17.3.2014

Sika säkissä ja kana häkissä


Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut - miten ruokasi eli elämänsä
Atena Kustannus Oy 2012

Elina Lappalainen kirjoitti siitä minkä kaikki tietävät, mutta mistä ei pitäisi kirjoittaa. Ruokaamme markkinoidaan mielikuvilla, koska totuus tuotannosta ei ole kovinkaan myyvä. Valtaosa kuluttajista ei halua tietää eikä tuottajapuoli halua kertoa. Suuri osa kansasta nauttii tyytyväisenä ja hiljaisena makkaransa, munansa ja maitonsa, mutta välillä jostain kuuluu soraääniä. Välillä jotakuta kiinnostaa se, mistä ja miten ruokamme tulee.

Syötäväksi kasvatetut voitti vuonna 2012 Tieto-Finlandia -palkinnon. Perusteluissa pidettiin tärkeänä sitä, että Lappalainen on kirjassaan pyrkinyt tasapainoiseen ja puolueettomaan raportointiin. Pitää paikkansa: ei tarvitse pelätä, että teksti olisi ahdistuneen kärjistettyä paasausta eläinten rääkkäyksestä, vaan kirja on mielestäni erittäin asiallinen ja monipuolinen kuvaus siitä kuinka Suomen tuotantolaitokset toimivat. Toiset toimivat hyvin, toiset huonosti.

Lappalainen käy useilla maatiloilla, teurastamoilla ja tuotantolaitoksilla ja kertoo meille näkemänsä. Hän syö edelleen lihaa, mutta miettii nyt tarkemmin mistä ja millaisena sen ostaa. Hän ei syyllistä mitään yksittäistä tahoa laiminlyönneistä tai väärinkäytöksistä, vaan painottaa sitä että olemme kaikki vastuussa siitä, kuinka tuotantoeläimiä kohdellaan ja kuinka ruoan tuotanto Suomessa tulevaisuudessa hoidetaan. Kirjassa kaikki tahot saavat äänensä kuuluviin.

Syötäväksi kasvatetut sisältää paljon faktatietoa maataloudesta, tehotuotannosta, maatalouspolitiikasta, nykyisistä ruoan tuotannon käytännöistä ja niiden vaihtoehdoista, mutta myös filosofista pohdintaa eläinten moraalisesta arvosta. Erityisesti tämä moraalinen osuus voi olla uutta lihansyöjälukijoille. Luulen, että he eivät tällaisia asioita kovinkaan usein mieti, koska eivät joudu perustelemaan ruokavaliovalintaansa niin kuin monet kasvissyöjät.

"Yksikään kuluttaja ei ole tämän aihepiirin ulkopuolella. Jokainen tekomme, joka koskettaa jotenkin eläimiä, on moraalinen kannanotto, vaikka emme tietoisesti ajattelekaan niin. Myös välinpitämättömyys on eettinen kannanotto, jossa eläimiltä kielletään niiden arvo."

Kasvissyöjältä tivataan usein sitä, miksi hän ei syö lihaa. Lappalaisen mielestä myös lihansyöjille pitäisi esittää kysymys: "Miksi sinusta on oikein tappaa eläimiä ja miten perustelet lihansyöntisi?" Saa vastata kommenttiosion puolelle.

Lappalainen ei kiihkoile. On mukavaa lukea tekstiä, joka antaa mahdollisuuden oman mielipiteen muodostamiseen. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin helposti kuvittelemme. Luomutuotannon puolesta liputtavat unohtavat usein mainita, että luomutuotannossakin on omat ongelmansa.

Vaikka virikehäkit rajoittavat kanojen liikkuvuutta, ne ehkäisevät häiriökäyttäytymistä ja tautien leviämistä joita helposti esiintyy suurten parvien lattiakanaloissa. Rajoitukset, ohjeistukset ja lait ovat hyödyksi vain silloin kun niitä noudatetaan. Tuotantoketju on juuri niin heikko tai vahva kuin sen heikoin lenkki.

Meillä kaikilla on mielikuva siitä, kuinka siat, kanat, broilerit ja lehmät Suomessa voivat. Mielikuvamme tosin saattavat perustua vääriin tietoihin ja mielikuvamarkkinointiin. Lappalainen haluaa valistaa kuluttajaa kertomalla kaiken kaunistelematta tai kauhistelematta, sillä vain valistunut kuluttaja voi tehdä tietoisia päätöksiä. Arvostan. Suosittelen kirjaa kaikille. Kirjan lisäksi voi tutustua Elina Lappalaisen blogiin.

4 kommenttia:

Menninkäinen kirjoitti...

Eläimiä saa tappaa ja syödä, koska kasvit ovat yhtälailla eläviä ja nekin "tapetaan" ja syödään.

Olen huono väittelijä mutta vetoan myös siihen, että esi-isämme metsästivät eläimiä ja söivät lihaa.

Kasvissyöjien kommenteissa ruokavalionsa syistä minua huvittavat ne, jotka tuumivat, että eivät halua, että eläimiä kuolee heidän ruoakseen mutta kuitenkin syövät kanaa / lihaa / kananmunia....

Lopuksi haluan ilmaista harmini siitä, että eri paikkoihin voi ilmoittaa olevansa kasvissyöjä ja saada siten oman ruoan. Miksei lihansyöjä voi vastaavasti ilmoittaa syövänsä vain lihaa ja saada "rehuvapaan" ruoan... :)

Hehkuvainen kirjoitti...

Kyllä, olet huono väittelijä. Mutta ei se mitään, tykkään susta silti ^_^.

Tappaisitko koirasi yhtä suruttomasti kuin salaattisi? Veikkaan että et, vaikka esitätkin että eläinten tappaminen on samanlaista kuin kasvien "tappaminen". (Äläkä nyt sano että et, koska et aio syödä koiriasi. Joku voisi syödä. Koirasta saa ihan maistuvaa ruokaa, olen kuullut.)

Tämä onkin varmaan useimmilla pohdinnan alla: ovatko eläimet yksilöitä, joilla on ymmärrys itsestä? Eroavatko ne kasveista niin ratkaisevasti, että niiden elämänlaatu ja kuolema pitäisi olla meitä jokaista koskettava aihe?

Juu ja tuo "koska näin on tehty ennenkin" -kortti on kyllä heikko veto. :D

Mää syön juustoa kilotolkulla. Ymmärrän, että juusto on tehty maidosta, ja sen maidon lypsänyt lehmä tulee joskus päätymään teuraaksi. On kyllä tosi hyvä juttu, ettei se siinä vaiheessa mene hukkaan vaikken mää sitä syökään, vaan sitten on teitä lihansyöjiä, jotka syö sen. :P

Minustakin ois reilua että lihansyöjäkin voisi valita sitten rehuvapaan ruoan. Ei menisi sitten rehujakaan hukkaan.

Menninkäinen kirjoitti...

Nonni! Mähän sanoin et mä häviän... Mut mäkin tykkään susta silti! <3

Hehkuvainen kirjoitti...

Hih :).