11.3.2014

Kynä


"Hehku, lainaa kynää."

Peruskoulussa ja lukiossa olin vain hiukan tavallista tiheämpää ilmaa luokkani pojille (oikeastaan kaikille muillekin pojille, mutta ei mennä nyt siihen). Mutta yläasteella minulle saattoi joku poika jopa puhuakin jotain - yleensä tosin vain yllä mainitun lauseen verran.

Ala-asteella pojillakin pysyivät kynät hallinnassa, kun oli ne omat pulpetit joihin saattoi romunsa jemmata. Mutta kun siirryimme yläasteelle, muuttui opiskeluvälineiden mukana pitäminen eräille aivan mahdottomaksi tehtäväksi. (Vaikka housut olivat pojilla kyllä sellaiset että taskut olivat hehtaarin kokoiset, luulisi siellä nyt pari kynääkin pysyvän mutta kun ei niin ei.) Kirjat he onnistuivat vielä pitämään matkassa, mutta ne kynät aina jäivät.

Usein sain siis tunnin alussa huomiota tavallista enemmän, kun piti saada pelivälineitä lainaksi. Ainahan toki lainasin niin monta kuin lainattavaksi oli, mutta joskus oli tarjolla vain eioota. Eräänä päivänä yksi vakilainaajista, Jukka nimeltään, keksi oivallisen ratkaisun.

Hän oli löytänyt koulun käytävältä sinisen lyijytäytekynän ja antoi sen minun säilytettäväkseni. Se oli Jukan kynä, mutta se majaili minun penaalissani. Ratkaisu sopi minullekin, sillä sitten minun ei tarvinnut lainata omia kyniäni. En muista tapahtuiko tämä seitsemännellä, kahdeksannella vai yhdeksännellä luokalla, mutta joka tapauksessa aina se kynä oli matkassa.

Jukalle tiedoksi, että se kynä on edelleen tallessa, vaikka ylioppilaskirjoituksistakin on jo neljätoista vuotta ja penaalikin on pariin kertaan vaihtunut. Pyydän anteeksi että olen ilman lupaasi lainannut kynääsi myös nykyisille koulutovereilleni.

4 kommenttia:

Menninkäinen kirjoitti...

Voi ihana! Tän tarinan olin jo unohtanut!

Mulla on opepöydän alla yhden ysin kynä teipattuna "jemmassa". Sitten tämä kehveli aina hakee "vaivihkaa tavaran pöydän alta".

Mutta ei tuo kynien mukanapito tosiaan ole ainakaan parempaan suuntaan mennyt...

Hehkuvainen kirjoitti...

Miksi minusta kuulostaa niin kovin härskiltä tuo että hakee tavaran pöydän alta...? Voi johtua omasta sisäisestä logiikastani. Vaan aika ovelahan tuo tuollainen jemma on. Ei tosin toimi kun luokka vaihtuu. Paitsi jos on joka luokassa sama juttu.

Rhia kirjoitti...

Peruskoulussa kukaan ei halunnut lainata multa yhtään mitään. Mieluiten pojat (ja osa tytöistäkin) halusi heitellä mua lumipalloilla ja rikkoa niskaani vesi-ilmapallon.
Sen sijaan siirtyessäni opiskelemaan muualle, minä olin aina se jolla kaikki opiskelussa tarvittavat esineet olivat mukana. Mitä minulla ei ollut, sitä ei tarvittu. Niinpä minä olin se jolta muut lainasivat saksia, nuppineuloja, liiturissaa, mittanauhaa, kyniä ja 1/4-viivotinta. En tiedä ovatko pojat muka jotenkin huithapelimpia sen suhteen, mutta opiskelutovereissa ei poikia ollut, joten sukupuoltakaan ei tässä tapauksessa voi syyttää.

Hehkuvainen kirjoitti...

Kyllä tytötkin osaavat - sekä "unohdella" tavaroitaan että olla ilkeitä koulutovereilleen :/. Se on kyllä kumma että omaehtoisessakin koulutuksessa tuntuu joiltakin nämä tarvittavat välineet aina unohtuvan.