös oli hieno ja delfiinit suorastaan liikuttavan upeita. Minua hämmästytti niiden nopeus ja voima. Ja se, miten helpolta yhteistyö kouluttajien kanssa näytti. Jokainen hyppy aiheutti kylmiä väreitä, oli hyvin vaikuttavaa nähdä nämä kauniit eläimet ihan omin silmin.

Särkänniemen delfinaarion sulkemisesta on tehty Tampereella valtuustoaloite. Aloitteessa ei vaadita välitöntä sulkemista, vaan tavoitteena on hallittu alasajo yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa. Tampereella kerätään nimiä myös kuntalaisaloitteeseen, jossa pyydetään kaupungilta selvitystä delfinaarion tulevaisuudesta. Sympaattisten eläinten ja huvipuiston vetonaulan kohtalo mietityttää monia, myös minua.

Monen mielestä on yksiselitteisesti väärin mennä katsomaan delfinaarionäytöstä ja siten tukea eläinten vangitsemista. Minusta aiheesta on hyvä keskustella ja samalla on syytä muistaa se, etteivät asiat välttämättä ole yksinkertaisia eivätkä pelkästään hyviä tai pahoja.

Villieläinten vangitseminen kansan huvitukseksi on epäeettistä toimintaa. Keinotekoisesti luotu asuinympäristö onnistuu kovin harvoin tyydyttämään älykkään nisäkkään lajille luontaisia tarpeita. Yhä enenevässä määrin tunnistetaan eläintenkin kyky stressaantua ja masentua vankeudessa.

Meritursas osaa ratkoa ongelmia ja oppii selviytymään esimerkiksi labyrinteistä. Siksi minua hiukan mietityttää se, että mahtaako Helsingin Sea Lifen tursas ymmärtää olevansa muutaman kuution altaassa vankina ja ahdistuuko se siitä. Entä ymmärtääkö delfiini olevansa vangittuna? Vankeudessa syntyneet delfiinit eivät tietysti muusta tiedä, mutta kärsivätkö avovesiltä pyydetyt delfiinit koti-ikävästä?

Mielestäni tärkeää on se, ettei eläimelle aiheuteta kärsimystä. Se, aiheuttaako allaselämä eläimelle kärsimystä, jää ehkä tietyllä tapaa vaille vahvistusta. Uskon älykkään eläimen olevan sillä tapaa tietoinen ympäristöstään ja itsestään, että se voi kokea vankeudessa elämisen stressaavana. Toisaalta vankeudessa esimerkiksi ruokahuolto ja tautien torjunta toimivat paremmin kuin villissä luonnossa.

Luonnossa elävillä delfiineillä ei aina ole kivaa. Monet delfiinilajit ovat uhanalaisia. Pidän ensiarvoisen tärkeänä suojella delfiinien luonnollisia asuinpaikkoja niin, että kannat säilyisivät elinkelpoisina siellä missä ne luonnostaan ovat. Mutta jos tilannetta ei saada hallintaan ja jokin laji on vaarassa kuolla sukupuuttoon, hyväksyn vankeudessa kasvattamisen lajin säilymisen takaamiseksi.

Vankeudessa elävien delfiinien kaikuluotausta tutkimalla on voitu kehittää kalastusverkkoja helpommin havaittaviksi. Näin delfinaarioiden delfiinit ovat olleet avuksi luonnonvaraisten lajitovereidensa pelastamisessa, sillä verkot koituvat monen merinisäkkään kohtaloksi.

Sea Lifen ja Särkänniemen delfinaarion kaltaiset paikat jakavat tietoa maailman vesien tilasta ja pyrkivät levittämään tietoisuutta ihmisen vaikutuksesta myös vedenalaiseen ympäristöönsä. Varsinkin Sea Lifen akvaariossa valistuspuoli oli hyvin vahva ja useissa paikoissa muistutettiin vastuullisten ja ekologisten valintojen tekemisestä. Jonkun mielestä viesti voi olla hiukan ristiriitainen, mutta minun mielestäni se oli tehokas.

Tulevat ihmissukupolvet eivät varmastikaan vahingoitu jos eivät näe Tampereella delfiinejä. Minusta delfinaario voidaan lopettaa, kunhan löydetään keino tehdä se aiheuttamatta ahdistusta sen nykyisille asukeille. Mutta unohtaa ei saa. Jotenkin olisi syytä saada myös jatkossa ihmiset ihastumaan delfiineihin, jotta tutkimus- ja suojelutyö niiden säilyttämiseksi jatkuu ja kehittyy.

Ei kommentteja: